Palkitun Liikkumavara-dokumentin ohjaaja Annika Grof palaa politiikan pariin – ”Nyt moni ajaa pikemmin omaa uraa kuin yhteisiä asioita” - Kulttuuri | HS.fi

Palkitun Liikkumavara-dokumentin ohjaaja Annika Grof palaa politiikan pariin – ”Nyt moni ajaa pikemmin omaa uraa kuin yhteisiä asioita”

Ohjaaja Annika Grofille käsityöläisyys on elokuvataiteen perusta.

”Dokumentti taipuu moneen, muttei kaikkeen. Kun on omaa sanottavaa, fiktio voi sopia paremmin”, sanoo Annika Grof.­

10.4. 2:00 | Päivitetty 10.4. 6:39

Annika Grof tekee parhaillaan dokumenttia, joka kertoo poliittisten päätösten vaikutuksista Helsingin yliopistossa työskentelevien ja sieltä irtisanottujen elämään vaalikeväänä 2019. Se on hänen paluunsa politiikkaa ja yhteisöä luotaavan dokumentin tekemiseen.

Edellisen kerran raamit olivat isommat, vaikka hän käsitteli niiden ahtautta. Vuonna 2009 valmistunut Liikkumavara, joka seurasi lain säätämistä eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnassa.

Lain käsittely ja dokumentin kuvaaminen kestivät seitsemän viikkoa, mutta jo ennen sitä Grof oli tutustunut yli vuoden eduskunnan työhön. Dokumentti korosti, kuinka politiikkaa tehtiin yhdessä yli hallituksen ja opposition välisen rajan. Yksittäisen poliitikon liikkumavara oli kapea.

”Seurasin niin kansanedustajien, virkamiesten kuin eduskunnan muidenkin työntekijöiden toimintaa. Opin, että politiikka ei ollut henkilökohtaista. Asiat kiistelivät, eivät ihmiset. Vaikka salissa pidettiin kovia puheita, kuppilassa voitiin istua kahvilla samassa pöydässä”, Grof muistelee.

Grof ei ole käynyt eduskunnassa dokumentin kuvausten jälkeen, mutta hän on pitänyt yhteyttä joihinkin ihmisiin, joihin tutustui siellä.

”Eräs niistä tutuista on kertonut, että ilmapiiri on muuttunut ja yhteisöllisyys haurastunut. Nyt moni ajaa pikemmin omaa uraa kuin yhteisiä asioita. Persut ovat vetäneet muutkin entistä kovempaan peliin. Samalta se on näyttänyt kotoa median välityksellä.”

Liikkumavara sai Tampereen elokuvajuhlilla sarjansa pääpalkinnon ja yleisöpalkinnon. Demokratian oppitunnin osittainen vanheneminen reilussa kymmenessä vuodessa tuntuu masentavalta.

Tässä välissä Grof on tehnyt enimmäkseen tv-töitä, mainoksia, tosi-tv:tä, draamasarjoja ja muuta viihdettä.

”Dokumentti taipuu moneen, muttei kaikkeen. Kun on omaa sanottavaa, fiktio voi sopia paremmin. Vastuu dokumentin henkilöille on myös raskas. Se ei lopu kuvausten jälkeen. Siksi on ihanaa työskennellä näyttelijöiden kanssa. Jo kymmenen vuotta fiktio on tuntunut luontevammalta.”

Alalle Grof tuli mutkan kautta. Hän opiskeli tutkimuksen teoriaa Helsingin yliopiston kasvatustieteen laitoksella, mutta vietti vapaa-aikaansa taidepiireissä. Iso osa kavereista opiskeli Kuvataideakatemiassa.

”Opiskelijavaihdossa Kiinassa vuonna 1997 aloin epäillä, että olin sittenkin väärällä alalla. Ajatukseni olivat tarinallisia ja halusin kertoa niitä.”

Palattuaan Grof meni vaihtoon Taideteollisen korkeakoulun dokumenttielokuvalinjalle ja varmistui olevansa oikealla suunnalla. Vuonna 2000 hän pääsi sinne virallisesti.

Aluksi Grof työskenteli apulais­ohjaajana draamasarjoissa. Siellä hän sanoo oppineensa alan käsityöläisyyden, joka on tarpeen taiteen tekemisessä. Myös tosi-tv:tä hän sanoo tehokkaaksi kouluksi.

”Tarvitsin töitä samoihin aikoihin, kun tosi-tv ryöpsähti. Tein sitten paljon sitä ja vuosia melkein pelkästään mainoksia. Tätä työtä elää koko ajan ja on tärkeää tuntea sen käytännöt, käsityöläisyys, joka mahdollistaa taiteen tekemisen.”

Viime vuoden elokuussa sai ensi-iltansa Syksyn jälkeen saapuu kevät, Grofin ensimmäinen pitkä näytelmäelokuva. Elokuva kertoo evakoiden ja paikallisten ristiriidoista Savossa vuonna 1946. Se on ollut Grofille henkilökohtaisin työ.

”Se onnistui hyvin lähelle tavoittelemaani ja siinä on eniten omaa kädenjälkeäni. Kirjoitin sen, koska vuoden 2015 pakolaisaalto oli yhteiskunnallisesti tärkeä aihe, mutta halusin käsitellä sitä oman historiamme näkökulmasta. Nationalismi ja nurkkakuntaisuus ovat yhä ajankohtaisia.”

Grof on itsekin vaihtanut maata, tosin pikkulapsena. Hänen vanhempansa lähtivät suuren muuttoaallon mukana töihin Ruotsiin ja Grof syntyi Helsingborgissa. Perhe palasi Kiuruvedelle, mutta Grofilla on yhä yhteyksiä Ruotsiin.

”En ole koskaan oikeastaan tähdännyt mihinkään. Nyt alkaa tuntua, että alan tajuta tätä hommaa, ymmärtää kokonaisuutta. Olen tehnyt tätä parikymmentä vuotta ja ajattelen, että olen puolivälissä. Alan päästä vauhtiin!”

Annika Grof

Syntynyt Helsingborgissa, Ruotsissa 1971. Valmistunut Taideteollisen korkeakoulun dokumenttielokuvan linjalta 2009.

Elokuvia: Yksin, yhdessä (lyhytdokumentti, 2007), Liikkumavara (dokumentti, 2009), Syksyn jälkeen saapuu kevät (fiktio, 2020).

Tosi-tv:tä ja muuta viihdettä, muun muassa: Sydänääniä (2010), Muodin huipulle (2011), Iskelmätarinoita (2018).

Perheeseen kuuluvat puoliso ja kaksi poikaa.

Täyttää 50 vuotta to 15.4.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat