Sarjakuvatarina suvusta ja sen elämästä vaatii lukijaa pysähtymään ja paneutumaan - Kulttuuri | HS.fi

Sarjakuvatarina suvusta ja sen elämästä vaatii lukijaa pysähtymään ja paneutumaan

Susanna Kesäsen esikoisteos luotaa aikaa ja muistia valokuvien kautta.

Susanna Kesänen yhdistelee sarjakuvakirjassaan piirtämistä ja valokuvaa.

21.3. 13:21

Sarjakuvat

Susanna Kesänen: Ja 10 muuta joita en muista. Omakustanne. 96 s.

Ensimmäisillä sivuilla valo hämärtyy hitaasti huoneessa. Muuta ei tapahdu. Jääkaapin irrotettu virtajohto ja lipaston puoliksi auki retkottavat ovet kielivät, että talo lienee asumaton. Susanna Kesäsen esikoissarjakuvakirja vaatii heti keskittymään.

Lyijykynällä ruutu ruudulta lisätty pimeys olisi helppo ohittaa rientäessä lukemaan tarinaa. Sitä ei tule. Tarina- tai henkilövetoisiin kertomuksiin tottunut joutuu helposti aloittamaan alusta, jotta pääsee mukaan tunnelmaan.

On taustalla tarinakin, mutta Kesänen kertoo siitä sirpaleita, etenee kuvallisen tajunnanvirran varassa, ei esittele henkilöitä eikä selitä mitään. Vuorosanoja on vähän ja ne tuntuvat sattumanvaraisilta, vain mukaan napattuihin kuvaelmiin osuneilta.

Niiden sisällä Kesänen kertoo ihmisten suhteista ja tunteista pienillä vihjeillä, keskittyy joissakin ruuduissa kosketuksiin, katseisiin ja eleisiin. Ne tarjoavat pieniä välähdyksiä suvun elämän kudelmasta vuosikymmenien varrelta.

Kesänen (s. 1983) on opiskellut valokuvaa Aalto-yliopistossa, mutta yhdistelee valokuvaamista ja piirtämistä. Hän on muun muassa piirtänyt versiot lapsena keräämistään hevospostikorteista.

Yliopistossa Kesänen opiskeli myös sarjakuvaa Matti Hagelbergin sivuainekurssilla. Sen kautta on kulkenut monta nykysarjakuvan lahjakkuutta, samalla vuosikurssilla muun muassa Juliana Hyrri, jonka esikoinen Satakieli joka ei laulanut herätti huomiota kaksi vuotta sitten.

Kesänen ei taustoita sarjakuvaansa, mutta ilmeisesti hän jatkaa siinä Aallon opinnäytetyötään Vihreä talo (2017). Sen materiaalina hän käytti isotädiltään perimäänsä 1800-luvulla rakennettua suvun taloa ja jäämistöä. Kokonaisuuteen kuului tekstiä, valokuvia, piirroksia ja esineitä.

Sarjakuvansa Keränen on piirtänyt kokonaan, eikä siinä ole yhtään valokuvaa. Mutta kirjalla on silti paljon tekemistä valokuvien kanssa.

Sen piirrokset kuvaavat enimmäkseen valokuvia tai niiden kuvaushetkiä. On häitä ja hautajaisia, luokka- ja kaverikuvia. Kohtauksissa näkyy pikkupoikia, jotka tappelevat ennen kuin asettuvat kuvaan, ja tyttö karitsa sylissään.

Töissään Kesänen on pohtinut aikaa ja muistia. Valokuvilla on perinteisesti haluttu tallentaa ihmiset ja tilanteet mahdollisimman tarkasti. Harmaan sävyillä pelaavat lyijykynäpiirrokset taas ovat luonteeltaan epäteräviä.

Aivan kuin Kesänen haluaisi huomauttaa, että valokuvienkaan muistot eivät ole paljon tarkempia kuin mielemme, että niidenkin avulla muistamme vain sirpaleita todellisuudesta.

Kaikkialla läsnä olevat puhelinkamerat ovat tehneet kuvista hetkellisiä ja ohimeneviä. Kesäsen sarjakuvan menneiden vuosikymmenten juhlallinen suhtautuminen kuvaamiseen tuntuu nyt vanhahtavalta.

Mukana on arkisinakin arvoituksellisia kohtauksia. Mitä tarkoittaa sivu perunoita kuorivista käsistä? Kerrontaa hämärtää sekin, että samalla tekniikalla piirretyistä ruuduista ei aina ole helppo tietää, kuvaavatko ne valokuvaa vai ”elävää” tilannetta.

Teos vaatii poikkeuksellisen painokkaasti pysähtymään ja paneutumaan. Sellainen luottamus lukijan kärsivällisyyteen on harvinaista. Se on myös virkistävää, jos vaatimukseen malttaa suostua.

Harvoista vuorosanoista painokkaimman lausuu hevonen. Se huomauttaa, että aika, jossa ihminen elää, määrittelee millaista hänen elämänsä on. Korona-aikaan on tietysti helppo olla samaa mieltä.

Toisaalta kuvissa toistuvat elämän käännekohdat antavat ymmärtää, ettei eri ihmisten elämä eri aikoina olekaan kovin erilaista.

Vaikka Kesänen ei opasta lukijaa päättelemään sanomaansa, kokonaisuus vaikuttaa tarkkaan mietityltä. Siksi se jää väijymään mieleen.

Ja 10 muuta joita en muista voi olla vuoden lupaavin ja kiinnostavin esikoissarjakuva. Toivottavasti Kesänen pitää sarjakuvan mukana ilmaisuvälineidensä valikoimassa.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat