Kulkukauppiaasta tulee kevytyrittäjä ja neuvostohaitari saa säestäjäkseen Commodore 64:n: Suistamon Sähkö yhdistää osuvasti historian ja nykyhetken - Kulttuuri | HS.fi

Kulkukauppiaasta tulee kevytyrittäjä ja neuvostohaitari saa säestäjäkseen Commodore 64:n: Suistamon Sähkö yhdistää osuvasti historian ja nykyhetken

Etnon ja teknon yhdistävällä Suistamon Sähköllä on sanomisen tarve, mutta tällä kertaa kantaaottavuuden ohella on tarjolla myös rakkauden tulta.

Suistamon Sähkön muodostavat Eero Grundström, Anne-Mari Kivimäki, Reetta-Kaisa Iles ja Tuomas Juntunen.­

9.3. 15:05

Kansanmusiikki / albumi

Suistamon sähkö: Varokaa! Hengenvaara.

Kihtinäjärvi Records.

★★★★

Kansanmusiikin oma sähkögeneraattori Suistamon Sähkö ilmaantui kuusi vuotta sitten energisoimaan kansanmusiikin kenttää. Nelikolla oli omaperäinen ote, joka lyhyesti sanottuna yhdisti etnon ja teknon.

Bändillä on aina ollut mennään eikä meinata -asennetta, anteeksipyytelemättömyyttä, johon yhdistyy myös huumorin pilke.

Nyt tuntuu, että kierroksia on lisätty entisestään. Sanomisen tarvettakin on enemmän.

Suistamon Sähköä ei voi verrata mihinkään olemassa olevaan. Se on villi yhdistelmä mennyttä ja nykyistä, niin, että molemmat menevät toisensa lomiin ja läpi.

Kun yhtye laulaa nuoresta naisesta, jota tullaan kosimaan kolmen joen takaa, joka istutetaan ”kuusikaplaiseen kaplasrekeen” sekä perillä ”asetetaan polttopuunurkkaan” ja ”pistetään nukkumaan tuoreiden oksien muhkuraiselle sijalle”, niin laulaako yhtye entisaikojen järjestetyistä avioliitoista vai sittenkin nykynaisen parisuhdehelvetistä? Eri aika, samat ongelmat.

Tai kun lauletaan tuttua mutta tuunattua venäläistä kansansävelmää kulkukauppiaasta, niin lauletaanko silloin oikeasti siitä entisaikojen tuvasta tupaan kulkeneesta itäkarjalaisesta talonpojasta? Vai sittenkin nykymarkkinatalouden rattaisiin joutuneesta kevytyrittäjästä, jota niin sattuvasti vaivaa vieläpä kulkutauti.

”Osta nyt, maksa tammikuussa. Osta ja voita, me voidaan kulku minimoida, digiloikka visioida, imitoida ja arvioida markkina-arvoa. En vaadi paljoa, mulle riittää neljä ja puoli maapalloa. Rahoja taottava, markkinat kiittää, riistää, mitä siitä, näitä pallojahan riittää”, kuuluu hengästyttävä tykitys.

Twin Peaksin tunnuksen haivenet soivat taustalla, kun kauppias ja ihmiskunta kohtaavat kohtalonsa ”jarrupala kurkussa”.

Raskas on laukku yrittäjällä, ennen ja nyt.

Suistamon Sähkö tarjoaa aiheensa niin, että kuulija seisoo toinen jalka historiassa, toinen nykyisyydessä, pää pyörällään. Juuri se tekee bändistä niin kiehtovan.

Keinot kuulijan hämmentämiseksi ja ilahduttamiseksi ovat myös seuraavat:

Musiikillisesti yhdistellään pokkana elektronista tanssimusiikkia ja sampleja perinnemateriaaliin: vanhaa muistuttaviin kansansävelikköihin, raakaan karjalaiseen lauluperinteeseen, neuvostoliittolaiseen leluhaitariin.

Eniten edm:ää, oikein tanssittavaa sellaista, edustaa mainion sekoboltsi Yes Problem, jossa Suomen flikka saa perinnön, hassaa sen, ja kaiken lisäksi elää velaksi eli täysillä. Kaikkien huithapeleiden anthem tässä, potentiaalinen yhteisjollotus.

Harmittavan epäselväksi jää, kuka rouva kertoo nauhalla eläväisesti tarinaa ja kenen tarinasta oikeastaan on kyse. Äänitys on yhtä sotkua.

Up’n Downissakin löytyy musiikillisia tasoja: neukkuhaitari soi siinä tavallisemman lapikasta lattiaan -pumppauksen lisäksi Commodore 64:n tahdissa. Kyllä sopivat kansantanssin askeleet tähänkin. Imussa löytyy.

Riimit yhtyeellä ovat milloin nykyräppiä nykyaiheineen, milloin silkkaa runolaulua. Kielellä leikitellään välillä lähes hurmoksellisesti, ja silloin räppäyskin kuulostaa Raptori-tasoa ammattimaisemmalta. Tarkkana saa olla, jos haluaa kaikki käänteet ymmärtää.

Viime levyllä käsiteltyä tulivat verkkosoturit ja nykyviipurilaisten arki, joka on sitä, että vesi kannetaan tälläkin vuosituhannella sisään sangoissa.

Uutuudella muistutellaan kaiken muun lisäksi ilmastonmuutoksesta. Varokaa! Hengenvaara -laulussa löpö on halpaa, Kehällä kaahataan, lentoja nousee Helsinki-Vantaalta ja altaalla vedetään gt:tä. Tuomas Juntunen äityy todelliseen tuomiopäivän madonlukuun. Ei mikään hyvän mielen kipale.

Mutta Suistamon Sähkö ei olisi itsensä, jos se ei yllättäisi jollakin uudella. Tällä kertaa yllätys ratsastaa sisään valkealla rakkauden ratsulla kaikessa vilpittömyydessään.

Vetovoimaa-kappaleessa hormonit hyrräävät juhannuksen korvilla, suojakännissä. Kappale kuvaa ytimekkäästi, mitä tapahtuu fysiologisesti ja miltä tuntuu, kun ihminen ihastuu. Kaikki tämä tapahtuu Anne-Mari Kivimäen soittaman letkeän haitarihumputuksen tahdissa. Jotenkin niin hupsua, niin samaistuttavaa.

Liitelen on jo niin hurmioitunut ja vimmainen rakastumisen kuvaus, että se tuntuu hyvin henkilökohtaiselta tunnustukselta.

Hengenvaara se on seurauksena rakkauden taudistakin.

Kriitikon valinnat: Viiden tähden maisemakuvia tunturista ja tunneoppia lapsille

Kansanmusiikki / single

Ilkka Heinonen Trio: Narrien kruunajaiset.

Rockadillo.

★★★

Suomalaisten ikioma ikivanha soitin jouhikko on kokenut uudestisyntymisen, ja yksi olennainen lenkki kehityksen ketjussa on ollut Ilkka Heinonen. Hänen lähestymisensä soittimeen on millintarkan historioitsijan sekä luovan ja hullun kamarimuusikon yhdistelmä. Ikivanha jouhikkomelodiikka ja -tyyli yhdistyvät hänen ja trionsa käsissä eri genrejen ja ohjelmoinnin elementteihin. Tuloksena on riemukas musiikillinen maailma, jossa mikään ei ole turhan sliipattua eikä kaavoihin kangistunutta. Narrien kruunajaiset on tästä juuri oiva esimerkki: Lapasesta lähtee, kun Heinonen, kontrabasisti Nathan Riki Thompson ja perkussionisti Mikko Hassinen äityvät kehittelemään yksinkertaista, arvokkaan ylvästä teemaa kohden sekoilevien hahmojen bakkanaalia, jossa vanha valta horjahtelee – aivan kuin eräänä päivänä Capitolilla. Narreille jouhikon rouhea sointi sopii täydellisesti, mutta Heinonen pystyy saamaan rustiikkisesta kapistuksesta irti myös häkellyttävää sulosointia. Sitäkin pääsee kuulemaan 19.3. alkaen, kun koko trion levy Lohtu julkaistaan.

Kansanmusiikki / albumi

Ánnámáret: Nieguid duovdagat.

Uksi Productions.

★★★★★

Matkustelu on nyt pannassa, mutta ken tunturiin kaipaa, tietäköön, että sinne pääsee myös musiikin avulla. Ánnámáretin eli saamelaismuusikko Anna Näkkäläjärvi-Länsmanin levy Kuvitteelliset maailmat avaa pohjoisen maailman silmien eteen ilman sen kummempaa pinnistelyä. Sieltä löytyy tunturin autiutta, loputonta rauhaa, riekon pulputusta, porojen kilikelloja kaukaisuudessa, tuulen suhinaa, hurjiksi äityviä henkiä. Ánnámáret on tutkinut suvuilleen kuuluvia joikuja äänitteiltä. Nyt joiut yhdistyvät Ilkka Heinosen jouhikon inhimillisen rouheaan soundimaailmaan sekä Turkka Inkilän tuulen henkäyksen lailla soivaan japanilaiseen shakuhachi-huiluun. Elektroninen musiikki ei tunnu tässä yhtään päälle liimatulta ”pakkonykyaikaistamiselta”.

Lastenmusiikki / single

Mirkka & Luis: Mitenkäs nyt suu pannaan.

Impossible Music.

★★★

Vielä varsin tuore lastenyhtye Mirkka & Luis piristää lastenmusiikin kenttää kovalla laadulla ja lystikkäillä kappaleillaan, joissa maukas rytmikeitos yhdistyy lasten elämää aidosti koskettaviin sanoituksiin. Uusin single opettaa lintujen avulla eri tunteita ja sitä, miten niitä voisi käsitellä. On suruissaan oleva närhi, peloissaan olevia käenpoikia ja kiuru jota suu-suu-suututtaa kovin, kun lokit sotkevat pommeillaan. Lintuja markkeeraa ilmeikäs viulu, lattarirytmit rullaavat vastustamattomasti, laulaja Mirkka Paajasen ääni on upean sävykäs. Tämä ja tammikuussa julkaistu sambana etenevä Kuraa, kuraa, kuraa enteilevät kiinnostavaa täyspitkää.

Pop / albumi

Samuli Putro: Keskellä kesää.

Universal.

★★★★

Sitä miettii, toistaako Samuli Putro itseään ja olenko jo vähän kyllästynyt niihin samoihin jippoihin: puolittaiseen puhelauluun, lähes olemattomiin melodioihin, otsaryppyiseen vakavuuteen, nostalgiassa piehtarointiin, ”tee minusta vahva” -laineihin. Varsinkaan kolmen sävelen töksähtelevä ja luettelomainen Tyttärelleni ei lupaa hyvää: ”Nouse ylös. Juoksuaskel. Maton reuna. Hupsis.” Ärsyttävää!

Mutta sitten sitä kuulee valtavan komeita sovitusratkaisuja, jotka venyvät kuin jostain massiivisimmasta 70-luvun italialaisiskelmästä reteämeininkiseen kansanmusiikkisovitukseen. Jälkimmäisestä on esimerkkinä Kylmän maailman keskeltä, joka tuo kaikessa valoisuudessaan ja vilpittömyydessään mieleen J. Karjalaisen.

Tällä levyllä kuuluu vilpittömyys, inhimillisyys ja ilo, ja juuri nyt tarvitsin tätä. Kaiken lisäksi Putrolla on edelleen tallella se olennaisin: hän on tarinankertoja. Ei näitä pieniä ihmiselämän tuokiokuvia kerta kaikkiaan voi olla pysähtymättä kuuntelemaan.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat