Taideyliopiston entinen rehtori Jari Perkiömäki hengähtää hetken ennen kuin palailee taas muusikoksi: ”Taiteilijoiden katastrofaalinen tilanne tuntuu nyt todella lannistavalta” - Kulttuuri | HS.fi

Taideyliopiston entinen rehtori Jari Perkiömäki hengähtää hetken ennen kuin palailee taas muusikoksi: ”Taiteilijoiden katastrofaalinen tilanne tuntuu nyt todella lannistavalta”

Jazztohtori Jari Perkiömäelle opettaminen on luonteva tapa olla muusikko.

Rästivapaita pitävällä Jari Perkiömäellä on ollut tänä keväänä aikaa oman musiikin tekemiseen työhuoneellaan Keravalla. ”Elämän merkityksestä katoaa jokin osa, jos ei pääse soittamaan”, sanoo Perkiömäki, jonka viisivuotinen kausi Taideyliopiston rehtorina päättyi viime marraskuussa.­

9.4. 2:00 | Päivitetty 9.4. 6:15

Muusikko ja musiikin lehtori Jari Perkiömäki on ollut opintiellään ensimmäisenä monessa: ensin Sibelius-Akatemian jazzosaston ensimmäisen vuosikurssin opiskelija ja sitten sekä jazzosaston ensimmäinen maisteri, lisen­siaatti että tohtori.

Ja nyt vielä tämä tuorein: Hän on myös ensimmäinen Taideyli­opiston rehtori, joka hoiti tehtävää koko kauden eli täydet viisi vuotta. Pesti päättyi marraskuun lopussa.

”Kyllähän se oli yliopistollisen ja ammatillisen urani huipentuma, harvinainen tilaisuus, josta olen todella kiitollinen”, Perkiömäki sanoo kotonaan Keravalla, mutta myöntää samaan hengenvetoon loppuajan, korona-ajan kuluttavuuden.

Pitkät samankaltaiset päivät etäkokouksissa alkoivat tuntua epäterveellisiltä.

”Työstä ja johtamisesta hiipui hiljalleen energisoiva osuus, se kasvokkaisista kohtaamisista tuleva voima.”

Sen voiman Perkiömäki tietää, sillä hän hankkiutui alkujaan alalle, jonka ytimeen kuuluu ihmisten kohtaaminen ja ihmisille kommunikointi. Sitähän musiikin ja varsinkin jazzin soittaminen on: yhtenä yhtyeen jäsenenä ja muiden kanssa muille, yleisölle.

Mutta Porissa varttunut Per­kiömäki ei nähnytkään tulevaisuudessa muuta mahdollisuutta. Hän muistaa päättäneensä 17-vuotiaana lukiolaisena, että hänestä tulee ammattimuusikko.

”Kai se oli se sisäinen palo. Ja sen verran olin jo päässyt keikoille, ettei mikään muu työ houkuttanut yhtä paljon. Jazzmuusikon urasta en ollut vielä varma.”

Perkiömäen ykkössoitin olikin kouluvuosina klarinetti, jota hän opiskeli Porin musiikkiopistossa ja vielä ylioppilaana kaksi vuotta Helsingin konservatoriossa.

Porilainen ei voi välttää Porissa jazzia, saati jokavuotista Pori ­Jazzia. Eikä varsinkaan, jos ryhtyy soittamaan kouluyhtyeessä ­jazziin keskeisesti kietoutuvaa saksofonia. ”Pori Jazzilla on ollut valtava merkitys myös minulle. Kirjurinluodon konserttikokemuksilla jaksoin treenata seuraavaan kesään. Ja ehkä en olisi saanut levyiltä samaa tuntumaa jaz­ziin – sen rytmiseen energiaan ja harmoniseen maailmaan.”

Perkiömäen toinen tärkeä sisäänheittäjä oli Pori Jazzin alaisuudessa toiminut Pori Big Band, jonka jäsenenä hän teki 1977 ensimmäisen levytyksen, 16-vuo­tiaana. Mutta hänen ensimmäiset soolonsa kaiverrettiin vasta seuraavalle levytykselle, porilaisen jazzrockaavan Elonkorjuun toiselle albumille, joka julkaistiin 1978. Hän soittaa yhtyeessä yhä.

Perkiömäki oli yksi niistä viidestä, joka valittiin 1983 Sibelius-Akatemian jazzosaston ensimmäisen kurssin opiskelijaksi. Ja kahden vuoden kuluttua hän aloitteli jazzosastolla jo uraa opettajana – ensin tuntilaisena, sittemmin lehtorina ja osastonjohtajana.

”Opettaminen on luonteva tapa olla muusikko, ehkä varsinkin jazzmuusikko. Sen ytimessä on ollut aina opiskelu, rutiinien rikkominen ja uusien ratkaisumallien löytäminen. Ja opettaessa oppii itsekin paljon.”

Tosin Perkiömäki päätti tehdä itsensä kehittämisestä myös tutkimusta ja suoritti jazzista ensimmäisen taiteellisen tohtorintutkinnon Suomessa. Sen teema oli ”vapaa melodiaimprovisaatio jazzissa”.

”Luin arvostelusta, että olen perinteisemmän hardbop-tyylin saksofonisti. Kieltämättä olinkin, mutta samalla kirkastui: miksi en ottaisi paremmin selvää vapaammista soittotavoista, syventyisi vielä enemmän improvisointiin.”

Syventymisestä sikisi myös uusi kysymys, pieni sivupolku. Kuinka improvisaatiota voisi hyödyntää eri organisaatioiden johtamisessa – jos harjaantuneista yksilöistä koottu jazzyhtye on ideaalinen ryhmätyöskentelymalli.

”Vaikea sitä on soveltaa suureen organisaatioon, mutta perusajatus pätee: aktiivinen kuuntelu, toisten tukeminen, erityiskykyjen arvostaminen”, Perkiömäki sanoo.

Hän on käynyt luennoimassa ”jazzin mallista” yrityksissä viitisentoista vuotta. Perkiömäen maailmassa soittaminen, opettaminen ja johtaminen ovatkin ”saman asian eri puolia, ihmisten välistä kommunikaatiota”. Ja ­ainakin kahta edellistä hän jatkaa sen jälkeen, kun on saanut pidettyä rehtorivuosien rästivapaat ja väliin jääneet lomat.

”Olen onnekas, että voin hengähtää hieman ja hakea itseäni takaisin muusikoksi. Samalla tämä taiteilijoiden katastrofaalinen tilanne tuntuu nyt todella lannistavalta”, Perkiömäki sanoo.

”Korona-aika on tehnyt näkyväksi taiteiden merkityksen myös työllistävänä toimialana, mutta tuntuvien tukien suuntaamisella alan freelancereille on jo tulenpalava kiire.”

Saksofonisti Jari Perkiömäki esiintyi Pori Jazzissa ensimmäisen kerran 1977 ja muistelee, että on soittanut tapahtumassa sittemmin joka kesä joko omalla yhtyeellä, muissa yhtyeissä tai ainakin jameissa. Heinäkuussa 1986 Perkiömäki sooloili Cafe Jazzin jameissa seitsemän vuotta nuoremman teini-ihmeen, saksofonisti Jukka Perkon kanssa. Samana vuonna Jari Perkiömäen omalla kvartetilla oli Pori Jazzissa kuusi omaa esiintymistä.

Jari Perkiömäki

Syntynyt Porissa 1961, asunut Keravalla vuodesta 2004.

Ylioppilas Länsi-Porin lukiosta 1980, taiteellinen tohtorintutkinto Sibelius-Akatemiasta 2002.

Pääsoittimet saksofoni ja klarinetti. Opiskeli klarinettia Porin musiikkiopistossa ja Helsingin konservatoriossa 1981–83, aloitti saksofoniopinnot Sibelius-Akatemiassa 1983.

Työskennellyt Sibelius-Akatemian jazzosastolla vuodesta 1985: tuntiopettaja 1986–97, lehtori vuodesta 1997, osastonjohtaja 2000–09.

Sibelius-Akatemian vararehtori 2009–12 ja Taideyliopiston rehtori 2015–20.

Ensimmäiset levytykset yh­tyeissä Pori Big Band 1977 ja Elonkorjuu 1978.

Kolme omaa albumia: Jari Perkiömäki Quartet (1985), Shades (1985), Organic Baritone Quartet (2016).

Jazzliiton Yrjö-palkinto 2005.

Kansainvälisen jazz-oppilaitosten yhdistyksen IASJ:n puheenjohtaja vuodesta 2012.

Naimisissa kansanmuusikko Sirkka Kososen kanssa, kolme lasta.

Täyttää 60 vuotta tiistaina 13. huhtikuuta.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat