Tuomas Liuksella on selkeä oma elokuvallinen tyylinsä kotimaisten trilleristien joukossa – uutuus tarjoaa kylmää sotaa Joensuussa - Kulttuuri | HS.fi

Tuomas Liuksella on selkeä oma elokuvallinen tyylinsä kotimaisten trilleristien joukossa – uutuus tarjoaa kylmää sotaa Joensuussa

Tuomas Liuksen romaanissa varhaisteinin kesästä tulee hurja agenttiseikkailu.

Pohjois-Karjalassa asuva Tuomas Lius on kirjoittanut seitsemännen romaaninsa.

11.10. 14:10

Romaani

Tuomas Lius: Sudenkorennon kesä. Like. 505 s.

Pohjois-Karjalassa elelevän kirjailija Tuomas Liuksen (s. 1976) seitsemäs romaani on melkoinen sekoitus. Se on yhdistelmä entisaikojen poikakirjoja, kirjailijan omaa nostalgiaa lapsuusvuosiensa 1980-lukua kohtaan, nuoren pojan kasvutarinaa ja kylmän sodan teknotrilleriä.

Se on myös, kuten Liuksen aiemmat kirjat, hyvin elokuvallisesti rakennettu.

Sudenkorennon kesässä eletään vuotta 1985 Joensuussa. 13-vuotias Jesse on ala- ja yläasteen välissä. Lapsuus on kääntymässä teini-iäksi, mistä Jesse ei ole iloinen. Hän kiinnittyy vielä viattomiin lapsuusaikoihinsa, vaikka vanha päiväkotikaveri Heli on alkanutkin kiinnostaa aivan uudella tavalla.

Jessen äiti Kaarina on toimeentulo-ongelmien kanssa painiva, vuorotyötä tekevä sairaanhoitaja ja poikansa yksinhuoltaja.

Leikkikaverina Jessellä on paras ystävä Antti, joka tosin haikailee jo teini-iän juttuja.

Kesäloman alkaessa Jesse tutustuu kahteen naapurustoonsa muuttaneeseen mieheen: kuusikymppinen Nikolai on venäläinen taiteilija ja filosofi, kolmikymppinen Jukka puolestaan esittelee itsensä vierailevaksi yliopistotutkijaksi.

Miehet ovat keskenään täysin erilaisia. Nikolai on rauhallinen ja syvällinen pohdiskelija, Jukka amerikkalaisuutta ihannoiva räväkkä seikkailijaluonne. Kummaltakin Jesse oppiii uutta, vaikka ei huomaakaan, että miehet ovat aivan toista kuin mitä he esittävät.

Synkän varjon Jessen elämään heittää muutamaa vuotta vanhempi kiusaaja, suorastaan psykopaattinen Hexa.

Liuksen romaani etenee rauhallisesti ja täyteläisesti. Henkilöistä ja heidän elämänpiiristään piirretään huolelliset kuvat. Pitkään Sudenkorennon kesä tuntuukin enemmän taiten laaditulta lukuromaanilta kuin varsinaiselta trilleriltä.

Kun Lius viimein heittää trilleriainekset peliin, romaani muuttuu täysin. Siitä tulee lähes hengästyttävällä vauhdilla etenevä teknotrilleri, jonka keskiössä on ainutlaatuinen taistelupuku. Nikolain ja Jukan todelliset henkilöllisyydet selviävät, ja tarinan loppuvaiheet ovat yllättävän, jopa liiallisen väkivaltaiset.

Uutuus jakaantuukin hieman oudosti kahtia. Suurin osa 500-sivuisesta järkäleestä on verkkaista ja täysipainoista arkikuvausta, kun taas kirjan loppuvaiheet ovat raakoja ja uskottavuutta venyttäviä.

Viitteitä 1980-luvun elokuviin, musiikkiin ja tv-sarjoihin on kaikkialla. Onpa Lius tehnyt tarinalle oman 1980-luvun soittolistansakin.

Elokuvakohtausten tapaan moni romaanin jakso alkaa maininnalla siitä, mikä kappale kulloinkin alkaa tapahtumien taustalla soida. Ja löytyvätpä kyseiset kappaleet kirjailijan Facebook-sivuiltakin YouTube -listan muodossa.

Liuksella on selkeä oma elokuvallinen tyylinsä kotimaisten trilleristien joukossa, ja hän erottuu monista koti- ja ulkomaisista kollegoistaan myös henkilöhahmojensa täyteläisyydellä. Jesse, Kaarina, Nikolai ja Jukka eivät ole Sudenkorennon kesässä pahvihahmoja, sillä vaikka romaanin tapahtumat ryöpsähtävät vähän liiankin mielikuvituksellisiksi, sen ihmiset ovat lihaa ja verta.

Tosin Jessen tärkeimpiin ihmisiin kuuluva Antti-kaveri tipahtaa yllättäen tarinasta ulos aivan totaalisesti, ilman myöhempää mainintaakaan.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat