Beethovenin opiskelukaveri teki huikeita teoksia, jotka ennakoivat jopa jazzia – uudet levyt ovat Antoine Reichan kunnianpalautus - Kulttuuri | HS.fi

Beethovenin opiskelukaveri teki huikeita teoksia, jotka ennakoivat jopa jazzia – uudet levyt ovat Antoine Reichan kunnianpalautus

Reicha myös opetti esimerkiksi Berliozia ja Lisztiä, jonka sinfonisten runojen pianosovitukset saavat monumentaalisen tulkinnan Risto-Matti Marinin viiden tähden levyllä.

Antoine Reicha (vas.) työskenteli Pariisin konservatorion sävellysprofessorina. Myös pianovirtuoosina tunnettu Franz Liszt oli yksi hänen kuuluisista oppilaistaan.­

4.5. 13:42 | Päivitetty 4.5. 17:59

Klassinen / Albumi

Reicha Rediscovered 1–3. Ivan Ilić (piano). Chandos. ★★★★

Reicha Complete Piano Music 3–4. Henrik Löwenmark (piano). Toccata. ★★★

Liszt-Stradal. The Complete Symphonic Poems 1–4. Risto-Matti Marin (piano). Toccata. ★★★★★

Antoine Reichan (1770–1836), Ludwig van Beethovenin (1770–1827), Carl Czernyn (1791–1857) ja Franz Lisztin (1811–86) tiet risteytyivät sangen jännittävästi. Böömiläissyntyinen Reicha/Rejcha ja bonnilainen Beethoven olivat ikätovereita – ja myös kohtalotovereita. Molemmat opiskelivat Bonnissa C. G. Neefen (1748–98) johdolla eritoten Bachin teoksia. Beethoven toimi vaaliruhtinashovissa urkurina, Reicha huilistina ja orkesterinjohtajana.

Reicha kirjoitti myöhemmin: ”Vietimme 14 vuotta yhdessä; toisena Orestena ja Pyladeksena emme voineet nuoruudessamme elää erossa. Tapasimme jälleen Wienissä kahdeksan vuoden päästä; siellä keskustelimme kaikesta uudesta, mitä olimme saaneet aikaan.”

Kaveruksia yhdisti musiikillisen edistyksen soihdunkantajien rohkeus harmoniassa, muunnelmamuodossa ja fuugatekniikassa.

Beethovenia ei voi syyttää missään vaiheessa rohkeuden puutteesta, muttei Reichaakaan. Loistavana improvisoijana Beethoven loi fantastisia muunnelmia, joiden ensimmäinen painettu kisällinäyte on Eroica-variaatiot (1802) ja mestarinäyte Diabelli-variaatiot (1823).

Reichan vastaava saavutus on L’art de varier (Muuntelun taide/taito, 1803–04), joka sisältää 57 muunnelmaa. Niiden tyylillinen, luonnekuvallinen ja pianistinen jänneväli on valtaisa.

Yksinkertaisista kuviovariaatioista edetään beethoveniaanisen villiin purkauksiin, jopa tämän pianosonaatin op. 111 ”jazzilliseen” rytmiikkaan, Chopiniä ja Schumannia ennakoiviin tekstuureihin ja soinnutuksiin, vieläpä Alkanin keksintöihin.

Ivan Ilić soittaa kolmannella levyllään kokonaisuuden liioittelematta, mutta välittää musiikin kokeilevan uudistuksellisuuden täysmääräisesti.

Bach-opinnot kantoivat hidasta satoa Beethovenilla, ennen kuin fuuga antautui täydelleen. Hammerklavier-sonaatissa (1818) sekä Große Fugessa (1826) hän näytti, mitä tällä lajilla oli annettavaa uudelle musiikille.

Reichasta puolestaan tuli ajankohdan keskeinen musiikinteoreetikko neliosaisessa sävellysopissaan (1824), jonka Beethovenin oppilas Czerny käänsi saksaksi.

Reicha asettui 1808 Pariisiin ja hänestä tuli 1818 konservatorion sävellysprofessori. Keskeinen anti oli – sävellysten lisäksi – fuugan taide, jonka hän välitti kokonaiselle säveltäjäsukupolvelle: Berlioz, Gounod, Franck ja Liszt ovat hänen kuuluisimpia oppilaitaan. Näiden tuotannoista tuskin löytyy laajaa teosta ilman fuugaa.

Oppilaat saattoivat oppia myös Reichan fuuga-opuksista: 12 fuugaa pianolle (1800), 36 fuugaa pianolle op. 36 (1803), 6 fuugaa pianolle op. 81 (1810) ja 34 etydiä fuugalajissa op. 97 (1815–17).

Etenkin 12 fuugaa sekä op. 36 vievät fuugatekniikan Bachin jälkeen aivan uusiin ulottuvuuksiin modernissa kromatiikassaan ja teemojensa uskaliaisuudessa. Sikäli on harmi, etteivät Ivan Ilićin tai Henrik Löwenmarkin levysarjat sisällä vielä näitä hurjimpia ihmeellisyyksiä, joskin Ilićillä on puolet pedagogisesta opuksesta 97.

Liszt oli paitsi Beethovenin oppilaan Czernyn myös myös Reichan oppilas. Lisztistä tuli modernin pianonsoiton isä orkestraalisen tekniikkansa ansiosta, samalla uuden lajin, sinfonisen runon, perustaja.

Lisztin myöhäinen oppilas, böömiläis­syntyinen August Stradal (1860–1930) sovitti sinfoniset runot pianolle. Nyt Risto-Matti Marin on levyttänyt 13 teoksen sarjan ensimmäisenä pianistina maailmassa. Lisänä on laulusovituksia, joista Stradal luo aivan uusia pianoteoksia.

Marinin tekniikka on pitävä ja sointiaisti laaja-alainen. Festklängessä hän virittää hellät melodiat koristeineen sydäntä särkevän kauniisti.

Mitä infernaalisemmista vaikeuksista sovituksissa on kysymys, sitä enemmän Marin on kotonaan. Mazeppa ei tunnu yhtään tylsältä tai toisteiselta. Tassossa vain yhden soittajan painista syntyy valtava efekti. Prometheuksen Marin tulkitsee kuin kysymys olisi elämästä ja kuolemasta.

Marin on parhaimmillaan, kun tekniset haasteet ovat kovimmat – jolloin vain kuulija joutuu hikoilemaan. Marinin saavutus on monumentaalinen!

Kriitikon valinnat: Palmgrenissa riittää nautittavaa

Klassinen/albumi

Palmgren: Complete Piano Works 1. Jouni Somero (piano). Grand Piano.★★★★

Selim Palmgrenin (1878–1951) aika on nyt! Hän oli kultakautemme keskeisiä säveltäjiä ja kansainvälisesti tunnetuin muusikkomme Sibeliuksen ohella. Elämäkerta on saatu (Kimmo Korhonen, 2009), ja Jouni Somero levyttää koko pianotuotannon. Teoksia on ­ainakin 374, joten levyjäkin tullee puolisen tusinaa. Suurin osa kappaleista on miniatyyrejä ja sarjoja, mutta jo Someron avauslevy paljastaa, että Palmgren on säveltäjänä monipuolisempi kuin luulisi. Suomalaisuus kuuluu, mutta myös pohjoismaisuus, ranskalaisuus ja espanjalaisuuskin. Nautittavaa siis riittää!

Klassinen/albumi

Romberg: viulukonserttoja. Chouchane Siranossian (viulu), Capriccio-barokkiorkesteri. Alpha Classics. ★★★★

Andreas Romberg (1767–1821) on jäänyt hieman kuuluisamman serkkunsa, sellistisäveltäjä Bernhard Rombergin (1767–1841) varjoon. Bonnissa yhtä aikaa Beethovenin kanssa toiminut sekä Hampurissa ja Gothassa vaikuttanut Andreas sävelsi vaikuttavan tuotannon. 20 viulukonserttoa (1784–1812) sijoittuvat klassismin ja – g-molli-konsertossa nro 12 – varhaisromantiikan välimaastoon. Hitaat osat ovat ilmeikkäitä ja päätösosat tarttuvan melodisia. Chouchane Siranossian lisää musiikin vetovoimaa näyttävillä kadensseillaan.

Klassinen / Albumi

Orgelfreude: Bach, Mendelssohn. Pauliina Hyry (urut). Fuga. ★★★

Pauliina Hyry on käypä esimerkki kunnianhimoisesta ja hyvin koulutetusta kanttoriurkurikaartistamme. Hän soittaa levyllä Naantalin kirkon barokkityylisillä uruilla J. S. Bachin musiikkia ammattitaitoisesti. Kuulemme mukavan kattauksen Bachin ilottelevia urkukoraaleita sekä suuren Es-duuri-preludin ja -fuugan. Kyse on urkurin perusohjelmistosta, joka sujuu kunnioitettavasti, mutta lisää pilkettä ja sytyttävyyttä jää kaipaamaan, etenkin kun vertailukohtia ei puutu. Felix Mendelssohnin sonaatti nro 4 tuo sekä tunnelmaa että pontta kokonaisuuteen.

Klassinen/albumi

Gravity Groove. Joonatan Rautiola (alttosaksofoni), Marko Hilpo (piano). ARS. ★★★★★

Gravity Groove vahvistaa kuvaa Tuomas Turriagosta energisenä ja kekseliäänä säveltäjänä, jonka vauhdissa ei ole tylsää. Charles Wuorisen Divertimento on teoksena modernistisempi. Paule Mauricen Tableaux de Provence sisältää mukavan tanssillisia ja pittoreskeja kuvia. Marko Hilpo on sovittanut Claude Debussyn Rapsodian orkesteriosuuden pianolle aidon kuuloisesti. Joonatan Rautiolan alttosaksofonitaide on silkkaa nautintoa, ja ihmeen hyvin soitin korvaa klarinetin W. A. Mozartin Kegelstatt-triossa, jossa alttoviuluosuudesta vastaa Barbora Hilpo.

Oikaisu 4. toukokuuta klo 18:00. Palmgren-levyn levy-yhtiöksi oli aluksi merkitty virheellisesti Toccata.

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat