Koneen säätiö kannusti apurahan hakijoita ”rohkeisiin avauksiin”, mutta nyt ilmauksesta luovutaan: Tällaisia vitsejä sanapari on tuottanut vuosien varrella - Kulttuuri | HS.fi

Koneen säätiö kannusti apurahan hakijoita ”rohkeisiin avauksiin”, mutta nyt ilmauksesta luovutaan: Tällaisia vitsejä sanapari on tuottanut vuosien varrella

Rohkeasta avauksesta tuli vitsi ja vitsaus, joten jatkossa varakas säätiö keskittyy vapaaseen tieteeseen ja taiteeseen.

Vuonna 2013 kuvataiteilija Eero Yli-Vakkuri sai 30000 euroa Koneen säätiöltä performanssihankkeeseen, jossa hän ratsastaa kaverinsa kanssa Helsingistä Turkuun.­

14.4. 2:00 | Päivitetty 14.4. 6:23

Koneen säätiö on vuosia kouluttanut apurahahakijoita uudistermiin. He ovat informoineet eri tilaisuuksissa ja alustoilla, mitä ”rohkea avaus” tarkoittaa.

Tieto rohkeudesta on ollut tärkeä, koska Koneen säätiön hyväksytyllä hakemuksella taiteilija tai tieteilijä on voinut taata itselleen elannon vuodeksi tai kahdeksi.

Rohkeus määriteltiin säätiön ”visioksi” vuonna 2012 ja ”missioksi” vuonna 2016. Siinä säätiö määritteli tehtäväkseen: ”parantaa maailmaa luomalla edellytyksiä rohkeille tieteen ja taiteen avauksille”.

Säätiön anonyymi apuraha-arvioija avasi rohkeuden määrittelyä vuonna 2018. Apuraha-arvioija määritteli rohkeuden tutusta ja samanmielisyyteen taipuvaisesta ajattelusta etääntymiseksi. Koneelle se tarkoitti ”kokonaan uudenlaisen käsitteellistämisen hapuilua”.

Hän kysyi tekstissään itseironisesti:

”Onko Koneen Säätiön ”rohkea avaus” jo vitsi?”

Todisteita on, että kysymykseen voi hyvin vastata kyllä.

”Vitsaus”, Koneen säätiön johtaja Ulla Tuomarla kuvailee rohkeaa avausta.

”Me luovumme siitä”, Tuomarla sanoo.

Uusi strategia on laadittu vuoteen 2025 asti. Siitä jää pois sanapari ”rohkea avaus”.

Koneen säätiön uusi johtaja Ulla Tuomarla vie apurahoittajaa uuteen suuntaan säätiön toimipisteessä Lauttasaaren kartanossa.­

Säätiöllä on mietitty paljon sanaparin hyviä ja huonoja puolia. Koneen säätiön sivustolla on myös useasti kirjoitettu aiheesta.

”Sekin vaikuttaa, että on tullut kielteistä palautetta.”

Hakijat ovat ilmaisseet turhautumista, että hakemus pitää muokata näyttämään ”rohkealta”. Mediassakin on irvailtu.

”On nähty tiettyä väkinäisyyttä”, Tuomarla sanoo.

Jatkossa hakijat eivät joudu enää perustelemaan, miten hakemus on rohkea avaus. Eikä säätiö ole tähänkään mennessä olettanut, että kaikkien hakemusten pitäisi olla ”rohkeita”, vaikka siihen kannustetaan.

”Rohkeus arvona säilyy. Kannustetaan edelleen rajanylityksiin, koska niihin ei kannusteta muualla.”

Hakija voi itse määritellä, tapahtuuko rajojen yli hyppely metodologiassa, estetiikassa vai teemoissa.

Uudessa strategiassa rohkeuden lisäksi muita arvoja ovat esimerkiksi yhteisöllisyys ja ekososiaalinen sivistys.

Tuomarlasta ”rohkea avaus” on myös ollut onnistunut brändääjä. Koneen säätiö on onnistunut luomaan kuvan ketterästä säätiöstä, jossa ei ole samanlaista tarvetta konsensukselle kuin Suomen kulttuurirahastossa. Koneen säätiön etu on pieni koko mutta suuri rahapotti.

”Pelimerkkejä on ollut ihan kivasti, vaikka hakijamäärät ovat kasvaneet”, Tuomarla sanoo.

”Tällä hetkellä meidän näkymät ovat ihan valoisat.”

Tuomarlasta on mahdollista, että apurahoituksen määrä vielä kasvaa. Se on kiinni yleisistä globaaleista olosuhteista.

Koneen säätiötä on vuosien aikana hyödyttänyt esimerkiksi Koneen osakkeen kurssinousu. Vuonna 1956 perustettu säätiö irrottautui hissiyhtiö Koneesta vuonna 2003, mutta omaisuudesta suuri osa koostuu yhtiön osakkeista. Herlinin sukuun kuuluva Hanna Nurminen on säätiön hallituksen puheenjohtaja.

Koneen säätiön Hanna Nurminen ja Lauri Paloheimo keskustelivat taiteen tukemisesta Lauttasaaren kartanossa vuonna 2018. Edessä Anna Tuorin paikkaan tilattu maalaus.­

Koneen säätiö oli kolmanneksi eniten varojaan käyttänyt yksityissäätiö vuonna 2018. Enemmän rahaa jakoivat vain Suomen kulttuurirahasto ja Svenska Kulturfonden.

Vuonna 2020 se myönsi apurahoja, palkintoja ja lahjoituksia yhteensä 40,5 miljoonaa euroa.

4,7 prosenttia hakijoista sai myöntävän päätöksen. Apurahoitukset ovat yleensä useita kymmeniä tuhansia euroa.

Rahaa saivat muun muassa yleisöä osallistava lintudisco, postfossiilinen laivaresidenssi ja poikkitieteellinen tutkimus rakkauden eri lajeista.

Koneen säätiö on saanut myönnöillään viime vuosina paljon huomiota.

Helsingin Sanomien Kuukausiliitteen pakinoitsija Kuukautinen vinoili Koneen rahoittamille projekteille maaliskuussa.

Huumoriksi riitti, että rahaa saaneiden hankekuvauksia poimi dialogiksi.

”Eipä tässä ihmeempiä. Hirveästi on mennyt aikaa, kun olen toteuttanut immersiivistä, paikkasidonnaista tanssiteosta kaikkina aikoina eläneitä ihmisiä yhdistävistä tunteista sattumanvaraisen elämän keskellä, missä luopuminen, välittäminen, ikävä, selviytyminen ja toivo vuorottelevat,” eräs taiteilijahahmo sanoo pakinassa.

Kolumnisti Jyrki Lehtola kirjoitti marraskuussa 2019 Ilta-Sanomissa, että Koneen apurahakriteerit kertovat uuden vuosituhannen kulttuurimuutoksesta. Rohkeiden avausten vaatimukset alentavat hänestä käsityksiä taiteesta ja tieteestä. Tärkeintä on Lehtolasta sisällön alleviivaavuus ja tarinointi siitä, kuinka tekijä haluaa tehdä hyvää muille

”Meillä alettiin rakennella hakemuksia, joissa kerrottiin, että tapani hokea sanaa ”vähemmistö” yhdistettynä sanaan ”ilmastonmuutos” on sillä tavalla opportunistisen ankeaa, että yksinkertaiset luulevat sitä rohkeaksi avaukseksi”, Lehtola kirjoittaa.

Sarjakuvataiteilija Ville Ranta kertoi sarjakuvablogissaan lokakuussa 2020, että kirjoitti Koneen säätiölle oman sarjakuvansa olevan ”rohkea avaus”.

”Ja muutenkin puhuin paskaa syvällisimmästä osasta työtäni.”

Koneen säätiön isot apurahasummat ovat herättäneet jakoa saajien ja hylättyjen välille. Tammikuussa Politiikasta-verkkojulkaisun mukaan rohkeuspuhe tekee railoja tieteen ja taiteen tekijöiden välille.

Kulttuurilehti Nuoressa voimassa kirjoitettiin vuonna 2019, että rohkeat avaukset, Koneen säätiön myöntämät apurahat, ovat kuin kapitalistinen ”kulttiuskonto”, jossa myönteinen päätös on kuin ”jumalten hymyilyä”.

”Näkyvissä hehkuvan huipun alle jää suuri hämärä massa, jonka tehtävä nykyisessä järjestelmässä on maksamattomalla työllään kannatella tieteen ja taiteen auringossa hehkuvaa kärkeä”, Taneli Viitahuhta kirjoitti.

Ulla Tuomarlasta ja Koneen säätiöstä taiteen ei tarvitse tuottaa välitöntä mielihyvää.­

Jatkossa rohkeus näkyy uusin tavoin. Koneen säätiö suuntaa huomiota tieteen ja taiteen vapauden edistämiseen.

”On signaaleja, että ohjaileminen ja hyötyajattelu voimistuvat”, johtaja Ulla Tuomarla sanoo.

Ohjaileminen näkyy tieteessä.

Tuomarla kertoo nähneensä konkreettisesti, miten perusrahoituksen puute ankeuttaa elämää yliopistolla.

”Katveeseen jää hienoja juttuja, jotka eivät mene kärkihankeprofilaation sisään.”

Poikkitieteellistä tutkimusta ylistetään Tuomarlasta akateemisissa juhlapuheissa, mutta tutkijan on lopulta vaikea löytää rajoja rikkovalle tutkimukselleen julkaisuja.

Niistä hankkeista Koneen säätiö on kiinnostunut.

Tuomarla siirtyi Koneen säätiön johtoon joulukuun Helsingin yliopiston humanistisen tiedekunnan varadekaanin tehtävästä. Hän sijaistaa opintovapaalle siirtynyttä Anna Talasniemeä kesään 2022 asti.

Ranskan kielen tutkija ja ranskan kääntämisen yliopistolehtori on toiminut aiemmin myös Nykykielten laitoksen johtajana. Vuonna 2008 hän sai apurahoituksen Koneen säätiöltä vihapuheen tutkimukseen.

Hyötyajattelulla Tuomarla viittaa erityisesti pandemia-aikana yleistyneeseen puheeseen taiteen hyvää tekevästä vaikutuksesta.

”Emme halua ajatella, että kaikki taide on terapeuttista.”

Koneen säätiölle merkityksellisiä ovat myös raskaat, hankalat ja vaivaavat taidekokemukset.

Aina teoksen ei tarvitse tuottaa välitöntä mielihyvää.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat