Tutkija ja elokuvaaja Pia Tikka kehittää sosiaalisia robotteja, jotka oppivat lukemaan ilmeitämme ja eleitämme - Kulttuuri | HS.fi

Tutkija ja elokuvaaja Pia Tikka kehittää sosiaalisia robotteja, jotka oppivat lukemaan ilmeitämme ja eleitämme

Kun Pia Tikka haki 1989 Taideteolliseen korkeakouluun, hänelle sanottiin, ettei naisilla ole asiaa kuvaajalinjalle. ”Toiselle pääsykoekierrokselle lähtiessä keitin kaksi kananmunaa ja ripustin ne haaroihini. Kokeissa ilmoitin, että nyt minullakin on munat.”

Pia Tikka työskentelee parhaillaan tutkijana Tallinnan yliopistossa.

10.5. 2:00 | Päivitetty 10.5. 10:46

Virtuaalitodellisuudesta ja tekoälystä on viime aikoina puhuttu paljon. Tekoäly toimii jo taskuissamme, kun algoritmit ohjaavat puhelimiemme sovelluksia. Harva menee vielä puhelimella virtuaalitodellisuuteen, vaikka sekin on jo mahdollista yksinkertaisilla lisälaitteilla.

Entäs sitten, kun kohtaamme virtuaalitodellisuudessa teko­älyn ja sen kanssa pitäisi kommunikoida? Tekoälyn pitää ymmärtää meitä pikemmin kuin meidän sitä. Siksi tutkija Pia Tikka kehittää so­siaalisia robotteja.

”En usko, että tekoäly pystyy koskaan tuottamaan täysin ihmisen kaltaista käytöstä. Mutta tutkin ihmisen kaltaisia hahmoja, jotka voivat mukautua ihmisen käytökseen vuorovaikutuksessa heidän kanssaan”, Tikka sanoo.

Kuulostaa oudolta, mikä johtunee siitä, että sosiaalisia robotteja vasta kehitetään. Tieteisfantasioissa robotit ovat osanneet tulkita ihmisten käytöstä sata vuotta, mutta todellisuudessa sosiaalisten robottien tutkimus on uusi juttu, alkanut vasta 1990-luvulla.

Tikka johtaa Tallinnan yliopiston laboratoriota, jossa rakennetaan virtuaalimaailmaan tilanteita, joissa ihminen kohtaa digitaalisen hahmon. Niiden ei hänen mielestään tarvitse läpäistä Turingin testiä, jossa pyritään luomaan kone, jonka ihminen uskoo toiseksi ihmiseksi.

Tärkeää on, että kone oppii lukemaan ihmisen eleitä ja ilmeitä, sanatonta viestintää, joka sujuu meiltä huomaamatta, mutta on olennaista kanssakäymisessä. Tikka sanoo, että häntä kiinnostaa etenkin ihmisen kokemus robotin kohtaamisessa. Käytännön sovellukset hän jättää muille.

”Yksi työryhmäni esimerkiksi rakentaa tilannetta, jossa koneoppimisella ohjattu ihmisenkaltainen keinovirkailija haastattelee turvapaikanhakijoita. Se herättää kiinnostavia sosiaalieettisiä kysymyksiä. Mitä ongelmia sillä voisi välttää, mitä uusia syntyisi?”

Toisessa kokeilussa kehitetään yhteistyössä yliopiston kriminaalipsykologien kanssa reaaliaikaisesti sopeutuvaa simulaatiota, jossa koulutetaan poliiseja ja sosiaalityöntekijöitä kohtaamaan hyväksikäytetty lapsi. Oikeilla lapsiuhreilla ei voi harjoitella, joten heidän korvaaminen sosiaalisella robotilla olisi hyödyllistä.

”Uskon, että ilman asiayhteyttä sosiaalinen robotti on vain tyhjä kuori. Vasta ympäristö ja tilanne, ympäröivä kertomus aktivoi sen. Tarinallisuus muistuttaa elokuvaa, mutta virtuaalisessa kohtaamisessa katsoja on läsnä kertomuksessa.”

Tikka sai Tallinnan yliopiston viisivuotisen huippututkijapestin vuonna 2017. Sitä ennen hän työskenteli tutkijana Aalto-yli­opistossa, muun muassa viisivuotisessa aivoAALTO-hankkeessa.

Väitöstutkimuksensa Tikka teki interaktiivisesta elokuvasta, jossa katsojan tiedostamattomat reaktiot ohjasivat elokuvan kulkua. Tunnevasteita mitattiin sydämensykkeestä ja ihon hikoilusta. Samanlaisia reaktioita mittaavat valheenpaljastuslaitteet.

Tikan tutkimukset ovat vähintään sivunneet virtuaalisuutta jo pitkään. Virtuaalitodellisuuden piti murtautua laajasti kuluttajamarkkinoille jo viitisen vuotta sitten, mutta niin ei ole tapahtunut vieläkään. Peleissä virtuaalisuus toimii, mutta elokuvaa se ei ole haastanut.

”Olen seurannut virtuaalisuutta aika paljon Cannesissa ja muilla isoilla festivaaleilla. Tekniikalla briljeerataan, mutta pullonkaula on tarinankerronta, joka on yhä lapsenkengissään. Ohjaan tohtoriopiskelijoita, jotka tekevät väitöskirjoja tarinankerronnasta virtuaalisuudessa.”

Aalto-yliopistossa taiteen tohtoriksi väitellyt Pia Tikka vaihtoi elokuvat tutkimukseen, kun ihmisen mieli alkoi kiinnostaa häntä.

Tarinankerronta yhdistää Tikan uran eri vaiheita. Hän haki vuonna 1989 Taideteolliseen korkeakouluun opiskelemaan elokuvausta, koska ajatteli, että juuri kuvaaja päättää, miltä elokuva näyttää. Silloin alalla ei juuri ollut naisia.

”Pääsykokeissa minulle sanottiin suoraan, että naisilla ei ole asiaa kuvaajalinjalle. Pääsin kuitenkin jatkoon. Toiselle pääsy­koekierrokselle lähtiessä keitin kaksi kananmunaa ja ripustin ne haaroihini. Kokeissa ilmoitin, että nyt minullakin on munat.”

Vuosikurssille otettiin kaksi elokuvaajaopiskelijaa, ensimmäisenä Tikka. Varsinaiseksi elokuvakoulukseen hän sanoo kuitenkin Mika Kaurismäen elokuvahankkeita, joissa hän työskenteli eri tehtävissä ympäri maailmaa koko 1990-luvun.

Elokuvat vaihtuivat tutkimukseen, kun ihmisen mieli alkoi kiinnostaa. Tikka lähti liikkeelle kuvaajan näkökulmasta ja tutki, kuinka mielikuvasta syntyy kameran tuottama kuva, mitä matkan varrella tapahtuu ja kuinka lopullinen kuva vastaa alkuperäistä mielikuvaa.

Se johti neurocinematiikkaan, jossa tutkitaan aivojen reaktioita ja vuorovaikutusta elokuvien kanssa. Nyt hänellä on ollut pitkään tekeillä elokuvakäsikir­joitus, jossa kuoleman läheisyys koettelee kolmen ihmisen rakkausliiton kestävyyttä.

Tarinoista on tullut yhä olennaisempia Tikan ajattelussa. Hänen mielestään jopa robotit tarvitsevat niitä. Ihmiset ikään kuin kertovat itselleen koko ajan tarinaa omasta elämästään.

”Tarinat eivät liity vain fik­tioon vaan maailman ymmärtämiseen. Tarinat ovat olennaisia tajunnallemme ja elämä koostuu tarinoista. Ne ovat aivojemme rakenteissa.”

Pia Tikka

Syntynyt Kankaanpäässä 1961.

Valmistui elokuvaajaksi Taideteollisesta korkeakoulusta 1996.

Ohjannut kaksi pitkää elokuvaa, Yemanján tyttäret (1995) ja Hiekkamorsian (1998).

Työskenteli Mika Kaurismäen elokuvissa Amazonista (1990) Moro no Braziliin (2002).

Väitteli taiteiden tohtoriksi Aalto-yliopistosta 2008.

Työskennellyt tutkijana Aalto-yliopistossa ja nyt Tallinnan yliopistossa.

Tutkinut interaktiivista elokuvaa, elokuvan suhdetta neurologiaan, virtuaalisuutta, koneoppimista ja sosiaalisia robotteja.

Täyttää 60 vuotta maanantaina 10. toukokuuta.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat