Tuore näyttely esittelee Tove Janssonin taidemaalarina, ja erityisesti Abstrakti sommitelma vakuuttaa - Kulttuuri | HS.fi

Tuore näyttely esittelee Tove Janssonin taidemaalarina, ja erityisesti Abstrakti sommitelma vakuuttaa

Didrichsenin taidemuseossa voi todistaa, millaisen jäljen muumien menestys jätti Tove Janssonin maalauksiin.

Tove Jansson: Ilvesboa (omakuva), 1942, öljy kankaalle.­

19.3. 11:15

Maalaustaide

Tove Jansson: Maalaaminen on kaikkein tärkeintä 30.5. saakka Didrichsenin taidemuseossa (Kuusilahdenkuja 1). Ti 10–18, ke 10–20, to–su 10–18.

Didrichsenin taidemuseon suuren näyttelysalin seinällä on vahvoin siveltimenvedoin tehty punahehkuinen abstraktio. Jos esitysyhteys ei paljastaisi maalauksen olevan Tove Janssonin käsi­alaa, minun olisi helppo kuvitella sen tekijäksi jotakin Pariisin koulukunnan suurta nimeä, kuten Nicolas de Staëlia tai Serge Poliakoffia.

Tove Jansson: Abstrakti sommitelma, 1968, öljy kankaalle.­

Jansson uskaltautui täysin abstraktiin ilmaisuun vasta 1960-luvulla, vuosia maalariystäviensä jälkeen. Konkretismi löi läpi jo 1950-luvun alussa ja informalismi kymmenen vuotta myöhemmin. Varovaisuus näyttää kuitenkin olleen Janssonille eduksi, sillä Abstrakti sommitelma (1968) ei ole kokeilu. Se on kypsä teos, joka nousee helposti tyylisuuntansa suomalaisten edustajien kärkijoukkoon.

Tove Jansson (1914–2001) oli monilahjakas taiteilija, joka tunnetaan kaikkien rakastamien muumien ohella myös moneen kertaan palkittuna kirjailijana ja kuvittajana. Tuoreessa muistissa on myös Zaida Bergrothin hieno elämäkertaelokuva, joka sai ensi-iltansa viime syksynä.

Yksi elokuvan teemoja on ristiriita maalaamisen intohimon ja herttaisten Muumikirjojen ja sarjakuvien välillä. Maalaaminen oli Janssonille tärkeintä, kuten näyttelyn otsikoksi poimittu lausekin kertoo, mutta muumit toivat leivän ja myös maailmanmaineen.

Menestys näkyy Janssonin maalauksissa. Etenkin kiireisimpinä muumivuosina 1950-luvun lopulla teosten laatu horjuu. Esillä olevat asetelmat, vuosilta 1959 ja 1960, ovat jähmeitä ja vanhahtavia vuosikymmenen kirkkaaseen ja tulevaisuuteen katsovaan modernismiin verrattuina. Eroa korostaa asetelmien kanssa samalle seinälle ripustettu Lars-Gunnar Nordströmin konkretistinen sommitelma (1956).

Jansson debytoi kuvittajana jo teini-ikäisenä. Hän aloitti taideopinnot Taideyhdistyksen piirustuskoulussa 1933 ja jatkoi niitä Vapaassa taidekoulussa 1937 ja Pariisin eri akatemioissa 1938. Ensimmäinen yksityisnäyttely avautui Bäcksbackan Taidesalongissa Helsingissä 1943.

Tove Jansson: Sininen hyasintti, 1939, öljy kankaalle.­

Suuri osa Janssonin parhaista maalauksista syntyi sotavuosien aikana, esimerkkeinä Sininen hyasintti (1939) ja Asetelma värikkäällä pöytäliinalla (1942). Etenkin jälkimmäinen on paljon velkaa Henri Matisselle, koristeellista pöytäliinaa ja pienoisveistosta myöten. Mutta teos kertoo myös lahjakkuudesta ja ranskalaismestarin taiteen syvällisestä ymmärtämisestä.

Tove Jansson: Pommisuoja, 1940, öljy kankaalle.­

Pommisuoja (1940) on vastakohta ajan muiden teosten ranskalaishenkiselle väritaiteelle. Harmaasävyinen teos muistuttaa aikansa ahdistavasta todellisuudesta, jota torjumaan myös muumipeikkojen mielikuvitusmaailma alun perin syntyi. Pommisuojat kuuluivat 1940-luvulla tuhansien helsinkiläisten arkeen, mutta maalauksissa aihetta on käsitelty vähän.

Noin puolet näyttelyn hieman yli 60 teoksesta on Janssonin tekemiä ja niistä suurin osa suvun tai Moomin Characters -yhtiön omistuksessa. Toisen puolen tekijöitä ovat hänen isänsä, kuvanveistäjä Viktor Jansson ja äitinsä, graafikko Signe Hammarsten, sekä joukko hänen opiskelutovereitaan, ystäviään ja kollegojaan. Eva Cederströmin, Anitra Lucanderin ja muiden pääasiassa pienikokoiset maalaukset ja grafiikanlehdet auttavat hahmottamaan Janssonin paikkaa ja yhteyksiä sotienjälkeisen modernismin kartalla.

Teosvalikoiman kärkeen nousee Sam Vannin loistava muotokuva Janssonista (1940), silloisesta oppilaastaan ja rakastetustaan. Sen perusteella on ilmiselvää, mistä Janssonin rakkaus Matissen taiteeseen oli peräisin.

Sam Vanni: Tove Janssonin muotokuva, 1940.­

Janssonin pitkäaikaisen elämänkumppanin Tuulikki Pietilän grafiikanlehdet ovat ohittamattomia myös hänen elämäkertansa näkökulmasta.

Pietilä oli paitsi monipuolinen ja taitava graafikko myös opetustyönsä kautta merkittävä vaikuttaja, joka ansaitsi kokonaan oman näyttelynsä.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat