Tutkijat tyrmäävät HS:n pääkirjoituksen tiedekäsityksen – ”Asia on oikeastaan päinvastoin” - Kulttuuri | HS.fi

Tutkijat tyrmäävät HS:n pääkirjoituksen tiedekäsityksen – ”Asia on oikeastaan päinvastoin”

Tieteen­filosofit ja professorit kertovat, millä tavoin HS:n tiedettä käsitellyt pääkirjoitus meni heistä metsään.

HS:n keskustelua herättänyt pääkirjoitus julkaistiin 3.4.

14.4. 2:00 | Päivitetty 14.4. 6:27

Satoja Twitter-kommentteja, professorien kritiikkiä, mielipidekirjoituksia, mediakriittinen televisio-ohjelma. Siinä muutamia reaktioita lauantaina 3. huhtikuuta julkaistuun Helsingin Sanomien pääkirjoitukseen.

Pääkirjoitus käsitteli ensisijaisesti taideteollisen korkeakoulun entisen professorin Antti Hassin muistelmia ja korkeakoulujen poliittista taistelua 1970-luvulla, jolloin Moskovan-mieliset taistolaiset pyrkivät vaikuttamaan opintojen sisältöön ja opettajakunnan kokoonpanoon useissa korkeakouluissa ja yliopistoissa.

Pääkirjoituksen nostattama kritiikki ei koskenut niinkään historiaosuutta, vaan nyky-yliopistojen rinnastamista 1970-lukuun: [---] politiikka herättää taas kiihkeitä tunteita yliopistoissa. Keskiössä on Yhdysvalloista Suomeen saapunut intersektionaalinen ideologia, joka haastaa miehisinä, valkoisina ja länsimaisina pidetyt ajatustavat, todettiin pääkirjoituksessa.

Eniten kritiikkiä herätti tämä virke: Mitä kauemmas tieteen ytimestä edetään yhteiskunnallisille, humanistisille ja lopulta taiteellisille aloille, sitä vähemmän akateemisessa kilpailussa on empiriaa ja sitä enemmän ideologiaa.

Millä tavalla pääkirjoituksen käsitys tiedemaailmasta meni tutkijoiden mielestä vikaan?

Aloitetaan tieteen ytimestä. Mitä siellä on? Onko fysiikka ”kovempaa” kuin sosiologia?

Koko kysymys on tavallaan väärin asetettu, sanoo tieteenfilosofi ja yliopistonlehtori Samuli Reijula Helsingin yliopistosta. Ytimessä eivät ole tietyt tieteenalat, vaan tieteelliset menetelmät. Tieteen ”kovuus” tai erityislaatuisuus perustuu yhteisesti hyväksyttyyn tapaan, jolla tieteellistä tutkimusta tehdään. Sen pitäisi päteä kaikkeen tieteeseen.”Olennaista on se, että tiede on institutionaalisesti järjestetty niin, että alistamme väitteemme tiedeyhteisön avoimelle keskustelulle”, Reijula sanoo.

Samuli Reijula

Vasta kun väite läpäisee tiedeyhteisön kriittisen keskustelun, se muuttuu tieteelliseksi tosiasiaksi. Faktaksi.

Yhtä lailla fysiikassa kuin sosiologiassa pitäisi punnita kriittisesti tutkimusasetelmaa, tutkimusaineistoa ja sen keräystapaa sekä johtopäätöksiä. Toisin kuin pääkirjoituksessa väitettiin, havainnointiin ja mittaamiseen perustuvaa empiiristä tutkimusta harjoitetaan myös ihmistieteissä.

Kansainvälisesti tunnettu tieteenfilosofi Uskali Mäki sanoo, että eri tutkimusalojen keskinäinen vertailu on mahdotonta ja älytöntä. ”Aivan kuten emme aseta paremmuusjärjestykseen keihäänheittäjää ja taitoluistelijaa – tai edes taito- ja pikaluistelijaa –, meidän ei tulisi rankeerata tutkimusalojakaan”, Mäki sanoo.

Uskali Mäki

”Eri tutkimusaloilla on tieteen kokonaisjärjestelmässä erilaisia tehtäviä ja tavoitteita, ja alojen suorituskykyä tulee arvioida suhteessa näihin tehtäviin.”

Ihmiskunnan suurimpien haasteiden kannalta kuilu luonnontieteiden ja muiden tutkimusalojen välillä on Mäen mielestä turmiollinen. Kaikkia tieteitä tarvitaan, yhteisymmärryksessä ja -työssä keskenään. Hän ottaa esimerkiksi koronapandemian jälkeisen maailman.

”Ei riitä, että turvaudutaan virologian, epidemiologian ja aerosolifysiikan tutkimustuloksiin. Tarvitaan myös käyttäytymistieteitä, oikeustiedettä, taloustieteitä, kulttuurin ja viestinnän tutkimusta, filosofiaa. Lisääntyvästi ymmärretään, että myös taiteilla ja niiden tutkimuksella on olennainen rooli näissä yhteisissä ponnistuksissa.”

Entä ideologisuus? Ovatko toiset tieteenalat sille alttiimpia, kuten pääkirjoitus väitti?

Tutkimustiedon käyttö on toki arvosidonnaista, sillä tutkijoilla on omat käsityksensä maailmasta ja yhteiskunnasta, sanoo Helsingin yliopiston viestinnän professori Esa Väliverronen.

Esa Väliverronen

”Mutta olennaista on se, tunnistaako tutkija sidonnaisuutensa ja ymmärtääkö hän niiden merkityksen tutkimukselleen.”

Väliverrosen mielestä julkinen keskustelu saattaa ruokkia käsitystä ”politisoituneesta tutkimuksesta”.

”Osa tutkijoista ottaa nykyään aika reippaasti kantaa asioihin ja tämä herättää närkästystä. Moni ajattelee, että kyse on pelkästään tutkijan mielipiteistä, vaikka tutkija pyrkisi kommentoidessaan soveltamaan tutkimustietoaan”, Väliverronen sanoo.

Humanististen ja yhteiskuntatieteiden syyttäminen ideologisuudesta on Väliverrosen mukaan useissa maissa useissa maissa tyypillistä populistiselle retoriikalle ja äärioikeistolle. Suomessa samankaltaisia näkemyksiä on esittänyt esimerkiksi osa perussuomalaisten kannattajista.

”Pääkirjoitus oli sikäli mielenkiintoinen veto Hesarilta, että teksti herätti samoja epäluuloja”, Väliverronen sanoo.

Väliverronen on tutkinut suomalaisten tiedekäsityksiä sekä tieteen julkisuutta. Tiedebarometrin mukaan valtaosa suomalaisista luottaa edelleen laajasti tieteeseen ja yliopistoihin. Perussuomalaisten kannattajien suhde tieteeseen kuitenkin eroaa muusta väestöstä, Väliverronen sanoo.

”Heidän kannattajissaan on kohtuullisen paljon sellaisia, jotka ajattelevat, että vain luonnontieteet ovat kovia tieteitä toisin kuin yhteiskuntatieteet ja humanistiset tieteet. He eivät kannata näiden tieteiden rahoittamista samalla tavalla kuin muun tutkimuksen rahoittamista.”

HS:n pääkirjoituksessa viitattiin myös ”intersektionaalisuuden” leviämiseen yliopistoissa. Intersektionaalisuus tarkoittaa moninaisuuden tunnustavaa tarkastelutapaa. Sen mukaan ihmisen asemaan yhteiskunnassa vaikuttavat useat risteävät taustatekijät, kuten esimerkiksi sukupuoli, ikä, sosioekonominen tausta, etninen tausta ja koulutus.

Mitä intersektionaalisuus tarkoittaa yliopistoissa?

Helsingin yliopiston kaupunkisosiologian apulaisprofessori Veikko Eranti kertoo esimerkin. Eranti on opettanut peruskurssilla, että sosiologia syntyi samaan aikaan kaupungistumisen kanssa. Ja kaupungistuminen voimistui Euroopassa 1800-luvulla teollistumisen ja kapitalismin myötä.

Veikko Eranti

”Kurssille osallistuneet aasialaistaustaiset opiskelijat ovat kysyneet minulta, onko tämä nyt koko kuva kaupungistumisesta. Että eikö Kiinassa ole asuttu kaupungeissa paljon pitempään”, Eranti kertoo.

”Vastaan, että toki. Mutta tämä on eurooppalainen perspektiivi siitä, miten kaupungistuminen ja sosiologia liittyvät yhteen.”

Esimerkki avaa niin kurssilaisille kuin sen vetäjälle uuden perspektiivin. Eurooppalaisten kaupunkien muodostuminen ei ehkä kerrokaan koko tarinaa kaupungistumisesta. Se on vain yksi näkökulma.

”Toiselle voi näyttäytyä ideologisuutena se, mikä tieteen sisällä näyttäytyy monialaisempana näkökulmana”, Eranti sanoo.

Tieteenfilosofi Samuli Reijulan mukaan intersektionaalisuus nimenomaan nostaa tieteelliseen keskusteluun näkökulmia, jotka useimmiten muuten jäävät kuulematta.

”Pääkirjoituksesta sai kuvan, että intersektionaalisuus vääristää puhdasta tiedontavoittelua. Asia on oikeastaan päinvastoin”, Reijula sanoo.

Tiedeyhteisön on oltava riittävän monimuotoinen. Muuten tutkimustuloksia katsotaan samanlaisten silmälasien läpi ja olennainen kriittinen näkökulma voi jäädä huomaamatta, Reijula sanoo.

”On ironista, että nyt intersektionaalisuutta pidettiin ideologisuuden tuottajana. Sen päämääränä on ollut nimenomaan tuoda keskusteluun ääniä, jotka täydentävät tieteellisten faktojen hiomista ja vievät meitä kohti objektiivisempaa kuvaa yhteiskunnallisista ilmiöistä.”

Näkökulmien moninaisuuden hahmottaminen on Reijulan mukaan monesti vaikeaa, jos itse kuuluu enemmistöön.

”Enemmistössä on helppo ajatella, että minä näen todellisuuden sellaisena kuin se on.”

Reijula korostaa, että intersektionaalisuuden huomioiminen ei tarkoita sitä, että kaikki tietoväitteet olisivat relatiivisia. Toisin sanoen, että olisi olemassa vain erilaisia tulkintoja, ei mitään totuuksia. Hän viittaa tunnetun tieteenfilosofin Ian Hackingin ajatuksiin: Katsomme kaikki maailmaa vähän eri näkökulmista. Mutta katsomme silti samaa maailmaa. Ja sitä pyrimme ymmärtämään. ”Me saamme valita kysymyksen, mutta maailma valitsee vastauksen.”

Ja lopuksi yliopistojen arki. Siltä osin pääkirjoituksen kuvaus ei vastaa todellisuutta, sanoo Anu Koivunen, joka on tutkinut muun muassa mediakulttuuria ja politiikan julkisuutta. Koivunen toimii tällä hetkellä sukupuolentutkimuksen professorina Tampereen yliopistossa.

Anu Koivunen

Koivusen mielestä pääkirjoitus antoi tiedemaailmasta ja yliopistosta ”ennakkoluuloisen irvikuvan”. Mediatutkijana Koivusta mietityttää erityisesti se, että kyseessä ei ollut mikä tahansa kolumni tai pakina, vaan ison lehden arvovaltainen pääkirjoitus. Pääkirjoitusten alla lukee, että ne edustavat ”lehden periaatelinjaa”.

”Miten meidän pitäisi jatkossa suhtautua HS:n pääkirjoituksissa otettuihin tiedepoliittisiin kannanottoihin, kuten vaikka yliopistojen rahoituskysymykseen? Tulevatko ne samasta irvikuvaputkesta? Vai kirjoitetaanko ne asiantuntevasti, kuten me lukijat Helsingin Sanomilta odotamme?” Koivunen kysyy.

Koivusen mukaan media ei ylipäätään ole kovin hyvin kartalla siitä, mitä yliopistoissa tapahtuu. ”Yliopistot ovat muuttuneet kymmenessä vuodessa tuloskoneiksi, joissa henkilöstön keskeinen tehtävä on hakea ulkopuolista tutkimusrahoitusta. Arki on opettamista, julkaisemista ja erilaisten projektien managerointia. Se mistä yliopistoissa keskustellaan, ei ole ideologia vaan raha. Sen vähyys ja sen hankkiminen.”

Millä tavalla pääkirjoituksen näkemykset edustavat HS:n tiedepoliittista linjaa, vastaava päätoimittaja Kaius Niemi?

”Pääkirjoitus sisälsi harkitsemattomia kolumnimaisia sanavalintoja, jotka tarpeettomasti asettivat tieteenaloja järjestykseen suhteessa ’ytimeen’ ja joista saattoi tehdä päätelmiä tieteenharjoittamisen ideologisoitumisesta”, Niemi sanoo.

Kaius Niemi

”Pahoittelen näitä epäonnistuneita muotoiluja. Ne, yhtä lailla kuin niistä tehdyt tulkinnat, eivät kohdanneet Helsingin Sanomien vakiintunutta pääkirjoituslinjaa, jossa lehti asettuu tieteenharjoittajien kanssa pikemminkin samalle kuin eri puolelle yhteiskunnallisen ilmapiirin muuttuessa.”

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat