Huonekasvit esittävät musiikkinäytteitä ja rakentavat liikettä kahdessa näyttelyssä - Kulttuuri | HS.fi

Huonekasvit esittävät musiikkinäytteitä ja rakentavat liikettä kahdessa näyttelyssä

Timo Vaittisen ja Ilari Hautamäen näyttelyt tarjoavat katsojalle leikkiä ja intensiivistä fantasiaa.

Timo Vaittinen: Drug Influenced High Emotional Culture, 2021, sekatekniikka (yksityiskohta).

14.5. 12:13

Nykytaide

Timo Vaittinen: <([o])><([o])> 30.5. saakka SIC-galleriassa (Purpuripolku 3–5, Kannelmäki). To–pe 14–18, la–su 12–16.

Ilari Hautamäki: Spirit 30.5. saakka Helsinki Contemporaryssa (Bulevardi 10). Ti–pe 12–18, la–su 12–16.

Gallerian lattialla on pieniä huonekasveja, jotka on sensoreiden avulla kytketty äänentoistolaitteisiin. Ajatuksena lienee, että kasvit reagoivat kaikkeen tilassa tapahtuvaan ja ilmaisevat sen esittämällä lyhyitä etukäteen ohjelmoituja musiikkinäytteitä.

Timo Vaittinen: No. 7, 2021, akryyli levylle.

Lyhyehkön näyttelyvierailun perusteella on vaikea sanoa paljoakaan kasvien reaktioista, mutta Timo Vaittisen (s. 1976) maalausten ja kuvakudosten katsomiseen niiden synnyttämä pehmeästi sykkivä äänimaailma tarjoaa oivallisen taustan.

Mehevästi maalatut ja kollaasitekniikkaa hyödyntävät teokset vievät ajatukset helposti trooppisiin sademetsiin, eksoottisiin kasveihin ja valoon, joka läikehtii lehvistöissä.

Se on kuitenkin vain yksi assosiaatio. Vaittisen pienikokoiset ja puoliksi abstraktit maalaukset ovat kuin riemukkaita kaleido­skooppeja, joissa toisiinsa kietoutuvat kuvat ja kuviot tuntuvat olevan jatkuvassa toisiaan kumoavassa liikkeessä.

Lisäksi Vaittinen näyttää poimivan teoksiinsa aineksia monelta suunnalta. Mieleeni nousevat esimerkiksi Henri Rousseaun ja Paul Kleen kuvitteelliset maailmat, yhdistettyinä aasialaisen kansantaiteen koristeellisuuteen ja pohjoisafrikkalaisten maustetorien väkeviin tuoksuihin.

Ilari Hautamäki: Loft, 2020, akryyli ja öljy kankaalle.

Suuret vihreälehtiset kasvit hallitsevat myös Ilari Hautamäen (s. 1983) maalauksia, mutta hänen tapansa käyttää niiden ­oikullisia muotoja on rationaalisempi ja ainakin ensi silmäyksellä vähemmän salaperäinen. Ne ovat ensisijaisesti välineitä tilan ja liikkeen rakentamiseen.

Ilmeeltään valoisat ja avoimet teokset näyttävät perustuvan moniin samanaikaisiin vastakohtiin, kuten orgaaninen ja ­geometrinen, sattuma ja suunnitelma – tai kreikkalaisesta mytologiasta tutut apolloninen ja dionyysinen.

Ilari Hautamäki: Gravitation, 2020, akryyli ja öljy kankaalle.

Hautamäki ei kuitenkaan päästä katsojaa helpolla, sillä tarkempi katse kyseenalaistaa mainitut dualismit. Paljastuu, että maalausten suurista väriruuduista koostuvat taustat on maalattu niiden päällä leijuvien kasvimuotojen ja kalligrafisten merkintöjen jälkeen. Paljastuu myös, että ruutujen tarkkarajaiset muodot ja voimakkaat värit ovat samaan tapaan improvisoituja ja epäloogisia kuin kasvimuotojen rennosti vetäisty kalligrafia.

Siinä missä Vaittinen luo intensiivisiä fantasiamaailmoja, Hautamäki tarkastelee maalauksen olemusta ja leikittelee kaikella, mitä modernin taiteen perinne taiteilijalle tarjoaa.

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat