Mukavan omintakeisessa Lastentarhanopettaja-draamassa varhaiskasvattaja haltioituu oppilaansa lausumista runoista - Kulttuuri | HS.fi

Mukavan omintakeisessa Lastentarhanopettaja-draamassa varhaiskasvattaja haltioituu oppilaansa lausumista runoista

Luovuuden vaaliminen on teemana tärkeä, mutta Sara Colangelon draamaelokuvaan jää kaipaamaan lisää ulottuvuuksia. Opettajalle kehittyvässä pakkomielteessä kiintoisaa on sen rauhallisuus.

Lisa (Maggie Gyllenhaal) on varma, että Jimmy (Parker Sevak) on lapsinero, englanninkielisen runouden Mozart.

7.5. 2:00

Lastentarhanopettaja ★★★

The Kindergarten Teacher, USA 2018

Teema klo 21.00 ja Areena (K7)

Miten vaalia lapsen erityislaatua maailmassa, jossa samanlaisuutta yliarvostetaan? Tai, täsmällisemmin 2000-luvun vanhemman näkökulmasta: miten vaalia lapsen luovuutta, kun matkapuhelimet heikentävät keskittymiskykyä, syövyttävät sanavarastoa ja latistavat mielikuvituksen?

Jos mainittuja kysymyksiä ei ole joutunut pohtimaan, voi olla vaikeaa ymmärtää intomieltä, joka kumpuaa Lastentarhanopettaja-elokuvan nimihenkilön turhautuneisuudesta. Omituiseksi Lisan (Maggie Gyllenhaal) touhu toki kehittyy kenen tahansa näkökulmasta katsottuna.

Lisa on ilmeisen pätevä varhaiskasvattaja. Esikoulussa hän innostaa oppilaansa kirjainten harjoitteluun ja osaa välillä vaihtaa rennompaan toimintaan.

Viikoittain kokoontuvalla runokurssilla Lisa lukee vuorollaan omia tekstejään, mutta kanssarunoilijoiden ja opettaja Simonin (Gael Garcia Bernal) reaktiot ovat nihkeitä. Kotona aviomies Grant (Michael Chernus) kehuu vaimonsa haikua mutta etsii sen sanoille arkisia selityksiä.

Lisa ei aina kykene peittämään pettymystään teinityttäreensä ja -poikaansa, jotka luovien harrastusten ja perhe-elämän sijaan keskittyvät matkapuhelimiinsa ja kavereihinsa.

Sitten yksi esikoululaisista, Jimmy (Parker Sevak), lausuu luokassa edestakaisin tepastellessaan jotain, mikä kuulostaa runolta, ja jonka Lisa kirjoittaa heti muistiin. Kun hän lukee tekstin runoryhmässä omanaan, kaikki kehuvat sitä.

Lisa on varma, että hänellä on käsissään lapsinero, englanninkielisen runouden Mozart.

Hän alkaa järjestellä tapoja, joilla Jimmyn runot tulisivat kirjoitettua muistiin myös päiväkotiajan ulkopuolella. Kun asia ei juuri kiinnosta Jimmyn tienaamiseen keskittynyttä isää, joka vieläpä puhuu halveksivaan sävyyn taiteilijaveljestään, Lisan kierrokset vain kasvavat.

Sara Colangelon ohjaama Lastentarhanopettaja perustuu neljä vuotta aiemmin valmistuneeseen israelilaisen Nadav Lapidin elokuvaan Haganenet (2014). Elokuvien taustalla voi aistia Jodie Fosterin ohjaaman, lapsinerosta kertovan Pieni mies Tate -draaman (1991), jonka keskeinen käännekohta oli tahallaan kökösti lausuttu runo.

Lastentarhanopettaja on aiheeltaan omaperäinen ja teemoiltaan kiinnostava, mutta keskivaiheilla se etenee melko yksioikoisesti ja käsittely vierähtää hieman överin puolelle. Toisaalta överiys on kiintoisan hillittyä. Kolme ja puoli tähteä elokuva ansaitsisi, ei kuitenkaan neljää.

Jos draamaa alkaa katsoa, kannattaa mukana pysyä loppuun asti, sillä painavimmin luovuudesta puhuvat viimeisenä kuultavat Jimmyn sanat. Niitä ei kuule kukaan aikuinen.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat