”Mä suhtaudun elämään ja asioihin rennosti, ilman vakavuutta. Pystyn unohtamaan laulaja-Fredin hetkessä, jos asia painaa jollakin tavalla. En mä liioin ole taistellut ykköspaikoista, olen vain saanut kappaleita joista itse olen pitänyt ja joista myös yleisö – onneksi – on pitänyt.”
Näin lausui Helsingin Sanomien haastattelussa 26-vuotias iskelmälaulaja Matti Siitonen, Fredi, vuonna 1968.
Samalla hän tuli todistaneeksi jo hyvissä ajoin sen, mitä hänen tyttärensä Hanna-Riikka Siitonen sanoi isästään vuosikymmeniä myöhemmin:
Tämä on sunnuntailapsi. Ihminen, joka ei suunnittele. Hänelle asiat vain tapahtuvat.
Ilmaan minkäänlaista pyrkyryyttä ja yritystä Matti Siitosesta kehittyi yksi Suomen menestyneimmistä iskelmäartisteista, komean tenoriäänen omistaja, Finnhits-aikakauden tulkki.
Rauhallinen ja mannermaisen tyylikäs laulutyyli tuli tutuksi niin käännösiskelmistä kuin lukuisista omistakin sävellyksistä itselle ja muille. Eritoten Fredi opittiin tuntemaan kylmiä väreitä aiheuttavista, massiivisista rakkausballadeista.
Fredi Kivikasvojen 50-vuotisjuhlakonsertissa Helsingissä. Syksyn 2015 jäähyväiskiertueella oli mukana alkuperäisistä Kivikasvoista Fredin lisäksi näytelmäkirjailija-ohjaaja Ismo Sajakorpi. Uusia Kivikasvoja olivat oopperabaritoni Henrik Lamberg sekä mestarilaulaja Seppo Ruohonen.
Mutta ehkä itselleenkin suurena yllätyksenä jopa folk- ja diskolaulajana.
Yhtä suunnittelematon oli elämän loppuluku. Matti Siitonen kuoli tällä viikolla 78-vuotiaana. Monelle tuttavallekin kuolema tuli täysin yllätyksenä.
Perhepiiristä kuolema vahvistetaan, mutta kuolinsyytä ei.
”Avaa sydämesi mulle, tahdon pelkkää hyvä sulle…”
Lähes kuka tahansa vanhemman polven suomalainen saa mieliinsä laulajan, kunhan vain lukee nämä pari sanaa.
Ääni soi korkealta, tiukasti mutta lämpimästi. Sanat on helppo uskoa.
Matti Siitonen, Fredi oli lempeä ja itseään korostamaton persoona, mutta äänenkäyttäjänä ja tulkitsijana aivan muuta kuin vaatimaton.
Hämeenlinnan aikainen ystävä Vexi Salmi latasi heppoisaksi haukutun iskelmägenren täyteen suurta sanomaa. Fredi taas osasi viedä sanoman kuulijoille niin, että taatusti aivan jokainen ymmärsi. Laulu meni tuntohermoon. Kyynisyys unohtui, rakkaus täytti mielen.
Klassista äänenmuodostusta lähentelevä laulutapa ja vähäeleinen, vakava esiintymistyyli olivat juuri sitä, mitä suomalaiset rakastavat. Sen kaltaisia laulajia suomalaiset äänestävät mielellään vaikkapa Voice of Finlandissa, taas tänäkin vuonna.
Mutta tuskinpa Fredi olisi menestynyt formaattikisassa. Hän oli sellaiseen sittenkin liian omintakeinen. Ja tuskinpa hän olisi sellaiseen kisaan tullut edes menneeksi.
Matti Siitosen ei ollut koskaan tarkoitus lähteä musiikkiuralle. Tosin ei hänellä ollut tulevaisuutensa varalle mitään muitakaan suunnitelmia.
Siitonen muisteli usein haastatteluissa, kuinka hän ei ikinä suunnitellut mitään, ei pyrkinyt mihinkään eikä opiskellut mitään. Hänellä ei ollut idoleita, hädin tuskin kuunteli musiikkiakaan.
Hän oli onnekas ja taitava ajelehtija.
Siitonen kävi syntymässä Mikkelissä 23. heinäkuuta 1942, mutta upseeri-isän työn perässä muutettiin pian Riihimäelle ja sitten 1950-luvun lopussa Hämeenlinnaan. Samassa kaupungissa vaikuttivat muun muassa Irwin Goodman, Vexi Salmi, Kai Hyttinen ja Markku Veijalainen. Joukko tunsi toisensa hyvin, kuinkas muuten.
Siitonen sai teini-iässä kitaran, ja pian ajan suositut rock-kappaleet tulivat tutuiksi. Syntyi yhtye Five Pennies, jonka osaamispalettiin kuuluivat myös sketsit. Lukioiässä Siitonen alkoi tehdä keikkoja ravintolamuusikkona. Hiljalleen mukaan tuli myös laulu.
Ravintolat jäivät 1964 asevelvollisuuden vuoksi, mutta yllättäen armeija-ajasta sukeutui musiikkiuran kannalta merkityksekäs ajanjakso.
Samalle reserviupseerikurssille Haminaan olivat sattuneet myös Georg Dolivo, Ismo Sajakorpi ja Ilkka Lähteenmäki (taiteilijanimi Hemming), ja lahjakas nelikko löysi toisensa. The Stone Faces -yhtye koki ensiesiintymisen kurssin juhlissa. Armeijan jälkeen lauluyhtyeen nimi vaihtui suomenkieliseen, Kivikasvoiksi.
Alkuperäinen Kivikasvot-kokoonpano esiintymässä Ylioppilaskunnan Laulajien järjestämällä Showboat -risteilyllä m/s Finnhansalla vuonna 1970. Lavalla Georg Dolivo (vas.), Ismo Sajakorpi, Ilkka Hemming ja Matti ”Fredi” Siitonen.
Armeijassa syntyi toinenkin tärkeä nimi: Fredi. Tarinan mukaan Siitonen oli muistuttanut Yhdysvalloista Suomeen asepalvelusta suorittamaan tulleen nuorukaisen mielestä piirrossarja Kivisten ja Sorasten hahmoa, Fred Flintstonea eli Retu Kivistä.
Kivikasvot, Fredi mukanaan, lähtivät tavoittelemaan levytyssopimusta. Mutta taas edessä oli yllätys.
Samoihin aikoihin Suomeen oli osunut Yhdysvalloista liikkeelle lähtenyt folk-aalto. Yliopistokaupunkeihin perustettiin folk-klubeja, joiden laulajina kuultiin Hootenanny Trioa, Bosse ja Robert -duoa, Ankia ja Hectoria. Protestilaulajia.
Jotain ilmiön läpitunkevuudesta paljastaa se, että Rock-Jerrystä tuli Folk-Jerry, ja eräät aloittelevat laulajaveljekset voittivat Turussa nimenomaan laulukilpailun folk-sarjan. Heistä ei sentään tullut Folk-Ruohosia vaan Matti ja Teppo.
Muoti-ilmiö mielessään Kivikasvot arvasivat tarjota levymoguli Toivo Kärjelle folk-osaamistaan, mutta Fredin tenoriääni olikin se, joka vei Kärjen huomion. Entisestä tanssiravintoloiden laulaja-basistista leivottiin Folk-Fredi.
Matti ”Fredi” Siitonen valmistautui edustamaan Suomea Eurovision laulukilpailuissa Wienissä, Itävallassa. Kuva otettu Helsingissä 31. maaliskuuta 1967.
Ura koko kansan tuntemana artistina käynnistyi 8. marraskuuta 1965, kun Fredi lauloi levylle Georg Dolivon suomentaman, hollantilais-ruotsalaisen Cornelis Vreeswijkin tunnetuksi tekemän Roskisdyykkarin balladin.
Samalla hän tuli tehneeksi suomalaisen popmusiikin ja studiotyön historiaa. Kyseessä oli ensimmäinen Finnvoxin tiloissa Pitäjänmäellä äänitetty kappale. Siihen asti suomalaisen musiikin historiaa oli tallennettu ulkomailla ja milloin missäkin voimistelusaleissa ja nuorisoseurantaloilla.
Mutta ei Kivikasvotkaan jäänyt sopimuksetta, ja sekin sai aloittaa uran protestilaulujen ja iskelmien parissa.
Fredi ei itse kokenut ikinä täysin omakseen folk- ja protestilaulajan rooliaan. Jopa folkilloissa yhteislauluna vedetty We Shall Overcome oudoksutti. ”Emmä osannu ees sanoja enkä mä oikein tienny että miten mä täällä toimin”, Fredi kertoo kirjassa Jee jee jee – suomalaisen rockin historia.
Onneksi Toivo Kärki oli lausunut jo alussa kaukaa viisaita sanoja: ”Kun folk on ohi, jätetään se pois – sit sä olet pelkkä Fredi.”
Ja nimenomaan niin siinä kävi.
Vuonna 1967 Fredi voitti Dannyn nenän edestä Suomen euroviisukarsinnat Lasse Mårtensonin laululla Varjoon – suojaan. Folk-tyyliin, kitarisat vilkkuen ja kädet nyrkissä esitetty kappale sai joissain lehdissä irvailuja, ja Euroviisuissakin menestys oli vaatimatonta.
Alta voi katsoa Ylen tallenteen Varjoon – suojaan -esityksestä:
Mutta hieman erilainen laulaja oli jäänyt mieliin. Alkoi käännösiskelmien putki ja Fredin matka kohti kotimaisen populaarimusiikin kirkkainta kärkeä.
Ensimmäinen menestyskappale viisuesiintymisen jälkeen oli Manfred Mann -yhtyeen kappale Ha! Ha! Said The Clown, josta Juha Vainio suomensi nerokkaan äkkiväärän version O.Y. sanoi hän P.A.
Ja hittejä tuli lisää: Onhan päivä vielä huomennakin, Kolmatta linjaa takaisin, Milloinkaan en löydä samanlaista, Pieni nukke.
Hiljalleen kulmikkuus jäi pois. Fredi löysi äänen, joka sopi suuriin rakkausballadeihin. Tuottajatkin ymmärsivät Fredin rakkauspotentiaalin.
Rakkaudentäyteinen 70-luku oli Siitoselle hurjaa aikaa. Vuosina 1974–1976 Fredin neljä levyä myivät yhteensä lähes 200 000 kappaletta. Niistä Niin paljon kuuluu rakkauteen ja Avaa sydämesi mulle ylsivät platinamyyntiin eli yli 50 000 myytyyn levyyn.
Fredi esitteli jalometallilevyjään vuonna 1974.
Parhaimmillaan tai pahimmillaan hän oli lähes 300 päivänä vuodessa keikalla. Samaan aikaan soolouran rinnalla kulki ura lauluyhtye Kivikasvojen riveissä, jossa tuloksena oli esimerkiksi vuoden 1975 jättihitti Tankeros love. Armeijakavereiden kanssa tehtiin myös televisioon miljoonayleisöjä keräävää Kivikasvot Show’ta.
Fredin mahtipontiset balladit kuten Rakkaustarina, Rakkauden sinfonia ja Puhu hiljaa rakkaudesta olivat usein käännöslauluja, mutta monia hän teki myös itse. Esimerkiksi Avaa sydämesi mulle on Siitosen oma sävellys. Se sai Syksyn Sävel -kisassa vuonna 1974 toisen sijan.
Mutta 70-lukuun mahtui ajan henkeen sopivasti outouksiakin. Harva esimerkiksi olisi ajatellut Frediä tulkitsemaan David Bowien Starmania. ”Oli syksy, myöhä ilta muistaaksein hou hou / Mä pientä iltapalaa juuri tein hou hou…”, hän lauloi ikimuistettavasti Vexi Salmen suomennoksessa Muukalainen vuonna 1973.
Kuultiinpa häntä myös varhaisella syntetisaattoreiden värittämällä diskolevytyksellä Se outoa on vuonna 1978.
Sovinnaisemmasta rakkausteemasta poikkesi myös Fredin toinen euroviisuesiintyminen vuonna 1976. Fredin ja Ystävien Pump pump -esitys pyllynpyörittelyineen päätyi myöhemmin tyyppiesimerkiksi Euroviisuihin liitetystä huonosta mausta. Sille on naurettu hyvässä ja pahassa – jälkimmäisessä merkityksessä varsinkin silloin, kun suomalaiset vielä kipuilivat surkean viisumenestyksensä kanssa.
Fredi ja Ystävät esittivät vuonna 1976 Haagissa Suomen euroviisukappaleen Pump, pump. Kuvassa taustalaulajista Titta Jokinen ja Anneli Koivisto.
Fredi kuitenkin suunnitteli esityksen tieten tahtoen hauskaksi ja Euroviisujen hyväntuuliseen camp-henkeen sopivaksi. Hän korosti huumorin tarpeellisuutta – ja oli aivan oikeassa. Huumori ja Euroviisut on ollut vaikea yhdistelmä hampaat irvessä kisaileville suomalaisille.
Viisulavalla Fredin tuotantoa kuultiin myös Jerusalemissa vuonna 1979, kun Katri Helena esitti mahtipontiseksi äityvän sävellyksen Katson sineen taivaan. Isänmaallishenkisestä kappaleesta on löydetty kristillisiä, virsimäisiä vaikutteita. Se on nykyäänkin Suomen ikonisimpia kappaleita ja laulajansa tavaramerkki.
1980-luvulla Fredin tahti keikkalavoilla rauhoittui, mutta samalla iski henkilökohtainen kriisi.
Fredi on myöhemmin haastatteluissa kertonut, kuinka hänelle iski neljänkympin kriisi ja omituinen, elämän täyttänyt tyhjiö, jota hän yritti paikata alkoholilla. Masennus piti tiukasti otteessaan. Laulaja pohti elämää ja etsi vastauksia aina avaruudesta asti.
”Kesällä 2013 koettiin jotakin epätavallisen hienoa, kun Fredi käveli Kallio Block Party -korttelijuhlan kansanjoukkojen kanssa Kolmatta linjaa pitkin.
Hiljalleen tilanne kuitenkin helpottui, ja Fredi palasi aktiivisesti työn pariin.
Fredi esiintyi loppuelämänsä ajan varsin säännöllisesti erilaisissa konserteissa ja tilaisuuksissa. Hänellä oli myös oma keskusteluohjelma Fredin vieraana SuomiTV-kanavalla vuosina 2010–11.
Jotain laulajan leppoisasta luonteesta kertoo se, että hän oli valmis miltei mihin vain, oli sitten kyse tuntemattomien ihmisten hääjuhlien yllätysnumerosta, lukiolaisten musikaalista tai oopperalavasta.
Kesällä 2013 koettiin jotakin epätavallisen hienoa, kun Fredi käveli Kallio Block Party -korttelijuhlan kansanjoukkojen kanssa Kolmatta linjaa pitkin. Hän esitti yhtä uransa suosituimmista kappaleista juuri siellä, mistä laulu kertoo ja toteutti vieläpä sen, mitä oli vuodesta 1968 asti Junnu Vainion suomentamassa laulussa hokenut: Ravintola Oivan portsari sai kuin saikin lanttinsa lopulta takaisin.
Elokuussa 2013 Fredi kulki Kallio Block Partyn kulkueen kärjessä pitkin Kolmatta linjaa ja lauloi yhtä tunnetuimmista kappaleistaan, Kolmatta linjaa takaisin. Kulkue päättyi ravintola Oivan edustalle missä Oivan portsari sai lantin Frediltä.
Myös sävellys- ja sanoitustöitä Siitonen teki aktiivisesti elämänsä loppuun asti. Töölön-kodissa oli oma studiohuone, ja musiikkia syntyi tietokoneella. Kappaleita syntyi ”pöytälaatikkoon” suuret määrät, mutta niille oli hankala löytää julkaisijaa. Siksi Fredi päätti julkaista yhden itse:
Viime vuonna Suomen euroviisupaikasta oli kisaamassa Matti Siitosen sanoittama sekä yhdessä Lauri Hämäläisen kanssa säveltämä Musiikin voima. Kappaleen esittivät Mikael Konttinen ja Suvi Aalto.
Loppukarsintaan se ei yltänyt, mutta jätti optimistisesta ja mietiskeleväisestä tekijästään ikuisen testamentin.
”Mikä onkaan ihminen ja minne matkaten / mistä syke elämän nyt voiman saa / Musiikki on kaikkien aarre yhteinen / kasvun henkisen se voi nyt aloittaa.”
Vähintään yhtä tärkeää kuin musiikki, Matti Siitosen elämässä oli perhe. Hänellä oli kaksi lasta: Hanna-Riikka sekä vaimonsa lyhyestä nuoruudenliitosta syntynyt Petri, jonka Fredi adoptoi omaksi lapsekseen.
Matti ja Eva-Riitta Siitonen lastensa Petrin ja Hanna-Riikan kanssa 1970.
Hanna-Riikasta tuli Taikapeili-yhtyeen myötä tunnettu laulaja, tosin suomalaiset oppivat tuntemaan hänet jo lapsena. Hanna-Riikka lauloi isän rinnalla joululaulussa Tonttu Torvinen. Isän sävellys sekin.
Vaimo Eva-Riitta toimi kokoomuksen kansanedustajana, maaherrana, europarlamentaarikkona ja Helsingin kaupunginjohtajana, ensimmäisenä naisena. Puolisona Matti Siitonen pysytteli aina taustalla ja tukena, hiljaisesti ja tyylikkäästi, aivan kuin laulu-urallaankin. Tie vei illalliselle Kremliin ja Linnan juhliin, piireihin, mutta ei hän vaikuttanut kärsivän osastaan.
Päinvastoin, Siitonen oli ilmeisen ylpeä vaimonsa saavutuksista. Eva-Riitta oli näistä kahdesta se joka oli halunnut edetä uralla, ja puoliso osasi sitä arvostaa, vaikka ei itse ollut yhtään samanlainen.
Ylipormestari Eva-Riitta Siitonen oli kutsunut perinteiseen itsenäisyyspäivän juhlaan lähes 5700 peruskoulun neljäsluokkalaista 3. jolukuuta 2004. Matti Siitonen ja Eva-Riitta Siitonen kättelivät lapset Finlandia-talon aulassa.
Tyttären menetys oli pariskunnalle kova paikka. Hanna-Riikka sairasti lähes 20 vuotta, ja kuoli lopulta vuonna 2018.
Pariskunta kertoi haastatteluissa avoimesti kokemastaan menetyksestä, mutta hiljalleen surun kanssa opittiin tulemaan toimeen.
Matti, Hanna-Riikka ja Eva-Riitta Siitonen Uuden Iloisen Teatterin avajaisissa Linnanmäellä toukokuussa 2006. Siitosten laulajana ja näyttelijänä työskennellyt Hanna-Riikka-tytär kuoli kesällä 2018.
Hurlumhei-vuosien jälkeen Siitonen oli asettunut aloilleen ja tutkinut paljon elämää, tiedettyä ja tiedostamatontakin. Hän etsi vuosia vastauksia, ja lopulta sellainen tuntui löytyneen.
Yhdessä viimeisimmistä haastatteluistaan, Eeva-lehdessä marraskuussa 2020, Siitonen vaikutti olevan sinut elämän ja menneisyytensä kanssa. Kipeidenkin kokemusten.
”Nykyään ajattelen yksinkertaisesti, että elämä jatkuu. Vaihdetaan olomuotoa, ja tullaan uudelleen.”
Lue myös Kuukausiliitteen Perhesiteitä -palstan juttu Fredi ja Hanna-Riikka Siitosesta (julkaistu syyskuussa 2015): Fredi turvautui keikkaelämän jälkeen alkoholiin ja rajatietoon – tytär vaati isää palaamaan todellisuuteen
Television Kivikasvot Show sisälsi lauluesitysten lisäksi sketsejä. Ilkka Hemming (vas.) ja Fredi ballerinoina vuonna 1970.
Suomen euroviisu-edustusjoukkueen jäseniä Jerusalemin pormestarin vastaanotolla vuonna 1979: Kalle Fält (vas.), Eva-Riitta Siitonen, Katson sineen taivaan -kisakappaleen säveltäjä Matti Siitonen, kapellimestari Ossi Runne ja Vesa Enne.
Matti ”Fredi” Siitonen yhdessä kansanedustajavaimonsa Eva-Riitan kanssa itsenäisyyspäivän juhlissa Presidentinlinnassa vuonna 1989. Seurassa oli myös silloinen sosiaali- ja terveysministeri Tarja Halonen.
Matti Siitonen esiintyi myös oopperalavoilla. Kuva Aulis Sallisen Palatsi-esityksestä Savonlinnan oopperajuhlilta vuonna 1995.
Matti Siitonen onnitteli vaimoaan Eva-Riittaa voittoisan kaupunginjohtajavaalin jälkeen maaliskuussa 1996.
Vuonna 2003 esiintymislavoja kiersi Poptenorit: Pepe Willberg, Fredi ja Petri Laaksonen.
Kivikasvot vuonna 2005: Ilkka Hemming, Vesa Nuotio, Matti ”Fredi” Siitonen ja Ismo Sajakorpi.
Vuoden 2006 Iskelmäfinlandia-ehdokkaat: Paula Koivuniemi, Matti ”Fredi” Siitonen, Arja Saijonmaa ja Jukka Kuoppamäki.
Fredi kirjoitti nimensä liitutauluun Nyt-liitteen KukaNyt-sarjassa.
Oikaisu 25.4.: Eva-Riitta Siitosen nimi oli ensin kirjoituksessa virheellisesti Eeva-Riitta Siitonen. Oikaisu 25.4. kello 14.14: Ossi Runteen nimi oli kuvatekstissä virheellisesti muodossa Ossi Rinne. Ismo Sajakorven nimi esiintyi virheellisesti muodossa Matti Sajakorpi. Oikaisu 26.4. klo 9.32: Muistokirjoituksessa mainittu Fredin ja Eva-Riitta Siitosen haastattelu julkaistiin marraskuussa Eeva-lehdessä, ei Avussa.
