Sweet Home Alabama -hitistä tunnettu Lynyrd Skynyrd väitti kappaleen olleen vitsi, mutta laulun voi tulkita puoltavan rasismia - Kulttuuri | HS.fi

Sweet Home Alabama -hitistä tunnettu Lynyrd Skynyrd väitti kappaleen olleen vitsi, mutta laulun voi tulkita puoltavan rasismia

Lynyrd Skynyrdin tunnetuin kappale Sweet Home Alabama viittaa ”kuvernööriin” ja 1960-luvun ihmisoikeustaisteluihin, muttei paljasta niihin kantaansa. Rolling Stone -lehden mukaan yhtyeen edesmennyt laulaja Ronnie Van Zant ihaili Alabaman rasistista kuvernööriä Geoge Wallacea.

Lynyrd Skynyrdin Ronnie Van Zant (vas.) ja Neil Young esiintyivät 1970-luvulla toistensa fani-T-paidoissa.

8.5. 2:00 | Päivitetty 8.5. 6:26

Mikko-Pekka Heikkinen.

Äkkiseltään luulisi, että rockyhtye Lynyrd Skynyrd ja Neil Young olivat aikoinaan verivihollisia.

Ilmoittihan 1970-luvulla maineeseen noussut orkesteri tunnetuimmassa kappaleessaan Sweet Home Alabamassa, että Neil Youngia ei etelävaltioissa kaivata: ”A southern man don’t need him around anyhow.”

Se oli bändin vastaus Youngin kappaleisiin Alabama ja Southern man, joissa kanadalainen laulaja-lauluntekijä leimasi osavaltion ja samoin tein koko Yhdysvaltain etelän rasistiseksi takapajulaksi.

Mutta puolustaessaan kotiseutuaan Lynyrd Skynyrd asetti sanoituksensa niin, että sen saattoi kuulla myös puolustavan Alabamassa harjoitettua rotuerottelupolitiikkaa. Merkityksiä hämmensi sekin, että yhtyeellä oli tapana esiintyä paha­maineisen etelävaltioiden lipun edessä.

Tuloksena oli sotku, josta on etsitty totuutta vielä 2000-luvulla. Seasta paljastuu tarpeellisia opetuksia populaarikulttuurin, median ja politiikanteon vaikutuksesta mielikuvien muodostukseen.

Tosiasiassa Lynyrd Skynyrd ja Neil Young olivat toistensa faneja, elleivät peräti ystäviä.

Ainakin, jos uskoo heidän omia sanojaan. Yh­tyeen keulahahmo-laulaja Ronnie Van Zant sanoi 1970-luvun puolivälissä, että bändi kirjoitti Sweet Home Alabaman ”vitsiksi” ja että he pitivät kovasti Neil Youngista ja hänen musiikistaan.

Kappaleellaan Skynyrd halusi nokittaa Youngin Alabamaa, ei tyrmätä henkilöä. Heidän mielestään Young teki väärin yleistäessään koko Alabaman rasismin pesäksi ja syyttäessään silloisia eteläval­tioiden ihmisiä mustien orjuutuksesta, joka oli tapahtunut edellisellä vuosisadalla. Alleviivatakseen kantaansa Van Zant pukeutui esiintyessään T-paitaan, joka esitti Neil Youngin levyn Tonight’s the Night kantta. Paita hänellä on yllään Lynyrd Skynyrdin Street Survivors -levyn (1977) kannessa.

Neil Young puolestaan halusi, että Lynyrd Skynyrd levyttäisi hänen kappaleensa Powderfingerin.

Lynyrd Skynyrd esiintyi Hampurissa vuonna 1974.

Tarina Van Zantin ja Youngin välirikosta jäi kuitenkin elämään. Tämä on ärsyttänyt seuraavan sukupolven etelävaltiolaismuusikoita – huonot tiedot pönkittävät hienhajuisia stereotypioita heidän kotiseudustaan edelleen.

Vuonna 2001 alabamalais-georgialainen alt-country-yhtye Drive-By Truckers julkaisi teemasta kokonaisen albumin. Se hätkäytti, sillä yhtye tunnetaan väkevän liberaaleista kannanotoistaan. Ja nyt he puolustivat sydänverellään Lynyrd Skynyrdiä, monien mielestä punaniskaisia etelänjääriä.

Southern Rock Opera -levy valottaa Alabaman vähemmän tunnettua puolta. Laulaja Patterson Hood (s. 1964) varttui syvän uskonnollisella ja poliittisesti konservatiivisella Shoalsin seudulla, jonka toinen puoli on edistyksellinen ja taiteellinen.

Seudulta oli kotoisin moni bluesin ja jazzin perustajanimi. Pattersonin isä David Hood soitti bassoa valkoihoisessa yhtyeessä, joka levytti Aretha ­Franklinin ja Wilson Pickettin kaltaisten mustien tähtien kanssa.

Hoodin kasvuympäristössä roduista kiivailtiin vain tv-ohjelmissa. Peruskoulu, jota hän kävi, oli sallinut mustat ja valkoiset oppilaat saman katon ­alle vuonna 1970, rauhanomaisesti.

”Such is the duality of the Southern thing”, Hood laulaa.

Sellaista on etelän meiningin kaksijakoisuus.

Alabaman maineen pilaamisesta Patterson Hood syyttää monisanaisesti populistista demokraatti­kuvernööriä George C. Wallacea.

Wallace veti räyhärasistista politiikkaa. Hän oli Alabaman kuvernööri yhteensä 13 vuoden ajan vuosina 1962–1987. Hän puolusti uhmakkaasti rotuerottelua aikana, jolloin liittovaltio John F. Kennedyn johdolla romutti sitä. Ensi töikseen Wallace ­lunasti vaalilupauksensa seisomalla koulun ovella estääkseen tummaihoisten pääsyn Alabaman yli­opistoon. Nykyajan some-elämöijien tavoin hän oli ymmärtänyt, mistä narusta vetää, jotta saisi huo­miota. Martin Luther King kutsui häntä yhdeksi Amerikan vaarallisimmista rasisteista.

1970-luvulla Wallace olikin sitten jatkuvasti valtakunnallisissa uutisissa edustamassa ”Alabaman hyviä ihmisiä”. Hän pauhasi etelävaltiolaisittain murtaen ja ylsi lopulta presidenttiehdokkaaksi.

Kun Patterson Hood matkusti ensi kertaa etelävaltioiden ulkopuolelle, hän järkyttyi. Muualla ihmiset kuvittelivat, että Alabama ja sen asukkaat ovat yhtä kuin George Wallace.

”Rasismi on maailmanlaajuinen ongelma, on ollut kirjoitetun historian alusta lähtien. Eikä se koske pelkästään valkoisia ja mustia. Mutta kiitos George Wallacen, on aina kätevää esittää sitä etelän murteella”, hän sanailee kappaleessa The Three Great Alabama Icons (suomennos toimittajan).

Yksi mainituista ikoneista on Ronnie Van Zant.

Lynyrd Skynyrdiä Hood oli kouluvuosinaan pitänyt junttimusiikkina, mutta aikuistuttuaan hän tulkitsi yhtyettä uusin korvin. Hänestä bändi kertoi siitä samasta moniarvoisesta Alabamasta, jonka oli itsekin kokenut.

”Sen, joka varmasti on olemassa, mutta jonka harva näki kapinalipun läpi.”

Lämpöä ja tunnetta Skynyrdillä tunnetusti piisaa: lauluja rakkaudesta, ystävyydestä, kuolemasta, surusta ja kiertue-elämästä. Rockin peruskauraa.

Se moniarvoisuus jää ikävä kyllä arvoitukseksi. Sweet Home Alabama -kappaleen viittaukset 1960-luvun ihmisoikeustaisteluihin ja ”kuvernööriin” ruokkivat yhä spekulaatiota siitä, puolsiko Ronnie Van Zant bändikavereineen sittenkin rotuerottelua. Rolling Stone -lehden mukaan Van Zant saattoi olla Wallacen ”suuri fani”. Etelävaltioiden kapinalippu pysyi kiinteästi Skynyrdin kuvastossa, vaikka symboli oli pulmallinen jo 1970-luvulla.

Ronnie Van Zantia on kuvailtu ristiriitaiseksi ja kovapäiseksi: hän omisti pistoolin vaikka tuomitsi käsiaseet kappaleessa Saturday Night Special.

Häneltä ei enää vastauksia saada. Van Zant kuoli lentoturmassa lokakuussa 1977. Yhtye hajosi.

Neil Young keikalla vuonna 1978.

Viikko onnettomuuden jälkeen Neil Young esiintyi Miamissa. Show’n lopussa hän esitti Alabamasta version, joka muuttui hetken ajaksi Skynyrdin Sweet Home Alabamaksi. Hän teki niin kunnioittaakseen Ronnie Van Zantia ja muita turmassa kuolleita.

Vuonna 2012 Young kertoi ansainneensa verbaalisen vastaiskun takavuosien Skynyrdiltä, ja ettei pidä oman Alabamansa sanoituksista. Tänä vuonna hän tosin levytti sen uudestaan.

Mitä opimme?

Äkkiseltään ihminen vain luulee, mutta jos vaivautuu kaivelemaan, yllättyy ja lopulta tietää.

Katsotaan vaikka George Wallacea. Vuoden 1982 kuvernöörinvaaleihin mennessä hän oli kääntänyt takkinsa ja pahoitteli menneitä sortotoimiaan. Viimeiselle kaudelleen hänet valittiin äänillä, joista suuri osa tuli Alabaman mustaihoisilta.

Drive-By Truckersia mukaillen: sellaista se on, olevaisen monijakoisuus.

Lähteitä: Rolling Stone, The New York Times, rockmusicrevival.com, groovyhistory.com.

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat