Sari Pöyliö saa lukijansa hyrisemään ja hekottamaan kuin Sinikka Nopola ikään – uusi romaani vakuuttaa lempeällä komiikallaan - Kulttuuri | HS.fi

Sari Pöyliö saa lukijansa hyrisemään ja hekottamaan kuin Sinikka Nopola ikään – uusi romaani vakuuttaa lempeällä komiikallaan

Sari Pöyliö jatkaa Nopolan perinnettä, jossa keskeneräisyyttä ja epätäydellisyyttä katsotaan huumorin parantavan katseen läpi.

Sari Pöyliö on ennen ihastuttanut novelleillaan.­

6.3. 14:32

Romaani

Sari Pöyliö: Rakkauden ja tulehduksen oireita. Atena. 247 s.

En muista koska olen viimeksi hyrissyt ja hekottanut lukiessani tähän tapaan. Aiemmin etenkin novelleillaan ihastuttaneen Sari Pöyliön romaani Rakkauden ja tulehduksen oireita paljastuu jo alussa niin sanotun parantavan naurun teokseksi. Nyt ihmistä ja hänen arkista kujanjuoksuaan katsotaan lempeydellä, komiikan höystämänä.

Mieleen tulevat välittömästi ainakin Sinikka Nopola ja Kari Hotakainen, joilla on ilmiömäinen kyky pukea ihminen jonkinlaisen rakastettavan antisankarin vermeisiin. Pöyliö lataa kyllä vielä ronskimmin ja astetta rajuimmin kontrastein. Ai että uppoaa.

Vuodesta 1972 alkava romaani kertoo kuusivuotiaasta Annista, jonka äiti sairastuu, muuttuu kasvoiltaan sitruunankeltaiseksi, keholtaan pelkäksi nahkaksi ja kuolee. Anni jää maailmaan kolmistaan isänsä Hemminki Uinun ja isoveljensä Iskon kanssa. Lohduksi Annille hommataan kissa. Ennen kuolemaansa äiti on ehtinyt kertoa pienelle tyttärelleen, että tämän tulisi alkaa tutustua paremmin isäänsä.

Leski-isä joutuu opettelemaan arjen aakkoset nollasta, eikä se aina ihan onnistu. Äiti on sentään ehtinyt liimata astiakaapin oveen puolisoaan varten ruokapyramidin kuvan. Sitä isä tuijottaa lämmittäessään purkkihernekeittoa.

Kun Anni on kymmenvuotias, Isko-veli kirjoittaa ylioppilaaksi, mutta juhlavalmisteluja kammoksuva isä päättääkin juuri ennen ylioppilasjuhlia viedä perheensä Lappiin. Siitäkin huolimatta, että on ensin suureellisesti laatinut juhlakutsun Helsingin Sanomien sivuille. Malja Iskolle nostetaan lomakeskuksessa turistien kesken.

Romaanissa seurataan Uinun perheen vaiheita aina vuoteen 2019. Tutustumme myös aikuiseen Anniin ja Iskoon, heidän puolisoihinsa ja lapsiinsa. Seuraamme heidän keski-ikäistymistään ja heidän isänsä vanhenemista. Pöyliö tykittää komiikalla ja tuo keskellemme lohdun sanomaa: rakkaus ei vaadi täydellisyyttä. Tästäkin selviää, jotenkin.

Pöyliön kyky kuvata elämän traagisuutta komiikan valossa tuntuu varsinkin näinä aikoina suurelta lahjalta. Se on tietenkin lahja paitsi kirjailijalle itselleen myös hänen lukijoilleen.

Napakkaa lausetta kirjoittava Pöyliö on taitava nopeissa leikkauksissaan, törmäyttäessään ihmisiä ja tilanteita tavoilla, jotka on helppo nähdä elokuvan kohtauksina. Ehkä joskus vielä näemmekin.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat