”Dokumentista on tullut osa elämääni. Siinä oppii paljon, kun kuvaa todellisia ihmisiä”, ohjaaja Mohamed El Aboudi sanoo - Kulttuuri | HS.fi

”Dokumentista on tullut osa elämääni. Siinä oppii paljon, kun kuvaa todellisia ihmisiä”, ohjaaja Mohamed El Aboudi sanoo

Lapsena Marokossa Mohamed El Aboudi käveli yhdeksän kilometriä kouluun. Sitten perhe muutti kaupunkiin, ja elokuvakerhoon päässeestä teinipojasta tuli filmihullu. Suomeen El Aboudi muutti 1994.

Ennen Suomeen tuloa Mohamed El Aboudi opiskeli Pariisissa Sorbonnen yliopistossa. ”Eräs professorini oli käynyt Suomessa ja kehui pohjoisen ihmeellisiä maisemia”, hän kertoo. El Aboudi kuvattiin kotikaupungissaan Espoossa Klobbenin uimarannalla.

19.5. 2:00 | Päivitetty 19.5. 6:06

Ilmastonmuutos on aiheuttanut Marokossa 15 vuotta kestäneen kuivuuden, joka on verottanut raskaasti paimentolaisten elämäntapaa. Koko Pohjois-Afrikassa heidän määränsä on pudonnut yli 60 prosenttia vuoden 2004 jälkeen.

Iso osa paimentolaisten laidunmaista on ollut Marokossa. Aavikolla Atlas-vuorten itäpuolella sinnittelee vielä oulad boukais -heimo.

Uusimmassa dokumentissaan Toiveiden koulu Mohamed El Aboudi kuvaa heimon lapsia, jotka taivaltavat kouluun matkojen takaa aasilla, polkupyörällä, jalan tai miten pääsevät, jos pääsevät. Vanhemmat pitävät osan auttamassa eläinten hoidossa.

Koulussa ei ole vessoja, juoksevaa vettä tai sähköä. Heimo on rakentanut sen talkoilla savesta. El Aboudi alkoi seurata koulun toimintaa, kun sinne saapui uusi opettaja, joka sai ruokansa oppilaidensa perheiltä ja majailikin heidän luonaan.

”Kun tein edellistä elokuvaani Häätanssi, huomasin, että monet siinä kuvaamistani henkilöistä eivät olleet käyneet koulua. Siksi aioin tehdä dokumentin Marokon koulutuksesta. Sen taustoja tutkiessa löysin sattumalta oulad boukais -heimon ja heidän koulunsa”, El Aboudi kertoo.

Häätanssin päähenkilö Hind oli raiskattu teini-ikäisenä. Perhe hylkäsi hänet siksi, eikä hänellä ollut edes virallista henkilöllisyystodistusta. Hind hankki elantonsa prostituoituna ja perinteisenä häätanssijana. Elokuvassa esiintyi muitakin yhteiskunnan hylkiöitä.

El Aboudi ei ole taustaltaan paimentolainen. Hän syntyi Pohjois-Marokossa vuoristoisella seudulla, pienessä kylässä Chefchaouenin alueella.

”Kuvaamani lapset toivat mieleen muistoja, sillä minäkin kävelin joka päivä yhdeksän kilometriä kouluun ja takaisin. En kulkenut aavikon halki vaan vuoriston ja jokien. Ja kävin kaupungissa oikeaa koulua”, El Aboudi sanoo.

Perhe muutti Ouazzanen kaupunkiin, ja El Aboudi liittyi varhaisteininä harrastajateatteriin. 15-vuotiaana hän löysi elokuvakerhossa Tarkovskin, Godardin ja muiden klassikkoelokuvat. Hänestä tuli filmihullu, mutta vielä hän ei osannut unelmoida, että tekisi itse elokuvia.

”Kuuluin poliittiseen nuorisoon, ja poliittinen elokuva kiinnosti. Keskustelimme elokuvista ja luimme kritiikkejä.”

Fèsin yliopistossa Marokossa El Aboudi teki tutkielman Bertolt Brechtin vaikutteista egyptiläisen näytelmäkirjailijan Najib Sorourin poliittisessa teatterissa. Välillä hän opiskeli Pariisin Sorbonnessa elokuvan semiotiikkaa ja etnologiaa, mutta päätyi vuonna 1994 Suomeen opiskelemaan elokuvaa.

”Eräs professorini oli käynyt Suomessa ja kehui pohjoisen ihmeellisiä maisemia. Hän kertoi, että siellä voi huuhtoa kultaa joesta. Isäni ei ole rikas ja kuulin, että täällä voi opiskella ilman lukukausimaksuja.”

Suomesta löytyi vaimo, mutta opetusta sai vain suomeksi. El Aboudi lähti Australiaan ja valmistui Bondin yliopistosta. Suomeen hän palasi 2001 ja alkoi työskennellä Ylen Basaari-ohjelmalle, joka dokumentoi maahanmuuttajien elämää.

El Aboudilla oli tekeillä näytelmäelokuva, jonka kanssa hän meni tapaamaan Basaarin tuottajaa Seppo Seppälää. Tämä katsoi raakaversion, vaikka siellä ei tehtykään fiktiota. Sen perusteella Seppälä tarjosi El Aboudille töitä.

”Aluksi en innostunut. Dokumentin piti olla vain sivujuonne antropologiasta. Mutta sitten kuvasin, äänitin ja leikkasin ensimmäisen lyhytdokumentin syyrialaisesta pakolaisesta, toisinajattelijasta, joka on myös taiteilija. Tein kaiken itse ja tutustuin siihen ihmiseen.”

Lopulta El Aboudi teki Basaariin parikymmentä lyhytdokumenttia maahanmuuttajien kulttuurista. Nyt hän käsikirjoittaa pitkästä aikaa näytelmäelokuvaa, johon on saanut Suomen elokuvasäätiön apurahan.

”Haluaisin tehdä molempia, mutta dokumentista on tullut osa elämääni. Siinä oppii paljon, kun kuvaa todellisia ihmisiä ja todellista elämää. Se opettaa kuuntelemaan ihmisiä tuomitsematta heitä. Vaikka kirjoitan nyt fiktiota, en jätä dokumentteja koskaan.”

Toiveiden koulu sai huhtikuussa Münchenissä DOK.festissä SOS-Children Villages -palkinnon ja Toronton Hot Docs -festivaalilla kansainvälisen sarjan juryn erikoispalkinnon. Kanadalainen Hot Docs on maailman arvostetuimpia dokumenttielokuvafestivaaleja.

”Oli tosi huono onni, etten päässyt Torontoon, kun festivaali järjestettiin vain verkossa, kuten kaikki muutkin. Silti elokuvan osallistuminen ja palkinto toivat paljon huomiota. Annoin monta haastattelua, ja siitä julkaistiin arvosteluja eri puolilla.”

El Aboudi suunnittelee kahtakin dokumenttia, mutta niiden eteneminen riippuu koronasta.

”Dokumentteja tehdessä on tärkeää tavata ihmisiä”, hän sanoo.

Mohamed El Aboudi

  • Syntynyt 1961 Marokossa Chefchaouenin alueella. Asuu Espoossa.

  • Valmistui kandidaatiksi Marokon Fèsin yliopiston teatteritieteen laitokselta 1981 ja maisteriksi Australian Bond-yliopiston tv- ja elokuvalaitokselta.

  • Opiskellut myös muun muassa etnologiaa ja semiotiikkaa Sorbonnessa Pariisissa ja elokuvaohjaamista Stadiassa Helsingissä.

  • Ohjannut Ylelle, muun muassa Basaari-ohjelmalle, yli 30 lyhyttä tv-dokumenttia 2001–2011.

  • Puolipitkiä dokumenttielokuvia: Vasen vartaloon (2009) ja Netizen Mo (2015).

  • Pitkät dokumenttielokuvat: Häätanssi (2013) ja Toiveiden koulu (2021). Molemmat saaneet useita palkintoja kansainvälisillä festivaaleilla.

  • Toiveiden koulu on katsottavissa Yle Areenassa.

  • Naimisissa, kaksi lasta.

  • Täyttää 60 vuotta perjantaina 21. toukokuuta.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat