Sopraano Iris Candelaria ja tenori Tuomas Miettola säväyttävät kauniisti laulavana pääparina Sibelius-Akatemian kahden oopperan illassa - Kulttuuri | HS.fi

Sopraano Iris Candelaria ja tenori Tuomas Miettola säväyttävät kauniisti laulavana pääparina Sibelius-Akatemian kahden oopperan illassa

Giacomo Puccinin Suor Angelican ankaran oopperan kaikki roolihahmot ovat naisia. L’amico Fritz on puolestaan Pietro Mascagnin harvoin esitetty koominen ooppera.

Iris Candelaria valloittaa L’amico Fritz -oopperan Suzelina säteilevän herkkäsävyisellä lyyrisellä sopraanollaan.

8.5. 12:49

Klassinen

Giacomo Puccinin Suor Angelica ja Pietro Mascagnin L’amico Fritz Musiikkitalon Sonore-salissa. Ohjaus Johanna Freundlich, musiikinjohto Markus Lehtinen, Emilia Eriksson puvut, Tuija Luukkanen maskeeraus, Jukka Kolimaa, valot. Sibelius-Akatemian oopperan verkkokonsertti. Tallennettu Musiikkitalon Sonore-salissa 29.3. Katsottavissa Taideyliopiston Youtube-kanavalla 6.6.2021 asti.

Giacomo Puccini ja Pietro Mascagni olivat kämppäkavereita opiskellessaan Milanon konservatoriossa. Heitä yhdistää samantapainen veristinen oopperailmaisu, joka pyrkii luomaan uskottavan realistisen todellisuusilluusion. Yhteisiin tyyli-ihanteiseen Suor Angelican ja L’amico Fritzin yhtäläisyydet sitten loppuvatkin, sillä ne eroavat draamoina toistaan kuin yö ja päivä.

Suor Angelica on siitä harvinainen ooppera, että sen kaikki roolihahmot ovat naisia. Tapahtumapaikka on nunnaluostari. Sisar Angelica on aatelisperheen tytär, joka on synnyttänyt aviottoman lapsen ja pakotettu sen tähden pukemaan ylleen nunnakaapu. Hän kaipaa kipeästi lastaan.

Puccini kuului kirkkomuusikkosukuun ja yksi hänen sisaristaan oli nunna, jota hän kävi joskus tapaamassa. Nunnaluostarin ja kirkkomusiikin maailma oli hänelle hyvin tuttu.

Suor Angelicassa Puccini maalaa hartaan hiljaista luostarielämää ja sen hengellisiä pastoraalinäkymiä hellän idyllisesti. Tämä on taustana Angelican kaipuulle ja raastavalle, itsemurhaan johtavalle tuskalle, jonka valtaan hän joutuu kuultuaan lapsensa kuolleen.

Luostarin puutarhan idyllisyydestä ei ole kuitenkaan tietoakaan Johanna Freundlichin ohjaamassa, karun pelkistetyssä ja sinihämyyn verhotussa ohjauksessa. Ilmapiiri vaikuttaa ankaralta ja alistavalta, jopa ilkeältä, lempeää yhteisöllisyyden tunnetta ei huomaa.

Koska orkesteri oli jouduttu supistamaan Tero Valtosen ja Tuomas Salokankaan soittamiin pianoihin, ei harpun, urut, celestan, kellopelin sisältämästä hienovaraisesta instrumentaariosta juuri kuulunut kaikuja. Sen sijaan korostui kolkko ja koliseva, kuolemaan johtava kulku tuskaniskuineen.

Emilia Eriksson on puettanut nunnat ruskeanharmaisiin, rumiin ja väljiin housuasuihin, jotka ovat kieltämättä käytännölliset rakkaissa puutarha-askareissa. Jos olisi menty tätä lievää modernisointia pitemmälle, nunnathan olisi voinut pukea vaikkapa jokin 1900-luvun vuosikymmenen tavallisiin, kuluneisiin arkiasuihin. Silloin jokainen nunna saisi selvästi oman persoonallisuutensa, koska jokaisella on heistä oma tarinansa.

Ranskalainen sopraano Manon Gleizes yrittää ottaa kaiken tuskan ja tragedian irti Angelican roolista. Jos elehtii, ilmehtii ja riehuu liikaa, tällaisella teatraalisuudella voi olla se vahingollinen vaikutus, että se syö itse musiikin tunteisiin vetoavaa voimaa. Kun Gleizes rauhoittui ja keskittyi laulamiseen, hänen laaja-alainen ja ilmaisuvoimainen äänensä pehmeni ja vapautui alun terävästä jännityksestä.

Vahva työ on mezzzospraano Olivia Kyllösen ruhtinatar-täti, joka tuo kopeasti ja kylmästi, tumma ääni väkevästi jyräten viestin Angelican lapsen kuolemasta.

L’amico Fritz on Mascagnin harvoin esitetty koominen ooppera. Koska raju ja traaginen Cavalleria rusticana on luonut vahvan mielikuvan Mascagnin oopperatyylistä, oli suuri yllätys tutustua näin leikkisään ja elämäniloiseen, hilpeää huolettomuutta ja esteet murtavan rakkauden voimaa ylistävään, lyyristä kauneutta henkivään näyttämöteokseen.

Pianistina on Kristian Attila, joka loihtii orkestraalisen värikkään ja elävästi sykkivän soivan ympäristön laulajille. On vitsikästä hauskanpitoa, raikasta luonnonmaalailua ja romanttisia tunnevirtoja.

Näyttämö on kirkkaasti valaistu ja värit pastellisävyisiä. Emilia Eriksson on suunnitellut Fritzille ja hänen kavereilleen keikarimaiset kukkakoristeiset puvut. Naisten asuina Eriksson tuntuu suosivan housuja: kahdella Fritz-oopperan naishahmolla on yllään polvihousut.

Sosiaaliselta ja symboliselta merkitykseltään tunnistettavilla asuilla voidaan vahvistaa koomista virettä. Nyt on kysymys pikemminkin koreilunhalusta ja hassuttelusta.

Jäykän asetelmallisessa Suor Angelicassa lauletaan usein kuvitellulle, olemattomalle yleisölle. Fritzissä laulajat laulavat toisilleen ja nauttivat inspiroituneesti yhteiselosta. Roolihahmot ovat eloisia ja vapautuneita, heidän liikuntansa ja eleensä luontevia. Kaavamaista symmetriaa vältetään.

Rikkaan nuoren maanomistajan Fritzin roolissa nähtiin 29.3. tallennetussa esityksessä tenori Tuomas Miettola (vas.). Skottibaritoni Luke Scott laulaa vuolaan komeasti David-rabbina.

Rikkaan nuoren maanomistajan Fritzin roolin lauloi 29.3. tallennetussa esityksessä iisalmelaislähtöinen Tuomas Miettola. Huomattavan pitkän kriitikonurani aikana en muista kuulleeni ennen näin kaunisäänistä suomalaista lyyristä tenoria.

Miettolalla on kirkkaasti säihkyvä ja notkea korkea ääni. Tekniikka on hyvin hallussa, fraseeraus musikaalista ja linjat elegantteja.

Iris Candelaria valloittaa Suzelina säteilevän kauniilla ja herkkäsävyisellä lyyrisellä sopraanollaan. Eipä ihme, että avioliittoajatusta vihaava Fritz huomaa ällistyksekseen rakastuvansa tähän Suzeliin silmittömästi, järkensä vastaisesti.

Skottibaritoni Luke Scott laulaa vuolaan komeasti David-rabbina, oopperan Amorina. Upeaääninen, iskuvarma mezzosopraano Ruut Mattila on myös korkeatasoisen ja nautittavan esityksen tähtiä rempseässä housuroolissaan, viulua soittavan mustalaisnuorukaisena.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat