Viiden nuoren taiteilijalupauksen visuaalisesti runsaista teoksista paljastuu arvoituksellisia yksityiskohtia - Kulttuuri | HS.fi

Viiden nuoren taiteilijalupauksen visuaalisesti runsaista teoksista paljastuu arvoituksellisia yksityiskohtia

Näyttelyarvostelu Emerging-näyttelyssä nähdään neljä tekijää, Melina Paakkonen esittäytyy yksityisnäyttelyssä.

Melina Paakkonen: Saman pöydän ääressä, 2021, akryyli kankaalle.

20.4. 2:00

Nykytaide

Emerging 2021 9.5. saakka Galerie Anhavassa (Fredrikinkatu 43). Ti–pe 11–17, la–su 12–16.

Melina Paakkonen 24.5. saakka Galleria Halmetojassa (Kalevankatu 16). Ti, to, pe 11–17, ke 11–19, la–su 12–16.

Galerie Anhavan jo pienimuotoiseksi kevätperinteeksi kasvanut yhteisnäyttely esittelee neljä nuorta lupausta, Emma Jääskeläisen (s. 1988), Emma Luukkalan (s. 1992), Olle Noråsin (s. 1982) ja Joel Slotten (s. 1987).

Olle Norås: Uusi ystäväni järven rannalla, 2021 , guassi paperille.

Aivan tuntemattomia nimiä he eivät silti ole, ruotsalaista ­Noråsia ehkä lukuun ottamatta. Esimerkiksi Jääskeläisen veistoksia nähtiin viime vuonna Kiasmassa. Slotte taas on valittu vuoden 2021 nuoreksi taiteilijaksi.

Joel Slotte: Ritarikokelas, 2020, öljy kankaalle.

Näyttely on ennen kaikkea neljän yksilön yhteisesiintyminen. Sen pohjalta tuskin voi sanoa mitään yleisempää nuoren taiteen suunnasta tai taiteilijoiden kiinnostuksen kohteista.

Tiukimmin mieleeni tarttuivat Joel Slotten maalaukset. Huolella ja lähes valokuvantarkasti toteutettuja teoksia kannattaa katsoa tarkasti ja huomioida kaikki arvoitukselliset yksityiskohdat, jotka tarinallistavat muuten hieman staattista henkilökuvausta. Vihjeitä sisältyy sekä henkilöiden asuihin että maalauksissa esiintyviin kasveihin.

Emma Jääskeläinen: Night Studio, 2021, marmori, travertiini, lampaanvilla.

Emma Jääskeläinen asettaa veistoksissaan vastakkain kaksi lähes valkoista materiaalia: kovaa työstämistä vaativan marmorin ja pehmeästi muovautuvan lampaanvillan.

Lattiatilaa hallitseva suuri marmorikäsi ja sen pitelemä paksu sätkä (Night Studio, 2021) ovat lempeä tervehdys amerikkalaiselle taidemaalarille Philip Gustonille.

Emma Luukkala: Pieniä tärkeitä IV, 2021, öljy kankaalle.

Emma Luukkalan maalaukset sarjasta Pieniä tärkeitä (2021) ovat pohjimmiltaan pystyyn nostettuja ja seinälle ripustettuja pöytälevyjä.

Teosten sommittelu perustuu kodin pienesineiden sekä erilaisten rikkojen ja tahrojen keskusteluun kaksiulotteisella kuvapinnalla.

Luukelan teosten kodikkuudelle tuskin löytyisi jyrkempää kontrastia kuin Olle Noråsin suuret guassit, jotka avaavat näkymiä vulkaaniseen alkumaisemaan, tuleen ja laavaan.

Pikkutarkka ja selvästi aikaa vienyt toteutus vie ajatukset myös 1800-luvun romantikkojen apokalyptisiin näkyihin.

Kevään lupaaviin nimiin kuuluu myös Melina Paakkonen (s. 1989). Hänen materiaalisesti täyteläiset ja visuaalisesti runsaat maalauksensa ovat hilpeä ja mukaansa tempaava sekoitus tarotkorttien mystiikkaa, keskiaikaisen taiteen loistoa, meksikolaista kuolemantanssia ja Hugo Simbergin symbolismia.

Vaikka reippaan naivistisella otteella toteutetuissa teoksissa on yksityiskohtia paikoin lähes enemmän kuin luulisi mahtuvan, näyttely on ehjä kokonaisuus ja omiaan herättämään odotuksia seuraavasta.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat