Ruotsalainen dokumentaristi lähti mukaan epätoivoiselle matkalle hakemaan ystävänsä lapsenlapsia al-Holin pakolaisleiriltä - Kulttuuri | HS.fi

Ruotsalainen dokumentaristi lähti mukaan epätoivoiselle matkalle hakemaan ystävänsä lapsenlapsia al-Holin pakolaisleiriltä

Dokumenttielokuva kertoo, kuinka ruotsalainen isoisä haki seitsemän lasta al-Holin pakolaisleiriltä Syyriasta.

Patricio Galvez haki omin rahoin lapsenlapsensa al-Holin leiriltä. Tapaus uutisoitiin laajasti medioissa ympäri maailmaa.­

2.5. 2:00 | Päivitetty 2.5. 13:54

”Lapset eivät näyttäneet ollenkaan ikäisensä kokoisilta. Heidän pikkuruisista ruumiistaan katsoivat suuret ja ikivanhat silmät, joista hehkui pelko. He olivat nähneet ja kokeneet asioita, jotka eivät sovi lapsille. Samalla he kuitenkin hymyilivät ja olivat selvästi uteliaita”, Gorki Glaser-Müller muistelee.

Ohjaaja Gorki Glaser-Müller on aiemmin työskennellyt myös näyttelijänä muun muassa tv-sarjoissa.­

Elokuvaohjaaja näki tuttavansa Patricio Galvezin seitsemän lapsenlasta ensimmäisen kerran Ruotsin konsulaatin parkkipaikalla Erbilissä, Irakin Kurdistanissa toukokuussa 2019. Haettaessa lasten iät olivat yhden ja kahdeksan välillä.

Vielä kaksi vuotta myöhemmin Glaser-Müllerin ääni särähtää puhelimessa, kun hän kertoo tapaamisesta. Lapset olivat lohduton näky.

”Odotin parkkipaikalla, koska minua ei päästetty kamerani kanssa konsulaattiin, jossa lapset luovutettiin Patriciolle. Minut kutsuttiin auttamaan vasta, kun hän ei pystynyt kantamaan yksin kaikkia seitsemää autoon. Lapset eivät pystyneet kävelemään.”

Tuohon tapaamiseen päättyi nälkiintyneiden ja sairaiden lasten piina. He olivat olleet kuukausia yksin al-Holin pakolaisleirillä Syyrian puolella rajaa. Sinne koottiin kukistetun Isis-islamistijärjestön taistelijoiden perheenjäseniä, enimmäkseen naisia ja lapsia.

Glaser-Müller teki lasten pelastamisesta dokumentin Children of the Enemy, joka sai ensi-iltansa Kööpenhaminassa parhaillaan meneillään olevan CPH:DOX-dokumenttielokuvafestivaalin pääkilpailussa. Festivaali on noussut alansa tärkeimpien joukkoon.

Yle on mukana dokumentin osatuottajana ja esittää sen myöhemmin.

Galvezin pelastusretken aikaan keväällä 2019 uutisoitiin, että al-Holissa oli kymmenkunta suomalaista naista ja yli 30 lasta. Dokumentin mukaan siellä oli samaan aikaan 80 ruotsalaista lasta. Ulkoministeriö arvioi tämän vuoden helmikuussa, että leirillä on yhä viisi suomalaista naista ja 15 lasta.

Galvezin tytär Amanda Gonzales kiinnostui islamista jo teininä ja meni vuonna 2010 naimisiin Michael Skråmon kanssa. Skråmo oli Pohjoismaiden tunnetuimpia islamisteja. Hän värväsi ihmisiä Isisin riveihin ja kehotti tekemään terrori-iskuja Ruotsissa.

Vuonna 2014 pariskunta lähti neljän lapsensa kanssa Syyriaan Isisin kalifaattiin, jonne kerääntyi väkeä eri puolilta maailmaa. Siellä he saivat kolme lasta lisää. Kaikkiaan kalifaatissa syntyi tuhansia lapsia.

Tammikuussa 2019 Galvez sai kuulla, että hänen tyttärensä oli kuollut pommituksessa ja lapset olivat kateissa. Myös Skråmo on tiettävästi kuollut Syyriassa. Viranomaiset vakuuttelivat ymmärtävänsä Galvezin hätää, mutta muuta ei tapahtunut.

Maaliskuussa Galvez sai tietää, että lapset ovat al-Holissa, jossa olot ovat kauheat. Alun perin 9 000:lle rakennetulla leirillä oli yli 70 000 ihmistä. Galvezille kerrottiin, että siellä menehtyi lapsia päivittäin. Hän päätti lähteä hakemaan lapset pois itse. Matkan hän rahoitti lainalla.

Galvez pyysi mukaansa Glaser-Müllerin. Molemmat ovat syntyneet Chilessä ja asuvat Göteborgissa. He tunsivat toisensa ennestään, mutta eivät olleet läheisiä.

”Patricio soitti minulle ja sanoi, että hänellä voisi olla aihe elokuvaan. Hän kuulosti synkältä, mikä ei ollut hänen tapaistaan. Kun tapasimme, hän kertoi, että oli menettänyt tyttärensä ja aikoi lähteä hakemaan lapset.”

Glaser-Müller (s. 1973) tuli Ruotsiin 13-vuotiaana. Hän oli ohjannut aiemmin lyhytelokuvia ja yhden pitkän elokuvan, mutta dokumenteista hänellä ei ollut juuri kokemusta.

Galvezin soiton jälkeen jäi vain muutama päivä aikaa miettiä kalustoa. Kuvausryhmää ei ollut mitään mahdollisuutta ottaa mukaan. Glaser-Müllerin mielessä pyörivät uutiset Syyrian taisteluista ja kuolleista toimittajista.

”En ole dokumentaristi, toimittaja tai aktivisti. Mietin, onko järkeä lähteä ja onko se edes mahdollista. Minua pelotti. Mutta Patricio oli oikealla asialla. Päätin tehdä elokuvan, josta tulisi joko tarina hänen viimeisestä matkastaan tai pelastuksesta.”

Huhtikuussa Glaser-Müller ja Galvez saapuivat Erbiliin. Siellä tilanne oli paljon parempi kuin Glaser-Müller pelkäsi. Kurdit ovat saaneet maailmalla mainetta pitämällä olot vakaina hallinnoimallaan alueella Irakissa.

Galvez sai luvan vierailla lasten luona Syyrian puolella al-Holissa. Glaser-Mülleriä ei päästetty mukaan, mutta Galvez onnistui kuvaamaan siellä jonkin verran. Lopulta yli kuukauden yritysten jälkeen Galvez sai lapset pois.

”Tein dokumenttia Patricion näkökulmasta. Ensin olin kuin kala kuivalla maalla. En tiennyt, mitä tai ketä kuvata. Paljon tarinoita jäi pois, kuten Erbilin hotellin omistaja, joka ei suostunut laskuttamaan lasten ruoasta. Moni auttoi meitä.”

Yhden hengen ryhmällä tehty dokumentti ei kerskaile teknisillä hienouksilla, mutta sissityyli tuottaa läsnäolon tunnetta, jota Glaser-Müller tavoittelikin, ja tarina etenee selkeästi.

Myös Patricio Galvez kuvasi materiaalia dokumenttiin.­

Ruotsin poliitikoista ei ollut Galvezille juuri apua. He lähinnä vetosivat tilanteen monimutkaisuuteen.

Glaser-Müllerin oma kanta asiaan kirkastui matkalla. Lasten lisäksi hän haluaisi kotiin äidit. Näiden mahdolliset rikokset pitäisi kuitenkin tutkia tuomioistuimissa.

”On rikollista jättää lapset pulaan sinne. Samalla heidät tarjotaan hopeavadilla islamisteille radikalisoitaviksi. Eivät vihollisen lapset ole vihollisia. Natseillakin oli lapsia, joista ei tullut vanhempiensa kaltaisia. Lasten kohtalo on iso kysymys yhteiskunnalle ja ihmisyydelle.”

Galvezin lapsenlapset ovat nyt Ruotsissa sijaiskodissa. Galvez olisi halunnut hoitaa heidät itse, mutta siinä olisi ollut haasteensa.

”Patricio on yhteydessä lapsiin ja tyytyväinen tilanteeseen. Minäkin tapasin lapset jouluna ja he voivat hyvin. Heitä tuskin tunnistaa enää samoiksi.”

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat