Kirjailija Merete Mazzarellan vireä elämä keskeytyi, eikä Australiaan enää päässyt – niin hän päätyi kirjoittamaan oivalluksia koronavuodestaan - Kulttuuri | HS.fi

Kirjailija Merete Mazzarellan vireä elämä keskeytyi, eikä Australiaan enää päässyt – niin hän päätyi kirjoittamaan oivalluksia koronavuodestaan

Merete Mazzarella kirjoittaa terävästi yritysten tavasta välttää vastuutaan koronan aikana, mutta esseekokoelma olisi kaivannut karsimista.

Vanhenemiseen liittyvät käsitykset ja mielikuvat ovat Merete Mazzarellan kirjan hallitseva teema.­

20.4. 13:28

Esseet

Merete Mazzarella: Syksystä syksyyn (Från höst till höst.) Suom. Raija Rintamäki. Tammi. 336 s.

Muuan lukija sanoi Merete Mazzarellalle, ettei ollut lukenut hänen kirjaansa Mary Shelleysta ja Frankensteinista. ”Odotin mieluummin, kunnes tuli oikea Mazzarella”, rouva totesi.

Uusi kirja Syksystä syksyyn lienee sitten hänelle oikea Mazzarella. Ainakin jos se tarkoittaa, että Mazzarella kertoo yllin kyllin omasta elämästään ja ajatuksistaan.

Aluksi vipinää riittää: esitelmiä, koulutusta, kirjamessuja, sukulaisten tapaamisia… kunnes tulee korona ja katkaisee melkein kaiken.

Korona ei tee myöskään kirjalle hyvää. Mazzarella laatii tunnollisen koronakertauksen ja selostaa uutiskatsauksia. Tapahtumat ovat vielä niin tuoreessa muistissa, että niitä olisi voinut huoletta karsia.

Vaikka on kovinkin päiväkirjanomainen, sen hallitseva teema on sittenkin vanheneminen ja siihen liittyvät käsitykset ja mielikuvat. Mazzarella (s. 1945) esimerkiksi pohtii, että kustannustoimittaja saattaa päästää hänet vähällä vain siksi, että tekijä on jo niin vanha.

Jos minä olisi ollut kustannustoimittaja, olisin karsimisen lisäksi ehdottanut kirjan teemaksi nostalgiaa, sillä siitä Mazzarella kirjoittaa jokusen terävän sivun. Nostalgialla on monta puolta. Onko se pikemmin kaipuuta johonkin paikkaan kuin menneeseen aikaan?

Ja samaan syssyyn sopisivat pohdinnat vanhenemisesta ja koronastakin. Jälkimmäisen Syksystä syksyyn kokeminen on myös Mazzarellalle pitkälti kaipuuta siihen, mitä oli juuri äsken.

Kirja on tietysti luettava sellaisena kuin se on. Mazzarella kirjoittaa terävästi yritysten tavasta välttää vastuutaan, levittää jopa valheita. Hänellä on täysi syy närkästyä yli 70-vuotiaiden kohtelusta korona-ajan alussa. Hänen pohdiskelunsa ajan kulusta ja voimien riittämisestä herättävät sympatiaa.

Vähän kateuttakin. On kyse harvinaisen aktiivisesta ja vireästä ihmisestä.

Tammisaaren kakkosasunnon idylli naapureineen säilyy koronankin aikaan, ja aviomies on filosofi. Miehenkin pohdintoja kuullaan vähän, puolisojen välistä dialogia voisi tosin olla enemmänkin.

Äkkiä ei pääsekään Australiaan tapaamaan ystäviä tai ei saa tavata Yhdysvalloissa asuvia lastenlapsia? Mazzarella valittaa asiaa, myöntää lopulta auliisti etuoikeutetun asemansa ja muistuttaa vastapainoksi monista maailman ongelmista.

Itse kirjan suhteen ainoa etuoikeus on silti julkaista tekstiä, joka saa vapaasti poukkoilla sinne tänne. Mazzarella julkaisi edellisen esseeteoksensa vasta runsas vuosi sitten. Uudessa kirjassa hän toteaa, että koronan vuoksi on jo melkein unohtanut koko kirjan.

Koronasta voisi varmaankin kirjoittaa toistamatta sitä, minkä kaikki muutkin tietä ja kuulevat. Olisi tarvittu etäisyyttä. Ja sitä ankaraa kustannustoimittajaa.

Päiväkirjamaisen teksti heikkous on, että Mazzarella pohjaa aatoksensa usein siihen, mitä hän sattuu televisiosta näkemään tai minkä kirjan hän on juuri lukenut.

Niinkin syntyy hyviä huomioita, totta kai. Ja monille lukijoille tämä on varmaan ”oikea Mazzarella”. Mutta kyllä hän parempaankin pystyy.

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat