Karpo-dokumentti kertaa toimittaja Hannu Karpon uran vetävästi, mutta ihminen suuren maineen takana jää silti vieraaksi - Kulttuuri | HS.fi

Karpo-dokumentti kertaa toimittaja Hannu Karpon uran vetävästi, mutta ihminen suuren maineen takana jää silti vieraaksi

Karpo oli television Kansanradio, mies unohdetun kansan asialla. Ja virtaa siihen tehtävään hänellä riittäisi vieläkin.

Nykyään Hannu Karpolle on tarjolla enää vain tavallisen eläkeläisen rooli. Se häntä sapettaa.

13.5. 2:00

Toimittaja Hannu Karpo teki vuosikymmenien uran tele­visiossa isojen ja pienten yhteiskunnallisten aiheiden parissa. Hän profiloitui unohdetun kansan äänitorvena, joka puolusti pientä ihmistä herrojen ja byrokraattien kusetukselta.

Mutta nyt Karpolla on toisenlaista asiaa: ”Vituttaa.”

Ari Matikaisen ohjaamassa dokumentissa 80-vuotias Karpo ajelee Land Roverillaan pitkin Suomea ja muistelee mennyttä. Menneitä kerratessa äänessä kuuluu ylpeys mutta myös pettymys: enää ei ole tarjolla vallan vahtikoiran vaan tavallisen eläkeläisen roolia. Se sapettaa.

Vetävästi kerrotussa dokumentissa Hannu Karpo näyttäytyy ennen kaikkea työnsä kautta. Siitä, millainen hän oli työnsä ulkopuolisessa elämässä, ei juuri hiiskuta. Ehkä siksi, että sitä on niin vaikea erottaa: työ haukkasi suuren osan kaikesta.

Sen verran Karpo itse kertoo, että paljasjalkaisena helsinkiläisenä hän ei nuoruudessaan arvostanut tippaakaan niin sanottuja maalaisia. Sittemmin mieli muuttui.

Yksityisestä puolesta puhuu oikeastaan vain isänsä ohjelmissa mukana ollut poika Sampo. Isä-Karpo muisti yksinäisiä mökin mummoja ja ukkoja joululahjoin, mutta omien lasten paketit saattoivat unohtua. Suoraan sitä ei sanota, mutta työlleen omistautuneen perhe-elämä on aina väistämättä sivuosassa.

Toisaalta Karpon omistautumisen ymmärtää: hän koki tekevänsä tärkeää työtä ja niin kokivat muutkin.

Toki oli toisenlaisiakin ajatuksia. Karpon mukaan uran alkupuolella Ylessä omat syöttivät jatkuvasti kapuloita rattaisiin. Maikkarilla löytyi enemmän selkänojaa ja arvostusta.

Sosiaalipornoksikin Karpon töitä on sanottu. Saivathan ­aiheet aikaan usein kuohuntaa ja otsikoita, mutta ohjelmien ote oli silti ihmisläheinen, ei hyväksikäyttävä. Oli Karpo miten vaikean ihmisen maineessa tahansa, hän osasi olla haastateltaviensa kanssa. Hän oli tiukka mutta välitön.

Kaupungissa Karpon auto ei juuri kurvaile, vaan peltojen ja metsien reunustamilla maanteillä. Noilla teillä Karpon kaasutteli myös juttukeikoillaan.

Toimittaja-Karpon ohella dokumentissa on toinenkin päähenkilö: Suomen kansa. Sitä edustavat enimmäkseen pääkaupunkiseudun ulkopuolella elävät, muhevaa murretta puhuvat ukot ja akat, ihmiset, jotka eivät muuten saaneet ääntään kuuluviin.

Kun pakkohuutokauppa ja häätö uhkasivat maatalon emäntää tai naapuririita otti järjettömiä kierroksia, Hannu Karpo hälytettiin apuun. Kukaan muu ei olisi tullut.

Karpo oli television vastine Kansanradiolle: venttiili, jolla purettiin painetta.

Karpo, TV1 to 13.5. klo 20.50 ja Yle Areena.

Ohjelmissaan Hannu Karpo antoi väärinkohdelluille rahalahjoja, joskus myös poropaisteja.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat