Helsinkiläisestä murharyppäästä kertova romaani on kunnioitettava yritys kommentoida pinnallista nykymaailmaa - Kulttuuri | HS.fi

Helsinkiläisestä murharyppäästä kertova romaani on kunnioitettava yritys kommentoida pinnallista nykymaailmaa

Tommi Laihon esikoisteos on ongelmineenkin yksi vuoden parhaista kotimaisista dekkareista, uskoo kriitikko Pertti Avola.

Tommi Laihon esikoisromaani on dekkari, jossa on myös vankka yhteiskunnallinen ulottuvuus.­

20.3. 15:30

Romaani

Tommi Laiho: Uhanalaiset. Myllylahti. 358 s. Saatavana myös äänikirjana.

Ollaan vasta keväässä, mutta silti sanoisin, että tässä on pienine ongelmineenkin yksi vuoden parhaista kotimaisista dekkareista.

Mainosalalla työskentelevän Tommi Laihon (s. 1973) käsikirjoitus palkittiin Otavan Rikos 2019 -dekkarikilpailussa, ja nyt sen on julkaissut Myllylahti yhä kasvavassa MurhaMylly -dekkarisarjassaan.

Laihon kirja on dekkari mutta myös paljon muuta. Ennen kaikkea se on romaani nykyajasta ja ihmisten inhimillisestä vajavaisuudesta, heidän peloistaan ja kykenemättömyydestään paljastaa tunteensa toisilleen.

Itä-Helsingin Myllypuron päivystykseen törmää verissään itsemurhaa yrittänyt nuori poika, joka väittää tuntemattoman soittajan painostaneen häntä itsemurhaan.

Samoihin aikoihin löytyy hukkuneena alkoholisoitunut entinen mestarinyrkkeilijä, jonka todetaan juoneen myrkytettyä vodkaa ennen hukkumistaan. Ja seuraavaksi katoaa muistisairas 80-vuotias nainen. Kaikki itäisessä Helsingissä.

Omien traumojensa ja paniikkikohtausten kanssa painiva rikostutkija Karita Haapakorpi kuulee tilastotieteilijätuttavaltaan, että kymmenen vuoden aikana Itä-Helsingissä on tapahtunut oudon suuri määrä ei-luonnollisia kuolemantapauksia.

Karita alkaa etsiä yhtäläisyyksiä, ja pian hänen edessään on kammottava mahdollisuus: Itä-Helsingissä saattaa liikkua sarjamurhaaja, joka täysin pimennossa on vuosikausien ajan tappanut ihmisiä joko suoraan itse tai houkuttelemalla heitä itsemurhaan.

Yhdessä muiden poliisien sekä tilastotieteilijä Juhan ja psykologiystävänsä Aminan avustuksella Karita alkaa perata vyyhtiä, joka purkautuessaan näyttää osoittavan epäilyt todeksi. Vaarassa saattaa olla myös Karitan äidistään vieraantunut Viljami-poika, joka johtaa Itä-Helsingissä Hylätyiksi kutsuttua nuorisoporukkaa.

Uhanalaiset on arvoitusdekkari, sarjamurhaajajännäri ja psykologinen romaani, jossa Laiho pohtii laajasti niin ihmisten pelkoja ja toivoja kuin monenlaisia nykypäivän ilmiöitä, kuten somea ja muuta mediaa, joissa tunne ja pikaisten tunne-elämysten tarjoilu ja etsintä on korvannut faktan ja järjen.

Muuttuva Helsinki elää voimakkaasti ja konkreettisesti henkilöiden ja tapahtumien taustalla.

Juoneen niveltyy myös kahden sulkeutuneen ja varovaisen ihmisen, Juhan ja Aminan, orastava rakkaustarina. Siinä korostuu, kuinka tärkeää on kohdata toinen ihmisenä, ei epärealistisena haavekuvana.

Uhanalaisissa ei keskitytä vain jännitysjuoneen tai lukijaa koukuttaviin tärppeihin. Nykymediaa rajusti ja jopa hieman yksioikoisesti kritisoiva Laiho on halunnut kirjoittaa täysipainoisen romaanin, jossa asetetaan vastakkain yksilöiden ja massan psykologinen käyttäytyminen.

Yksilöt voivat olla epävarmoja ja piilottaa rakkaudentarpeensa kovan tai syrjään vetäytyvän kuoren alle, mutta sosiaalisessa mediassa he saavat kiihkoa ja voimaa toistensa massasta. Tässä prosessissa järki unohtuu ja pikainen huomiontarve nousee kaiken edelle.

Uhanalaiset muistuttaa yhteiskunnallisia pohjoismaisia dekkareita, mutta Laiho ei tyydy arvostelemaan vain yhteiskuntaa: osansa saavat myös uuden teknologian mahdollistamat ilmiöt, jotka sitä nykyään kaikkialla maailmassa liikuttavat.

Ehkä hieman naiivistikin hän asettaa poliisilaitoksen näiden ilmiöiden vastapooliksi. Hulluksi tulleessa maailmassa se on rauhaa, järjestystä ja järkeä ylläpitävä voima, jonka työlle yhä pinnallisemmaksi muuttuva media on jatkuva uhka.

Arvoitusdekkarin peruskuvioon kuuluu, että lukijalle esitellään joukko henkilöitä, joista yksi on syyllinen. Taitava dekkaristi ripottelee epäilyjä milloin kenenkin suuntaan, rakentelee yllätyksiä. Joku joukosta on syypää, ei kukaan tarinan ulkopuolinen, sillä se olisi lukijan pettämistä.

Uhanalaisissa syyllinen on liian ilmeinen, sillä henkilögallerian kannalta se ei oikeastaan voisi olla kukaan toinen. Siinä mielessä romaani on hieman raakile, mutta muuten kunnioitettava yritys laajentaa kotimaisen dekkarin rajoja ja kommentoida nykypäivää.

Helsingin Sanomien palkinto vuoden parhaalle esikoiskirjalle jaetaan marraskuussa.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat