Lauri Laineen ja Tuula Lehtisen maalaukset esittelevät abstraktioita upeissa valeasuissa - Kulttuuri | HS.fi

Lauri Laineen ja Tuula Lehtisen maalaukset esittelevät abstraktioita upeissa valeasuissa

Kaksi taiteilijaa selvittää suhdettaan taiteen historiaan ja etenkin ylhäisön muotokuviin.

Lauri Laine: Draperia I, 2019, öljy kankaalle.­

19.3. 15:57

Nykytaide

Lauri Laine: Alba 11.4. saakka Galleria Heinossa (Erottajankatu 9 A). Ti–pe 12–17, la–su 12–16.

Tuula Lehtinen: Behind Curtains 28.3. saakka Galleria Halmetojassa (Kalevankatu 16). Ti, to, pe 11–17, ke 11–19, la–su 12–16.

Helsingissä on parhaillaan avoinna kaksi gallerianäyttelyä, joiden tekijöillä on pitkään ollut läheinen suhde taiteen histo­riaan. Myös heidän uudet teoksensa viittaavat klassiseen taiteeseen ja etenkin hallitsija- ja ylhäisömuotokuviin.

Lauri Lainetta (s. 1946) voisi luonnehtia käänteiseksi modernistiksi. Kuin vastakohtana modernin taiteen pioneereille, jotka etenivät esittävästä kuvasta abstraktiin, Laineen tie on kulkenut abstraktista esittävään. Hän debytoi 1980-luvulla systemaattisena konstruktivistina, mutta otti teoksiinsa jo varhain aineksia esimerkiksi Poussinin maalauksista.

Lauri Laine: Alba III, 2020, öljy kankaalle.­

Laine on käsitellyt teoksissaan niin Italian varhaisrenessanssin maalausten arkkitehtuuria kuin Espanjan 1600-luvun barokin ihmiskuvausta. Uusissa, Francisco de Goyan kuuluisiin herttuatar Alban muotokuviin viittaavissa teoksissa, Laine lähestyy 1800-luvun alun romantiikkaa.

Maalaustaiteen vaiheita tulkitessaan Laine näyttää jättäneen abstraktin ilmaisun ja antaneen esittävän kuvan nousta esiin. Mutta vaikka hänen mehevästi maalauksellisten teostensa värit ja muodot näyttävät periytyvän menneiltä vuosisadoilta, tarkempi katse paljastaa, että ”herttuattaret” ja heidän pukujensa runsaat laskokset ovat konstruktioita, abstraktioita upeissa valeasuissa.

Tuula Lehtinen: Van Dael I, 2020, öljy kankaalle.­

Laineen kanssa samoihin ­aikoihin debytoinut Tuula Lehtinen (s. 1956) on myös pitkään peilannut taiteen historiaa, ensin graafikkona ja viime aikoina myös muun muassa posliini- ja mosaiikkiteosten sekä maalausten kautta.

Tuula Lehtisen uudet teokset ovat muistutus siitä, miten paljon oman aikamme maalaustaide on velkaa valokuvalle ja muille kuvantamisen lajeille.

Hän on käyttänyt lähtökohtinaan salonkimaalareiden koristeellisia kukka-asetelmia ja ylhäisön itsestään teettämiä kultaan ja kalliisiin kankaisiin kiedottuja muotokuvia, mutta toteuttanut ne niin kuin niihin olisi osunut jokin sähköinen häiriö. Osa kuvasta on pyyhkiytynyt pois ja muuttunut abstraktiksi verhon kaltaiseksi viivastoksi.

Tuula Lehtinen: Coronation II Queen Charlotte, 2021, öljy kankaalle.­

Lehtisen maalaukset ovat ylistys öljyvärille. Myös tilan ja pinnan sekä abstraktin ja esittävän kontrastit toimivat hyvin, samoin viittaukset maalaustaiteen menneisyyteen ja oman aikamme digitaaliseen todellisuuteen.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat