Pascal Engmanin jännitysromaanissa on sellainen kerronnan imu, ettei kirjaa malta laskea käsistään – Rottakuningas kuvaa feministisen nyky-Ruotsin sairasta naisvihaa - Kulttuuri | HS.fi

Pascal Engmanin jännitysromaanissa on sellainen kerronnan imu, ettei kirjaa malta laskea käsistään – Rottakuningas kuvaa feministisen nyky-Ruotsin sairasta naisvihaa

Rottakuningas tekee kunniaa Maj Sjöwallille ja Per Wahlöölle, jotka lanseerasivat pohjoismaiseen rikoskirjallisuuteen vahvasti yhteiskuntakriittisen otteen.

Pascal Engman (s. 1986) on entinen Expressen-lehden toimittaja.

11.6. 11:58

Romaani

Pascal Engman: Rottakuningas (Råttkungen.) Suom. Pekka Marjamäki. WSOY. 470 s.

Ei koskaan tylsää hetkeä lupaili Rod Stewart neljännellä studioalbumillaan vuonna 1972. Samaa ohjenuoraa noudattaa myös kansainvälistä uraa tekevä ruotsalainen rikoskirjailija Pascal Engman (s. 1986), jonka kolmannessa suomennetussa jännitysromaanissa Rottakuningas on sellainen kerronnan imu, ettei kirjaa oikein malta laskea käsistä.

Vuosina 2011−2016 Expressen-lehden toimittajana työskennelleen Engmanin seurassa ei pitkästy. Kaikkea muuta.

Rottakuninkaan hän on rakentanut taiten – pilkkonut useammalla tasolla simultaanisti etenevän tarinan lyhyisiin, vauhdikkaisiin kappaleisiin, jotka päättyvät hyvin ladattuihin yllättäviin loppuhuipennuksiin. Ne synnyttävät lukemista ruokkivan maagisen odotushorisontin.

On pakko tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu.

Resepti ei ole uusi, mutta se toimii.

Sen sijaan temaattisesti Engman kyntää peltoa, jota ei aivan joka päivä aurata. Hän kirjoittaa syvään juurtuneesta, sairaasta naisvihasta feministisessä nyky-Ruotsissa ja kuvaa #metoo-kamppanjan esiin nostamia mätiä ja pimeitä käytäntöjä, jotka ovat mahdollistaneet miesten harjoittaman seksuaalisen häirinnän, ahdistelun, väkivallan – ja raiskaukset.

Tässä mielessä Rottakuningas on tähän päivään tuotu uudistettu versio Stieg Larssonin trilleristä Miehet jotka vihaavat naisia, joka avasi kirjailijan isoksi kansainväliseksi hitiksi muodostuneen Millennium-trilogian ja oli luomassa perustaa trendille, joka nosti pohjoismaisen rikoskirjallisuuden, nordic noirin, yhdeksi näkyvimmistä kirjallisista suuntauksista 2000-luvun alkuvuosina.

Paljolti yllättäviin juonenkäänteisiin pohjaavan Rottakuninkaan tiiviisti laskostuvien tapahtumien kulkua ei ole syytä lähteä sen tarkemmin paljastamaan. Kaikki selviää lukemalla. Kaksi erilliseltä vaikuttavaa raakaa väkivallantekoa iskee yhä raadollisemmaksi ja väkivaltaisemmaksi käyvän tilanteen alkutahdit.

Kvällspressenin toimittaja Jasmina Kovac joutuu ravintolaillan jälkeen joukkoraiskatuksi hotellissa. Samaan aikaan pienen tytön äiti Emelie Rydén murhataan kotonaan Åkerbyvägenillä Täbyssä.

Murhasta epäillään naisen entistä miesystävää Karim Laimania, joka on ollut murhailtana lomalla Åkersbergan vankilasta.

Jasmina ei tee rikosilmoitusta poliisille raiskauksesta, koska pelkää raiskaajien kostoa. Näin hän toimii vastoin vakaumustaan, vaikka ei niin haluaisi tehdä.

Tukholman poliisin rikoskomisario Vanessa Frank alkaa selvittää juuri uuden suhteen aloittaneen Emelie Rydénin murhaa, jossa kaikki ole sitä kuin päällisin puolin näyttää.

Onko murhalla jokin kytkös muihin naisiin kohdistuneisiin väkivallantekoihin? Vaikka Vanessa Frankin työpariksi nimetään väkivalta- ja murhayksikön Ove Dahlberg, hänen varsinainen apurinsa tutkinnassa on entinen eliittijoukkojen sotilas Nicolas Paredes, joka on hänen vanha tuttavansa ja ystävänsä.

He toimivat parivaljakkona Chileen päätyneen kansainvälisen rikostapauksen selvittämisessä Engmanin edellisessä suomennetussa trillerissä Polttava maa.

Kun #metoo-kamppanjan ryvettämän tv-persoonan Oscar Sjölanderin rakastajatar murhataan, ajojahti kiihtyy ja Vanessa Frank ja Nicolas Paredes törmäävät verkossa metelöivän naisvihaa levittämään incel-foorumiin, joka kerää yhteen oman tahtonsa vastaisesti selibaatissa eläviä syrjäytyneitä miehiä.

Ovatko murhat osa jotakin suurempaa suunnitelmaa? Vai onko asialla naisia vihaava sarjamurhaaja? Kuka huijaa ketäkin?

Vaikka Rottakuningas on kerronnallisesti ryhtinsä hyvin pitävä trilleri, sillä on toki myös heikkoutensa.

Yksi haittapuoli liittyy henkilökuvaukseen. Olisi nimittäin suonut, että henkilöhahmot olisivat avautuneet myös syvyyssuunnassa. Liian usein henkilöhahmo toteuttaa vain kerronnallista funktiotaan.

Koskettavimmin Engman kuvaa elämän kolhimaa spurgupariskuntaa, joka joutuu tahtomattaan sotketuksi Oscar Sjölanderin rakastajattaren Rakel Sjödinin murhaan.

Toki myös Vanessa Frankin ja Nicolas Paredesin fokustaan hakevassa suhteessa Pascal Engman on jättänyt kuvauksessa paljon rivien väliin. Hyvä niin.

Oma ongelmansa piilee myös cliffhangerien ryöstöviljelyssä. Niiden teho vähenee, koska niitä on yksinkertaisesti liikaa. Se synnyttää mekaanisuuden tunnun kerrontaan.

Sen sijaan toimivana ja motivoituna ratkaisuna voi pitää sitä, että Pascal Engman ei kaunistele sairaalloisesti nyrjähtänyttä tematiikkaa ja aihepiiriä Rottakuninkaassa.

Siksi hän antaa myös hallitsemattoman naisvihan ja negatiivisen minä-kuvan ruokkimien kieroutuneiden miesten puhua omalla äänellään, mikä tekee näistä hahmoista aidosti vastenmielisiä.

Engman haluaa havahduttaa lukijan ja osoittaa turhia suodattamatta, että tällaisia paskiaisia elää joukossamme. Rottakuningas tekee kunniaa Maj Sjöwallille ja Per Wahlöölle, jotka lanseerasivat pohjoismaiseen rikoskirjallisuuteen vahvasti yhteiskuntakriittisen otteen. Siinä kuvauksen kohteena on hyvinvointiyhteiskunnan pahoinvointi, demokratian klikkiytyminen ja oikeuslaitoksen epäoikeudenmukaisuus eikä silmitön sadistinen väkivalta.

Se ei ole huono maaperä.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat