Huippuvuorten jään alta paljastuu painajainen – Tiina Raevaaran uutuus tarjoaa tämän hetken parasta jännitystä - Kulttuuri | HS.fi

Huippuvuorten jään alta paljastuu painajainen – Tiina Raevaaran uutuus tarjoaa tämän hetken parasta jännitystä

Raevaarasta yhdistää trillerin ja kauhun hienosti viritetyksi juoneksi.

Tiina Raevaara vie kirjansa lukijat Huippuvuorille.­

27.3. 12:59

Romaani

Tiina Raevaara: Polaaripyörre. Like. 317 s.

Tiina Raevaara on ehtinyt julkaista romaaneja, jotka sekoittavat fantasiaa ja kauhua. Aluksi myös niin sanotun uuskumman hengessä sumeiden voimien myllerrystä.

Nyt hän näyttää löytäneen parhaiten toimivat keinot. Tulos on vakuuttava tieteistrilleri, johon yhdistyy kauhukertomuksen piirteitä.

Viimevuotinen Kaksoiskierre esitteli tutkija Eerikan, joka joutuu mukaan jopa laittomiin geeniteknologian tutkimuksiin. Nyt Polaaripyörteessä hän on paennut menneisyyttään merentutkijaksi Huippuvuorille.

Siellä joukko suomalaisia kokee maanvyöryn, kun jäätikkö on sulanut. Sulasta vedestä paljastuu uhka koko Longyearbyenin parituhatpäiselle väestölle.

Ehkä muullekin maailmalle.

Eerikan työnkuva muuttuu äkisti, kun sulasta maasta paljastuu jotain tutkimisen arvoista. Hänen pomonsa Kirsi löytää alkueliön, josta ei ollut ennen tiedetty.

Käy ilmi, että kun se pääsee ihmisen elimistöön, tapahtuu arvaamattomia. Luonne muuttuu, ja uhri joutuu lopulta kuin raivotaudin kouriin.

Salaamista riittää myös Kirsillä, joka havittelee mainetta uuden eliön keksijänä keinolla millä hyvänsä. Eivätkä muutkaan alueen suomalaiset ole välttämättä sitä, mitä esittävät. Erikan elämää myllerretään monesta suunnasta.

Kaiken huipuksi joku käy salaa hakemassa laboratoriosta vaarallisia näytteitä.

Eikä siinä kaikki. Paikalle ilmaantuu toimittaja, joka tekee kirjaa Erikan entisestä ystävästä, joka on vankilasta. Mies ei anna periksi, kun tiedot pitää saada kasaan. Erikan menneisyys uhkaa paljastua, ja aina joku keksii kiristää tiedoillaan.

Tytärkin on syntynyt epätavallisin keinoin.

Raevaara punoo juonen paremmin ja pakottomammin kuin koskaan. Sivujuonetkin toimivat ja punoutuvat yhteen, kuten laitos, joka jäädyttää rikkaiden ruumiita herätettäväksi myöhemmin. Asiaa kokeillaan elävilläkin.

Laitoksella on ratkaiseva roolinsa, kuten myös sillä, että suurvaltojen sotavoimat päivystävät Huippuvuorilla sopimusten vastaisesti.

Vain pari kertaa tarinaan putkahtaa epäuskottava käänne.

Jääkarhu kuuluu seudun tunnusmerkkeihin ja muodostaa alituisen uhan ihmisille. Kuinka ollakaan, eläin tassuttelee kuvaan mukaan juuri silloin, kun pyssyn kanssa pitää ratkoa suurempaakin vaaraa.

Tyyliltään ja henkilökuviensa vakuuttavuudeltaan Polaaripyörre on hyvää dekkaritasoa. Sitä voi siis suositella myös niille lukijoille, jotka tahtovat vaihtelua arkipäivän murhatarinoihin. Ruumiita tosin syntyy nytkin riittämiin.

Kirjan nimi viittaa vahvasti ilmastoon. Ilmastonmuutoksesta ei kuitenkaan juuri puhuta. Yksi palopuhe ihmisen toimista on sentään mukana, ja senkin pitäjä on yllätys, ei suinkaan suomalainen eräopas.

Dystopioita ilmastonmuutoksesta on tosin ilmestynyt jo koko joukko, joten aiheen pienimuotoisempi käsittely tuntuu riittävältä ja osuvalta. Jäätikkö sulaa, se aiheuttaa yllättävän uhan, eikä asiaa ei tarvitse teroittaa sen enempää.

Ainakaan tällä kertaa.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat