Tv-maailma laajenee kiitettävään tahtiin. Netflixin ansiosta tunnetaan jo upea turkkilaissarja Ethos, ja nyt palveluun on tullut Turkista toinenkin kiinnostava sarjauutuus. En keksi parempaa tapaa oppia ymmärtämään maan ristiriitoja ja varsinkin naisten asemaa kuin nämä laatusarjat.
Ethos ja Fatma ovat eri tekijöiden tuotantoja, mutta niissä on samaa. Ethosissa yksi päähenkilöistä on arka ja tunnollinen maaseudulla asuva nainen, joka käy Istanbulissa siivoamassa parempiosaisten koteja. Myös Fatmassa koko tarina perustuu siihen, että päähenkilö on muiden silmissä niin näkymätön, että hän voi tehdä mitä tahansa, eikä kukaan silti kiinnitä häneen huomiota.
Fatman mies on istunut vankilassa, ja hänen piti jo vapautua ja palata kotiin, mutta miestä ei näy. Fatma on köyhä ja hädissään myös heidän ainoan poikansa takia, koska lapsi on autistinen. Vaiheita seurataan eri aikatasoissa, ja jo alussa käy ilmi, että pojalle on tapahtunut jotain.
Fatma ajautuu mielentilaan, jossa millään ei ole enää väliä. Hän löytää rikollisia, joiden kanssa aviomies on ollut tekemisissä, ja sattumien kautta hän lipsahtaa kostoretkelle. Hentoa naista ei estä mikään, kun adrenaliini alkaa virrata.
Päänäyttelijä Burcu Biricik eläytyy Fatman rooliin hyvin fyysisesti, eikä hänellä edes ole kovin paljon repliikkejä. Fatma ei katso silmiin vaan jonnekin muualle, ja hän on enimmäkseen vaiti. Hänellä on vain yksi kysymys: missä on Yazar, hänen miehensä?
Kuvaan astuu myös Fatman sisko Mine (Hazal Türesan), joka on hylännyt maalaisen taustansa ja elää vapaata kaupunkilaiselämää. Tämäkin on tuttua jo Ethos-sarjasta: saman perheen välillä voi olla syvä juopa, ja se sama juopa määrittelee koko turkkilaista yhteiskuntaa.
Fatma palaa mielessään lapsuuden muistikuvaan, joka on avain siskosten suhteeseen.
Kuusiosainen Fatma on trilleri, ja sellaisena se alkaa junnata keskivaiheilla ja on välillä sekavakin. Ammattirikolliset ovat kliseisiä ja melkein karikatyyrejä, mikä ei oikein sovi sarjan muuhun tyyliin.
Viimeiset kaksi jaksoa palaavat taas raiteille, tosin niissäkin on useita mahdollisia loppuja. Muutkin näyttelevät hyvin, mutta juuri Biricikin vahva näyttelijäntyö on syy jatkaa viimeiseen loppuun saakka.
Sarjan on kirjoittanut nuoren polven tekijä Özgür Önürme, jolle Fatma on ensimmäinen isompi työ.
Siihen nähden sarja on ihmeen laadukas. Hän on myös ohjannut puolet jaksoista.
Fatma, Netflix.
Fatman sisko Mine (Hazal Türesan) on hylännyt maalaisen taustansa ja elää vapaata kaupunkilaiselämää. Se on juopa siskosten välillä.
