Teemu Mäki näyttää ”rujossa” kirjassaan, millaista on olla mies tai nainen tai jotain muuta – Teos toi parhaan valokuvataidekirjan palkinnon - Kulttuuri | HS.fi

Teemu Mäki näyttää ”rujossa” kirjassaan, millaista on olla mies tai nainen tai jotain muuta – Teos toi parhaan valokuvataidekirjan palkinnon

Valokuvakirja pohtii, miten sukupuolta rakennetaan ja ilmennetään. Toisena teemana on ihmisen kuolevaisuus.

Valokuvaaja Teemu Mäki tutkii kuvissaan sukupuolta. Otoksessa näyttelijät Laura Rämä (vas.) ja Noora Dadu joulupukkina ja jeesuksena.­

13.4. 15:33

Taiteilija, ohjaaja ja kirjailija Teemu Mäki on voittanut Vuoden valokuvataidekirja 2020 -palkinnon teoksellaan Miten olla mies tai nainen tai jotain muuta?

Kirja pureutuu sukupuolen moninaisuuteen ja erilaisiin tapoihin ilmentää sukupuolta.

”Kirjan viestinä on, että me hyväksyisimme sukupuolen moninaisuuden ja sen, että on lukemattomia tapoja olla mies tai nainen tai jotain muuta”, Mäki kertoo.

Tämä tulee ilmi myös Mäen tavassa käsitellä kuvissaan alastomuutta. Rintoja on esillä niin eroottisessa kuin erilaisia kehoja neutralisoivassakin kontekstissa. On kuvia niin rintansa leikkauttaneesta transmiehestä kuin vanhan naisen rinnoistakin. Myöskään peniksiä ei peitellä.

”Taustalla on halu katsoa alastonta kehoa mahdollisimman vilpittömästi ja ennakkoluulottomasti ilman, että se olisi kätkettynä eroottiseen valohämyyn.”

Jamie MacDonaldista otettu kuvasarja kuvaa hänen matkaansa naisoletetusta miesoletetuksi ja hänen identiteettinsä muodostumista.­

Toisena kantavana teemana kirjassa on kuolema. Valokuvien tavoitteena on tunnustaa ihmisen kuolevaisuus ja kaiken katoavaisuus.

Kirjasta löytyy kuvia eri ikäisistä ihmisistä. Nuorin malli on kolme päivää vanha pienokainen, ja mukaan mahtuu myös kuva hiljattain kuolleesta vanhuksesta.

Kuolevaisuuden teema kiehtoo Mäkeä, sillä se korostaa elämän arvokkuutta.

”Pystymme välillä suhtautumaan suurella innolla ja kiihkolla meille tärkeisiin asioihin. Osittain se johtuu siitä, että mikään ei säily ja kaikki on väliaikaista.”

Teemu Mäkeä kiehtoo se, miten ihmiset paljastavat jotain itsestään pukeutumisellaan ja laittautumisellaan.­

Mäki on ottanut kirjassa julkaistavat kuvat vuosien 2003 ja 2020 välillä. Taiteilija innostui muotokuvien tallettamisesta kameraansa sattumalta, kun Kiasma-teatteri pyysi häntä vetämään nuorille valokuvaustyöpajan vuoden 2003 kesällä. Nuorten ottamat omakuvat saivat Mäen kiinnostumaan dokumentaarisesta valokuvaustyylistä.

Mäen kuvattavat löytyvät milloin mistäkin. Kameran eteen on päätynyt niin ystäviä kuin ventovieraitakin, kun Mäki on ehdottanut kuvaussessiota ihmisille, joiden ulkomuodossa jokin seikka on kiehtonut häntä.

Lasse Svartström on eläkkeellä oleva työväenopiston vahtimestari ja stadilainen mies, joka viihtyy minihameissa ja värikkäissä sukkahousuissa.­

Osa kirjan teoksista on ollut esillä taidenäyttelyissä, osa on päässyt yleisön nähtäviksi ensi kertaa kirjassa.

Kuvien rinnalla kirjassa kulkee Mäen kirjoittama essee, joka laajentaa kuvien pohdintaa sukupuolesta, erotiikasta ja kuolevaisuudesta. Välillä esseen joukkoon putkahtaa Mäen kirjoittama runo ja erään potretissa poseeraavan haastattelu.

Tekstipuoli nousi esiin myös kilpailun voittajan valinnassa. On epätavanomaista, että valokuvakirjoissa on kuvaajan itse kirjoittamia laajoja tekstiosuuksia.

”Se ei ole esineenä kaunein tai täydellisin, vaan tuntuu taistelevan kaikkia nykyisiä valokuvataidekirjan trendejä vastaan”, valokuvataiteilija Nelli Palomäki sanoo tiedotteessa. Hänestä teos vaikutti ensisilmäyksellä jopa rujolta ja tuntui jääneen 2000-luvun alkuun.

Voittajan valintaan vaikuttivat aihevalinnan ajankohtaisuus ja tärkeys sekä kuvien herättämät ristiriitaiset tunteet.

”Monet kirjan muotokuvista voimistuvat joka katselukerralla huolimatta siitä, että ne vain ovat. Karskissa, keskeneräisessä ja kaunistelemattomassa olemisessa on jotain valtavan kaunista. Kuvien kasvojen kautta voi peilata itseään ja hyväksyä sen, että ihmisen on mahdotonta tulla valmiiksi”, Palomäki sanoo.

Teemu Mäki voitti teoksellaan Vuoden valokuvataidekirja -palkinnon.­

Kilpailun finalistit valitsi raati, johon kuuluvat museonjohtaja Taina Myllyharju, valokuvataiteilija Ari Saarto sekä Vuoden valokuvataidekirja 2018 -palkinnon voittaja, valokuvaaja Filippo Zambon.

Valokuvataiteilija Nelli Palomäki valitsi voittajan finalistien joukosta.

Vuoden valokuvataidekirja -palkinnon järjestää Valokuvataiteilijoiden liitto ja Suomen valokuvataiteen museo. Voittaja saa 2 000 euroa ja muut finalistit saavat kukin 500 euroa.

Palkinnon päämääränä on kannustaa korkeatasoisten valokuvataidekirjojen tekemiseen sekä herättää yleistä kiinnostusta valokuvataidekirjoja kohtaan. Palkinto myönnetään vuosittain suomalaisen tai Suomessa asuvan valokuvataiteilijan valokuvataidekirjalle.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat