Suomenkielisen soulin tyylitaituri Niko Ahvonen palasi tanssittavalla täysosumalla: Uusi levy on hämmentävän elämänmyönteinen, ja juuri sitä nyt kaivataan - Kulttuuri | HS.fi

Suomenkielisen soulin tyylitaituri Niko Ahvonen palasi tanssittavalla täysosumalla: Uusi levy on hämmentävän elämänmyönteinen, ja juuri sitä nyt kaivataan

Katriina Honkanen palaa musiikintekoon bändinimellä Rolling Rust, ja kieli on vaihtunut englantiin, kirjoittaa kriitikko Arto Pajukallio.

Niko Ahvonen tavoittaa bluesin tulkitsijana täyden uskottavuuden.­

20.4. 12:15

Albumi, soul

Niko Ahvonen: Tilanteen herrat. Rockadillo. ★★★★

Albumi, roots / studiopop

Rolling Rust: Mind Your Head. Eclipse Music. ★★★

Suomi on täynnä moni­puolisesti lahjakkaita musiikin­tekijöitä, jotka sukkuloivat luontevasti eri musiikki­tyylien ja ilmaisu­muotojen välillä.

Vaihtuviin valinnanvaraisiin linjauksiin kuuluu myös kieli.

Niko Ahvonen on nuoruutensa retromodismista musiikillisen minuutensa suuntaviivat varmentanut artisti. Hänen sukupolvelleen, koulukunnalleen ja ennen kaikkea henkilökohtaiselle kyvykkyydelleen on luontaista tavoittaa täysi uskottavuus soul­shouterina ja bluesin tulkitsijana.

Kyseisten musiikkityylien kieli on leimallisesti afroamerikkalais­englanti, mutta muiden projektiensa sivuitse Ahvonen on tehnyt lukuisat soololevynsä suomeksi.

Tilanteen herrat jatkaa siitä mihin seitsemän vuoden takainen lp Pohjoisen soul jäi, mutta hienostuneemmalla kosketuksella.

Tuottajana toimii ikätoveri tyyliguru Mitja Tuurala, joka ammoisten gentlemannikapujen tapaan pukee tanssittavuuden maukkaisiin sovituksiin ja herkulliseen soitantaan. Ydinryhmän muodostavat Tuuralan itsensä lisäksi Tuomo Dahl­blom, Raine Kokkinen, Antti Snellman ja Antti Utriainen.

Itsekin eri instrumenteissa vieraileva Ahvonen kirjoittaa oivaltavan nasevasti sanailevia rytmi­musiikin makupaloja, joissa tilanteen herruutta hamuileva mies paljastaa herkät, älykkäät ja filosofisetkin puolensa.

Parit käännökset eivät karkaa pulssista, jossa rhythm & blues -balladit ja dixieland-päivitykset tanssivat käsikynkkää. Tuuralankin sävelkynä piirustaa väriä aina päätöksen sähköistä funkia myöten.

Tilanteen herrat on myös hämmentävän hyväntuulinen levy, kuin idyllinen tuulahdus menneiltä viattomuuden aikakausilta. Laulut soivat vapautettuna siitä kankeasta iskelmällisyydestä, joka suomenkielistä rytmimusaa aikoinaan rasitti. Albumin perusoptimistinen elämänmyönteisyys edustaa jotain, jota nykytodellisuus saattaa kaivata erityisen kipeästi.

Viimeisen iskun, tai jonkin niistä, antavat kannet, joihin Ahvonen on itse piirtänyt levyn soittajakunnan. Jotkut osaavat!

Katriina Honkanen palaa musiikintekoon bändinimellä Rolling Rust. Kokoonpanon muut jäsenet ovat Ilkka Tenhunen ja Janne Louhivuori (oik.).­

Näyttelijä Katriina Honkanen on kirjoittanut kulturellia americanaa, josta kuka tahansa sivistynyt tekijä voisi olla ylpeä (Matka Charlien kanssa). Hävykkäät-triolla hän herkutteli seksuaalisten aiheiden satiirilla, ja teatteriohjaajan työn lomassa syntyy musiikkinäytelmiä ja näyttämömusiikkia.

Nyt Honkanen palaa musiikin­tekoon bändinimellä Rolling Rust, joka tuo konseptillaan mieleen toisen savolaispohjaisen pitkän tien artistin Maria Hännisen vastikään esikoisalbumin julkaisseen Mount Maryn.

Kummassakin tapauksessa naissolistin kirjoittamat biisit toteutetaan miehiseksi mielletyllä kosketuksella ynnä poikkeuksellisen vahvalla studiotuotannollisella kokemuksella.

Honkasen yhteistyökumppaneina toimivat pitkäaikainen puoliso Ilkka Tenhunen sekä huippusoittajana, studiokonkarina ja menestystuottajana arvostettu Janne Louhivuori. Levy on pitkälti toteutettu Louhivuoren omassa studiossa Louhipajassa, jonka nimi on opittu yhdistämään tarkoituksenmukaisilla päällekkäinäänityksillä askarreltuun käsityöläismusiikkiin. Tässäkin tapauksessa lopputulos hyödyntää kolmikon täsmäharkittua instrumentaalista multiosaamista.

Ja esityskielenä on nyt, ensimmäistä kertaa Katriina Honkasen levyillä, englanti.

Ennakkoon singlenä ja videona julkaistun nimikappaleen Mind Your Head kohtalokkuus hiipii kuin varkain perusaskelluksensa flamencostepistä taitavasti sommiteltuihin rockblueskitaroiden vuoropuheluihin. Ehkä kappale viritti erheellisiäkin odotuksia. Albumin musiikillinen linja luovii vapaudella, jonka voi kokea paitsi monipuoliseksi, ehkä hajottavankin hajanaiseksi; intiimisti kertoilevasta folkpopista liu’utaan vaikka mariachiviitteiseen valssiin.

Lähtökohdaksi hahmottuvat Honkasen laulu ja tekstit, joissa puhuu joskus haavoittunut, mutta useammin voimaantunut nainen.

Äänenpainot ja sointuvärit on mitä ilmeisimmin haettu suorastaan korostetun keskitetysti kappale kerrallaan, tulokulmalla, jota Louhivuori on ilmentänyt lukuisissa pienstudionsa tuotannoissa.

Tekijöilleen Mind Your Head saattaa olla bändilevy, mutta ulospäin se näyttäytyy singersongwriter­perinteen mukaisena kuuntelumusiikkina.

Kriitikon valinnat: Taiteellisesta identiteetistä sopiikin pitää kiinni, mutta joskus ikä vain alkaa painaa

Single, rock

Billy F Gibbons: West Coast Junkie. Concord Records. ★★★

Teksasista maailman valloittaneen äijärockin tyyli­niekkoihin ja hifiboogien merkittävimpiin arkkitehteihin lukeutuvan Billy F Gibbonsin nykytoimissa lienee tois­arvoista julkaiseeko hän musiikkia ZZ Topin nimissä vai sooloartistina. Näkeekö eron muussa kuin levykansissa ja videoissa?

Gibbonsin kesäkuussa ilmestyvää kolmatta sooloalbumia ennakoivalla singlellä kuullaan surfin ja garagen kaikuja autiomaamiljöissä kierrättävää perusmättöä, jossa toteutus tekee sisällön, muttei tee kylläiseksi, vaikka kuinka santsaisi.

Albumi, kantri

Loretta Lynn: Still Woman Enough. Legacy. ★★

Varteen­otettavuutta manifes­toivan nimibiisin ensim­mäinen säkeistö esitetään niukalla säestyksellä ja bluesein venytyksin: startti on rohkea ja levyn lauluista osa uustulkintoja, osa uusia itsekin kirjoitettuja tunnetilityksiä. Valtavirran Nashville-kantri gospelkosketuksella soi varmasti ja turvallisesti, mutta lauluäänestä kuuluu, ettei legenda Loretta Lynn kykene loistamaan kuten ennen. Ymmärrettävää, sillä kuukausi sitten ilmestyneen albumin jälkeen hän jo ehti täyttää 89 vuotta. Artisti ansaitsee aplodit seisten, mutta levy ohjautukoon vain faneille.

Albumi, blues

AK-77: Lowdown kryptoniitti blues. Antin levy ja kasetti. ★★★

Muuttumaton minimalismi hallitsee AK-77:n toistakin albumia. Suomenkielinen blues rakentuu sikarilaatikkokitaroita soittavan, omat biisinsä pehmeästi laulavan Antti Karkiaisen ympärille. Rumpujen asemesta soi passeli perkussiosetti, rullaavuus karkaa laukalle, mutta myös vanhan liiton svengissä löytyy. Riisuttu äänimaisema antaa tilaa pienkekse­liäälle tarinaniskennälle, joka ansaitsisi laajempaakin huomiota. Kadotettaisiinkohan jotain ratkaisevaa, jos AK-77 saisi ulkopuolisen tuottajan, laajemmat tekemisen puitteet ja oikean levityksen?

Albumi, rock / garage

The Flaming Sideburns: Silver Flames. Svart. ★★★

Kotimaisen alkukantais­rockin ja sofisti­koituneen garagen vientikelpoisin lemmikkikopla The Flaming Sideburns tunnetaan livebändinä, mutta peräkkäin kuunneltuna sen studiolevytkin muodostavat kunnioitettavan linjakkaan kokonaisuuden. Pitkän hiljaiselon rikkovalla paluualbumilla esiintyy alkuaikojen kokoonpano, tosin 20 vuoden takaisen esikois-lp:n räjähtävyyttä on vaikea uusia.

Röyhkeä riffinrouhinta, etenevät synkoopit ja kiihkeät laulusuoritukset somistetaan tunnusmerkillisellä tehostehälyllä. Identiteetti kantaa kuin patentoituna.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat