Pyhän ristin kappeli ja Pallivahan kirkko – betoni­arkkitehtuuria voi rakastaa tai inhota, mutta turkulainen Pekka Pitkänen oli sen mestareita - Kulttuuri | HS.fi

Pyhän ristin kappeli ja Pallivahan kirkko – betoni­arkkitehtuuria voi rakastaa tai inhota, mutta turkulainen Pekka Pitkänen oli sen mestareita

Betoniarkkitehtuurin mestari unohtui muualla Suomessa. Kirja korjaa muistikatkoksen.

Pekka Pitkäsen suunnittelema Pyhän Ristin kappeli kuuluu suomalaisen betoniarkkitehtuurin merkkiteoksiin. Sitä tullaan katsomaan Turkuun kauempaakin. Nyt tehty kirja on julkaistu myös englanninkielisenä.­

7.3. 14:13

Tieto­kirja

Mikko Laaksonen: Betoni ja modernismi. Arkki­tehti Pekka Pitkä­nen 1927–2018. 202 sivua. DOM publishers 2021.

Lähes 200 rakennuksen suunnittelu on aika­moinen saavutus. Pekka Pitkänen (1927–2018) oli aikoinaan kenties työllis­tetyin arkkitehti Turussa, joskin on hänen tuotantoaan myös muualla. Pitkänen on suunnitellut esimerkiksi edus­kunta­talon lisä­rakennuksen yhdessä Ola Laihon ja Ilpo Raunion kanssa, sekä Iisalmen kulttuuri­keskuksen.

Pitkäsen tunnetuin työ on Turun Pyhän ristin kappeli (1967), jota pidetään yhtenä betoniarkkitehtuurin merkkiteoksista Suomessa. Sitä käyvät arkkitehtuurituristitkin erikseen katsomassa. Huomattava osa hänen tuotantoaan on kirkkoja ja julkisia rakennuksia, mutta Pitkänen suunnitteli myös asuinrakennuksia, Turussa esimerkiksi Suikkilan kaupunginosan.

Voi olla, että hänen nimensä on jäänyt muualla Suomessa taka-alalle, vaikka hän oli Aarno Ruusuvuoren ohella yksi tärkeimmistä 1960-luvun betoniajan arkkitehdeistämme. Turkulaisen tietokirjailijan Mikko Laaksosen teos Pitkäsen arkkitehtuurista on siis tervetullut muistikatkoksen parantaja.

Turussa suunnitellaan Pekka Pitkäsen piirtämän Hirvensalon kirkon purkamista. Arkkitehtuurin tuntijoiden mielestä se on väärä ratkaisu.­

Kirja Betoni ja modernismi on Pitkäsen uran pikkutarkka kartoitus teosluetteloa myöten. Kuten Laaksonen itsekin toteaa, Pitkäsen tuotannon arviointi suhteessa ajan arkkitehtuuriin jää myöhempien kirjoitusten tai näyttelyiden tehtäväksi. Joka tapauksessa on selvää, että Pitkäsen työ ansaitsee suojelemisen, esiinnostamisen ja uudelleen arvioinnin.

Pitkänen on ajankohtainen myös siksi, että osa hänen tuotannostaan on nyt uhanalaista. Turussa suunnitellaan Pallivahan (1967) ja Hirvensalon (1962) kirkkojen purkamista. Kävin kesällä katsomassa molempia kirkkoja ja pidän purkuaikeita käsittämättöminä. Kumpikin on tärkeä, elegantti aikansa muistomerkki. Kirkkohallituksessa pitäisi harkita vakavasti meneillään olevaa kampanjaa kiinteistöomaisuuden karsimiseksi. Suomalaiset kirkot on rakennettu suureksi osaksi verovaroin ja aikansa parhaita arkkitehtejä ja rakentajia käyttäen – niin myös Pitkäsen kirkot.

Myös Pallivahan kirkon (1967) kohtalo on epäselvä. Se, kuten Hirvensalon kirkkokin, on korkeatasoista arkkitehtuuria ja oman aikansa muistomerkki.­

Pekka Pitkänen työskenteli uransa alussa muun muassa silloisen Rakennushallituksen pääjohtajan Erkki Huttusen sekä Erik Bryggmanin toimistoissa. Pitkäsenkin –kuten kaikkien muidenkin merkittävien arkkitehtiemme – ura alkoi voitolla arkkitehtuurikilpailussa: se oli vanhustentalo Munkkiniemeen.

Pekka Pitkänen­

Pitkänen valmistui arkki­tehdiksi vuonna 1953 ja perusti oman toimiston Olli Vahteran kanssa seuraavana vuonna. Seuraava merkittävä kilpailu­voitto oli Pohjois-Leppävaaran kansa­koulun kilpailu.

Pitkäsen toimistossa arkkitehdin uraansa aloittelivat myös Helsingin musiikkitalon arkkitehdit, nykyisen LPR-arkkitehtitoimiston perustajat Ola Laiho, Mikko Pulkkinen ja Ilpo Raunio. Koska Turussa ei ole arkkitehtikoulutusta, siellä kärsittiin jo 1960-luvulla, kuten nykyäänkin, vaikeudesta saada työvoimaa arkkitehtitoimistoihin. Pitkänen näyttää haalineen pätevimmän joukon. Vaikka Pitkänen oli täystyöllistetty muun muassa asuntorakentamisen parissa 1960–70-luvuilla, hän ei paisuttanut toimistoaan kovin suureksi. Työmäärään nähden parinkymmenen hengen toimisto tuntuu varsin pieneltä.

Yksityiskohta Pyhän Ristin kappelista nykyasussaan.­

Valtavirtaa 1960-luvun arkkitehtuurissa oli ns. miesiläisyys eli saksalais-amerikkalaisen Mies van der Rohen arkkitehtuurin ihailu. Pitkänen tutustui matkoillaan myös sekä Le Corbusierin että Oscar Niemeyerin arkkitehtuuriin.

Betonin tarjoamat mahdollisuudet veistoksellisuuteen ja vapaamuotoisuuteen kiehtoivat 1960-luvun arkkitehtejä: Pietilöitä Kalevan kirkossa ja Dipolissa, Jaakko Laapottia ja Toivo Korhosta Lauritsalan kirkossa sekä Aarno Ruusuvuorea esimerkiksi Hyvinkään kirkossa.

Arkkitehti-lehdessä alun perin julkaistussa tekstissä Pitkänen kuvailee betonin viehätystä:

”Tämänhetkisistä rakennusmateriaaleistamme betoni suonee suunnittelijalle vapaimmat muotoilumahdollisuudet”, Pitkänen kirjoitti. Betonimassa sellaisenaan voidaan valaa lähes minkälaiseen muottiin tahansa.”

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat