Sirkuttava lintuparvi, mörisevä karjalauma – RSO:n vasket soittivat Rautavaaraa kuin enkelit, mutta kuulijan mieli täyttyi eläin­assosiaatioilla - Kulttuuri | HS.fi

Sirkuttava lintuparvi, mörisevä karjalauma – RSO:n vasket soittivat Rautavaaraa kuin enkelit, mutta kuulijan mieli täyttyi eläin­assosiaatioilla

RSO:n konsertissa kuultiin jälleen harvoin esitettyjä pienten kokoonpanojen teoksia.

Kapellimestari Hannu Lintu kuvattuna elokuussa 2017.­

8.4. 12:46

Klassinen

Radion sinfoniaorkesterin kamarimusiikkikonsertti Musiikkitalossa 7.4. Hannu Lintu, kapellimestari. – Rautavaara, Sibelius, Lindberg, Šostakovitš. Suoratoistokonsertti.

Kolmannen korona-aallon aikana sinfoniaorkesterit ovat supistuneet kamarimusiikkiyhtyeiksi, ja yleisö on jäänyt kokonaan kotikatsomoihin. RSO:n konsertin loistavassa vaskiyhtyeessä oli 15 soittajaa.

Nyt on ollut ainakin tilaisuus kuulla harvoin esitettyjä, erilaisten pienten kokoonpanojen teoksia.

Einojuhani Rautavaara sävelsi Playgrounds for Angels -teoksensa englantilaiselle Philip Jones -vaskiyhtyeelle, joka soitti sen kantaesityksen Helsingissä 1982.

”Mutta karmea totuus oli, että Philipin pojat soittivat sen kuin siat”, Rautavaara muisteli. Siinä piti säveltäjän mukaan kyllä olla ”röhäyksiä, murinoita ja uikutuksia” – mutta ne olivat vain väärissä paikoissa.

Hannu Linnun iskevän tarkasti johtama vaskiyhtye soitti taitavasti kuin enkelit, joskin pikemminkin kuin enkelit, mieleen tulivat eläinassosiaatiot.

Nopealiikkeiset staccatomaiset trumpetit olivat kuin kiukkuisesti sirkuttava lintuparvi, pasuunat ja tuuba puolestaan kuin mörisevä ja mölisevä karjalauma.

Huumoria oli leikkikentällä paljon. Vasket pääsivät käyttämään luonteenomaisia soittokeinojaan, ne sooloilivat virtuoosisesti, ottivat mittaa toisistaan ja loivat malminkaikuisia sointikontakteja.

Rautavaaran Playgrounds oli vaskien kamarimusiikillista vuoropuhelua. Magnus Lindbergin Ottoni teki puolestaan komean sinfonisen vaikutuksen. Lindberg sävelsi sen 2005 Chicagon sinfonikkojen maineikasta vaskisektiota varten.

Lindberg käsittelee soittimia taiturillisen vilkkaasti ja leikkisästi. Hän rakentaa jatkuvasta pienestä sooloilusta yhtenäisen, energisesti sykkivän ja välkehtivän sinfonisen kudoksen, jonka Lintu maalaili innostuneesti.

Päin vastoin kuin Rautavaaran teos Ottoni ei juurikaan herätä ulkomusiikillisia assosiaatioita. Se voi johtua siitä, että musiikilliset lainalaisuudet, motiivinen kehittely hallitsee niin voimakkaasti Ottonin hyväntuulista kulkuprosessia.

Yleisön puuttumisesta saattoi johtua, että Uusi Helsinki -kvartetti eli viulistit Petri Aarnio ja Taija Angervo, alttoviulisti Ilari Angervo ja sellisti Tuomas Lehto kuuntelivat erittäin intensiivisesti omia sisäisiä ääniään Sibeliuksen Voces intimae -jousikvartetossa. Soittajat vangitsivat pysähdyttävästi teoksen salaperäisyyden, tuskan ja hurmion yhteenkietoutumisen.

Konsertin lopuksi sopraano Miina-Liisa Värelä, mezzosopraano Jeni Packalen, tenori Tuomas Katajala ja pianisti Kirill Kozlovski esittivät Šostakovitšin Lauluja juutalaisesta kansanrunoudesta op. 79A. Šostakovitš sävelsi laulut 1948, mutta julkinen kantaesitys oli vasta 1955.

Klezmer-musiikin tanssilliset rytmit toivat elämänhalua moneen lauluun, yleissävy oli valittava ja ahdistava. Vaikka laulajat lauloivat positiivisistakin tunteista, heillä tuntui olevan aina pala kurkussa. Pelko, hätä ja puute vaanivat.

Esitys oli vaikuttava ja vangitseva. Laulajat artikuloivat jokaisen translitteroidun venäjänkielisen sanan niin selvästi, että suomennosta oli helppo seurata.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat