Outo olo -taidetilan näyttely sopii täydellisesti tähän aikaan, jossa vointiaan ja oireitaan täytyy koko ajan kuulostella - Kulttuuri | HS.fi

Outo olo -taidetilan näyttely sopii täydellisesti tähän aikaan, jossa vointiaan ja oireitaan täytyy koko ajan kuulostella

Outo olo -taidetila on jatkanut Vaasankadulla Sorbuksen perinnettä yhtenä Helsingin taidekentän ruohonjuuritason kiinnostavimmista paikoista.

Vaivoista-näyttely käsittelee eri tavoin parantamista ja parantumista.­

13.3. 12:01

Kuvataide

Iiris Kaarlehto ja Inka Kynkäänniemi: Vaivoista 21.3. saakka Outo olossa (Vaasankatu 15). To–pe klo 13–18, la–su klo 14–18.

Harvoin sekä näyttelyn nimi, Vaivoista, että näyttelytilan nimi, Outo olo, resonoivat niin hyvin kuin tänä aikana, kun jokaisen täytyy kuulostella omaa kehoaan, oloaan ja erilaisia oireita erityisen valppaasti.

Taiteilijat Iiris Kaarlehto (s. 1987) ja Inka Kynkäänniemi (s. 1992) lähestyvät kompaktissa, viidestä teoksesta koostuvassa näyttelyssään erilaisia ruumiillisia vaivoja kuitenkin parantamisen ja hoivan lohdullisista näkökulmista. Taiteilijaduon näyttely päättää Vaasankadulla, entisen Sorbus-gallerian paikalla sijaitsevan taidetilan reilun puolivuotisen ohjelman, minkä jälkeen tila jää tauolle syksyyn saakka.

Kaarlehto ja Kynkäänniemi ovat käsitelleet samankaltaisia teemoja aiemminkin. Videoteoksessaan Parantaja (2016) he tarkastelivat parantamista ja parantumista sekä niitä mahdollisesti edistäviä esineitä fossiileista hevosen nuolemaan suolakiveen. He huomasivat, miten hankalaa parantumista on arvioida tai edes määritellä, sekä sen, miten vaikeaa ketään on parantaa.

Vaivoista tarjoaa aiheeseen toisenlaisen, ehkä yhtä mahdottoman mutta moniulotteisuudessaan kiehtovan näkökulman.

Punainen akryylimaali nurkassa katonrajassa muistuttaa punoittavasta ihosta: kuin ihon päällimmäinen kerros olisi rikkoutunut tai kuoriutunut pois, ja sen paikalla olisi tykyttävä aristus ennen kuin veri alkaa vuotaa.

Ylhäällä katossa on myös pieni harmaa ampiaispesältä näyttävä muoto. Se sysää liikkeelle ajatuksen tapahtumaketjusta, joka kulminoituu ampiaisen piston aiheuttamaan kuumotukseen ja aristukseen.

Suoranaisen kuvaamisen sijaan teokset herättävät erilaisia vaivoihin ja niiden hoitoihin liittyviä mielikuvia. Seinille ripustetut, kankaalle maalatut teokset muistuttavat sairaalan huoneista ja käytävistä, joissa leijuvat terveyssandaaliaskelten äänet ja desinfiointiaineiden haju. Tällaisissa tiloissa tekstiiliteosten pehmeys voi tarjota lohtua sairauden, kivun ja pelon keskelle.

Iiris Kaarlehto ja Inka Kynkäänniemi: Ilta ja aamu ja yö ja päivä, 2021.­

Maalauksissa on kuitenkin kuvattuna toisenlaisia hoitotapoja: rohtoja ja lääkekasveja. Teoksessa Nimetön (Kuu ja tulikukka) (2020) on herkin viivoin vesiväreillä puuvillakankaalle maalattu satukirjojen kuvituksista tuttu kuunsirppi kasvoineen ja tulikukka. Kasvin kukkia on käytetty rohtona esimerkiksi yskään ja keuhkovaivoihin, mutta nimensä kasvi on ilmeisesti saanut sen käyttämisestä soihtuna, joka tuo – kuun tapaan – konkreettisesti valoa pimeyteen.

Keskelle lattiaa sijoitettu teos Ilta ja aamu ja yö ja päivä (2021) on kuin pieni peti jykevine paperimassapylväineen. Patjana toimivan heinäpaalin siivun päälle asetellun peitteen punavalkoiset ruudut ja kasvien osat muodostavat eräänlaisen maagisen šakkilaudan.

Joskus vaivoihin helpotuksen voivat tuoda myös sanat. Kun katson tilkkutäkin tapaan yhteen ommelluissa vahabatiikkimenetelmällä kuvioiduissa kangaspaloissa viliseviä erivärisiä sydämiä, irronneita hampaita, kirjaimia, käsiä ja luikertelevaa käärmettä, haluaisin uskoa, että teoksen nimi Kaikki sydämen seudulla tuntuva kipu ei ole (2020) viittaa juuri siihen – että syytä huoleen ei olekaan.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat