Väheksyikö Timo Soini Jussi Halla-ahoa vai haistoiko vertaisensa vastustajan? Tuore elämäkerta analysoi koukuttavasti kaksikon vuosia jatkunutta ”shakkiottelua” - Kulttuuri | HS.fi

Väheksyikö Timo Soini Jussi Halla-ahoa vai haistoiko vertaisensa vastustajan? Tuore elämäkerta analysoi koukuttavasti kaksikon vuosia jatkunutta ”shakkiottelua”

Timo Soinista kirjoitettu elämäkerta kertoo, miten perussuomalaisen puolueen rakentaja sai Suomen politiikan sekaisin, mutta koki lopulta oppi-isänsä Veikko Vennamon kohtalon.

Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini mietteliäänä kuntavaalien vaalivalvojaisissa Helsingissä 9. huhtikuuta 2017.­

31.3. 11:08

Elämäkerta

Aarni Virtanen: Timo Soini populismin poluilla. Art House. 459 s.

Espoolainen kaupunginvaltuutettu, valtiotieteen maisteri Timo Soini ilmoitti talvella, ettei hän asetu ehdolle kevään kuntavaaleissa. Ilmoitus kuitattiin pienillä maininnoilla, vaikka siihen päättyi yli 40 vuotta kestänyt ura, joka hurjimmillaan pani koko Suomen politiikan vuosiksi sekaisin.

”Pitää tajuta, että sitä oli aikansa pelissä mukana, voitti aikansa, ja sitten pitää antaa olla”, Soini itse sanoi taannoin Ilta-Sanomien haastattelussa.

Ikänsä (s.1962), pitkän kokemuksensa sekä tietojensa ja taitojensa puolesta Soini voisi hyvinkin vielä jatkaa, mutta paloa ei enää ole.

”Lopulta käsiin jäi vain tragedia, kun tukijat kaikkosivat ympäriltä ja siniset epäonnistui”, tiivistää Soinin elämäkerran kirjoittanut tutkija Aarni Virtanen nykyisen tilanteen.

Elämäkerta Timo Soini populismin poluilla ilmestyy juuri oikeaan aikaan, on sisällöltään kattava ja tyyliltään viileä kirja. Harva tutkija tai toimittaja kykenee kirjoittamaan populismista ilman omia tunnemyrskyjä, mutta Virtasella tämä kyky on.

Kirjoittajalla on nuoresta iästään (s.1985) huolimatta myös perspektiiviä. Aarni Virtanen julkaisi kolme vuotta sitten elämäkerran Veikko Vennamosta, joka lähetti nuoren espoolaisen Soinin junalla Kainuuseen ja kiertämään sorateitä kauas korpeen, SMP:n kannattajien puheille.

SMP:n puoluekokous Tampereella kesäkuussa 1994. Kuvassa Raimo Vistbacka (vas.), Marja-Leena Leppänen, Urpo Leppänen ja Timo Soini.­

Vennamon oppipoikana Soini pääsi kokemaan SMP:n viimeisen nousun, lyhyen uhon ja lopulta tuhon 1990-luvun alussa. Aarni Virtanen kertoo, miten pieniksi riekaleiksi Veikko Vennamon perintö hajosi. SMP teki kaikki mahdolliset kuviteltavissa olevat konkurssit.

Kannatus ja tilit olivat miinuksella, kun Timo Soini aloitti 1995 rakentaa rauniolle perussuomalaista puoluetta. Kansanedustajia oli yksi, Raimo Vistbacka. Kuusitoista vuotta myöhemmin Soini uhosi vaalivoittajana. Hän oli 39 edustajan puolueen suvereeni johtaja, jota kaikki maanittelivat hallitukseen ja tarjosivat ministerinpaikkoja.

Soini ei vielä keväällä 2011 tarttunut tarjoukseen. Hän oivalsi, mitä kilpailijoiden houkuttelun takana oli. ”Hallitusvastuu on populismin sudenkuoppa”, Soini varoitteli itseään ja muita.

Aarni Virtanen kuvaa tarkasti, miten Soini kypsyi oppositiossa olemiseen, ja halu valtaan kasvoi. Prosessi kesti keväästä 2011 kevääseen 2015, jolloin hän vei puolueensa Juha Sipilän hallitukseen ja ryhtyi ulkoministeriksi. Oltiin Soinin sanoin hillotolpalla.

Kevääseen 2015 asti Soini ja perussuomalaiset olivat olleet oppositiopuolue, jonka sanoja äänestäjät puntaroivat. Siitä eteenpäin äänestäjät pääsivät arvioimaan myös perussuomalaisten tekoja hallituksessa.

Puoluejohtajia kuuntelemassa Ylen kunnallisvaaliennustetta 9. huhtikuuta 2017. Kuvassa perussuomalaisten Timo Soini (vas.), keskustan Juha Sipilä, kokoomuksen Petteri Orpo ja SDP:n Antti Rinne.­

Jo alku oli vaikea: yhtäkkiä tuli 30 000 turvapaikanhakijaa, ja samaan aikaan piti tehdä budjettileikkauksia. Soini oli ulkoministeri ja uransa huipulla, mutta hallitusvastuussa puolueen kannatus mureni alta. Pian populistit olivat sudenkuopassa.

Kevään 2017 kuntavaaleissa puolue kärsi ruman tappion, joka sattui huonoon aikaan. Soini oli junailemassa sukupolvenvaihdosta, jonka tarkoituksena oli seuraavana kesänä siirtää puolue Sampo Terhon johtoon.

Pyrkimys epäonnistui. ”Se voitti. Se on siinä”, Soini tokaisi, kun arkkivihollinen Jussi Halla-aho oli valittu puheenjohtajaksi.

Aarni Virtanen käyttää Timo Soinin ja Jussi Halla-ahon lähes kymmenen vuotta kestäneestä kamppailusta oivallista nimitystä ”pitkä shakkiottelu”. Sitä se oli. Ottelun alussa Soini hallitsi peliä ja voitti ensimmäiset erät.

Halla-aho ei luovuttanut, haastoi Soinin uudelleen ja kukisti tämän ratkaisevassa viimeisessä erässä. Virtanen listaa seitsemän erilaista pelikuviota, jotka vaikuttivat siihen, miten Soinin ja Halla-ahon suhteet kehittyivät.

Virtasen analyysi on koukuttavaa lukemista. Vaikutti, että Soini väheksyi Halla-ahoa ja teki näin virhearvion. Vai oliko niin, että Soini jo varhaisessa haistoi vertaisensa vastustajan ja pyrki vaivihkaa syrjimään Halla-ahoa, mutta ei siinä onnistunut?

”Halla-aho ei tarjonnut mitään, enkä pyytänyt mitään. Siinä suhteessa olemme samanlaisia”, Soini kertoi puheenjohtajanvaihdoksen jälkeen ja ennen lähtöään perussuomalaisista.

Elämäkerran lopussa Aarni Virtanen kirjoittaa: ”Politiikka on julmaa mutta silti ihmeellistä.”

Timo Soini koki oppi-isänsä Veikko Vennamon kohtalon. Hillittömällä työllä rakennettu puolue karkasi käsistä. Jatko on ollut toisenlainen. Vennamon puolue meni konkurssiin. Soinin puolue kukoistaa, mutta perussuomalaisille entinen johtaja on joko petturi ja luopio tai epähenkilö, jonka nimeä ei edes mainita.

Kumman populistijohtajan, Vennamon vai Soinin, kohtalo on karumpi? Ehkä saamme vastauksen ensi syksynä, kun Soinin muistelmat ilmestyvät.

Puoluesihteeri Timo Soini torilla Helsingissä vuonna 1997.­

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat