Ruben Stillerin mielestä hänen toimittajanuraansa ovat vieneet eteenpäin narsistiset tarpeet ja juutalainen tausta - Kulttuuri | HS.fi

Ruben Stillerin mielestä hänen toimittajanuraansa ovat vieneet eteenpäin narsistiset tarpeet ja juutalainen tausta

”Ei mulla ole ollut mitään missiota”, Ruben Stiller paljastaa.

”Sitä ei pitäisi sanoa kuuskytvuotishaastattelussa, mutta jos joku kysyy, olenko kyyninen, niin aivan helvetin kyyninen!” Ruben Stiller sanoo.

28.7. 2:00 | Päivitetty 28.7. 11:12

”TULEE mieleen, kuinka paljon kaikessa on ollut kyse sattumasta.”

On paahteinen iltapäivä helsinkiläisellä lounasterassilla, ja Ruben Stiller on syventynyt pohtimaan neljä vuosikymmentä kestänyttä ja monipuolisuudessaan vertaansa vailla olevaa uraansa kotimaisessa mediakentässä.

Televisiota, radiota, satoja kolumneja. Jopa Levyraatia!

Kaikkea sitä hän on päässyt tekemään.

Stillerin mielestä kyse on ollut pitkälti tuurista. Hän vain sattui syntymään oikeaan aikaan, tutustumaan oikeisiin ihmisiin ja aukomaan päätään oikeana hetkenä. Näin hän kertoo päätyneensä esimerkiksi Radio Cityn toimittajaksi 1980-luvun puolivälissä.

”Kanavan tarkoituksenahan oli virallisen Suomen puhemaailman räjäyttäminen. Eetteriin haluttiin kaikenlaisia outoja hiippareita”, Stiller selittää.

Helistön Kimmo oli kuunnellut mun juttujani Vanhan kuppilassa. Ne olivat olleet jollakin tavalla niin hervottomia, että Kimmo oli sanonut Juha Tynkkyselle [Radio Cityn päätoimittaja], että tuossa on kaveri, jolta ei puhe lopu.”

ANALYYSI näyttää pitävän edelleen paikkansa. Reilun tunnin kestävän juttuhetken aikana saamme kuulla Stillerin mielipiteen muun muassa Ruotsin koronastrategiasta, uskonnollisista rituaaleista, identiteettipolitiikasta ja moraaliposeeraamisesta, 1980-lukulaisesta ironiasta ja vasemmistolaisesta pikkuporvarillisuudesta.

Kaikki yllättäen ja pyytämättä.

Ja tietysti saamme kuulla hänestä itsestään.

Stillerin mielestä tästä hänen koko toimittajan urallaan on tavallaan ollutkin kyse. Korkeiden journalististen tavoitteiden sijaan häntä ovat vieneet eteenpäin huomionkipeys ja narsistiset tarpeet. Mahdollisesti myös kiinnostus muita ihmisiä kohtaan.

”Ei mulla ole ollut mitään missiota”, hän paljastaa.

Stiller arvelee, että toinen hänen uranousuaan vauhdittanut keskeinen tekijä ovat olleet hänen juutalainen taustansa ja astetta erikoisempi nimensä. Niiden ansiosta hänet on mielletty eksoottiseksi hahmoksi, ja siksi hän pääsi ujuttautumaan aikoinaan urbaaneihin kaupunkikulttuuripiireihin.

Mutta ei hän oikeasti mikään cityihminen ollut, Stiller painottaa. Todellisuudessa hän oli suurkaupunkien ihmeistä tietämätön maalaispoika, joka oli viettänyt nuoruutensa Nummella tien varressa ohiajavia autoja tuijotellen.

”Vähemmistöstatuksesta on ollut mulle pelkästään hyötyä”, Stiller sanoo.

”Jos vertaan tähän päivään, niin en koskaan pääsisi näihin duuneihin.”

Mikset?

”Koska mulla ei ollut minkäänlaista ammattimaista asennetta. Olin poukkoilija, eikä mulla ollut aavistustakaan, mitä olin tekemässä. Ei sillä asenteella pääsisi nykyisin töihin. Katsottaisiin, että kuka tuo hullu on. Nykyajan nuoret toimittajat ovat mielettömän ammattimaisia muhun verrattuna.”

Narrin roolin Ruben Stiller sanoo omaksuneensa heti uransa alussa. Arroganssi oli lopulta pelkkää epävarmuuden peittämistä.

NARRIN roolin Stiller sanoo omaksuneensa heti uransa alussa. Hän arvelee, että pelleksi heittäytymisen taustalla oli halu etsiä omaa identiteettiä ja paikkaa maailmasta. Televisio- ja radiostudiossa ryöpynnyt arroganssi oli lopulta pelkkää epävarmuuden peittämistä.

Stiller kasvoi monikulttuurisessa kodissa. Hänen äitinsä oli Pohjanmaalta kotoisin oleva duunariperheen tyttö, isä juutalaisessa porvariperheessä kasvanut, ruotsia äidinkielenään puhunut vanhempi herrasmies. Vanhempien ikäero oli 21 vuotta.

”Sehän oli sellainen identiteettien sekasotku”, Stiller sanoo.

Hän sanoo ärsyyntyvänsä tavasta, jolla monikulttuurisuutta nykyisin romantisoidaan. Stillerin mielestä monikulttuurisessa perheessä kasvaminen ei saa näkemään maailmaa muita ihmisiä selvemmin. Omalla kohdallaan hän sanoo perhetaustan johtaneen monesti ”ihan uskomattomaan sekoiluun”.

Ja kun asiaa nyt oikein ajattelee, sitä enemmän terassituolilla istuva Stiller asiasta tuskastuu.

”Esimerkiksi tämä vähemmistöjen eksotisointi. Koko se ajatus, että enemmistö on aina sitä ennakkoluuloista porukkaa ja vähemmistöt puhtaita kaikista vääristä ajatuksista. No, olen itse aivan helvetin ennakkoluuloinen ihminen”, hän tykittää.

”Jos ajatellaan vaikka suomalaisia poliitikkoja, niin käsitykseni mukaan heillä kaikilla on paremmat arvot kuin mulla. Paavo Väyrynen mukaan lukien.”

VAUHTIIN päästyään hän antaa arvionsa suomalaisesta mediakentästä. Stillerin mielestä nykyisin sananvapauden puutetta suurempi ongelma on liiasta informaatiotulvasta johtuva merkityksettömyyden tunne.

Esimerkiksi Helsingin Sanomien Stiller haluaisi olevan rohkeammin eliitin ja intellektuellien lehti, ja television myöhäisiltaan hän toivoisi keskusteluohjelmaa, jonka ei olisi tarkoituskaan olla koko kansan viihdettä vaan se olisi suunnattu maan älymystölle.

Suunnattu sinulle?

”No, tuota… Ilman muuta”, Stiller huudahtaa.

”Ei vaan. Jos kysyt sitä, kuulunko älymystöön, niin en todellakaan. Mähän olen valtiotieteen ylioppilas. Sen pahempaa titteliä en tiedä.”

Oikaisu 28.7.2021 klo 11.15: Ruben Stiller asui lapsuutensa Nummella, josta tuli vasta vuonna 1981 Nummi-Pusula. Moottoritie paikkakunnalle rakennettiin vasta 2000-luvulla.

Ruben Stiller kertoo suosikkijuutalaisvitsiänsä Kaivopuiston Cafe Ursulassa.

Ruben Stiller

  • Syntyi 1961 Nummella, asuu Helsingissä.

  • Tuttu muun muassa tv-ohjelmista Anteeksi kuinka? (1993–1999), Stiller (1998–2001), Levyraati (2003–2005), Ruben & Joonas (2004–2007) ja Pressiklubi (2009–2017).

  • Juontanut vuodesta 2018 alkaen Yle Puheessa omalla nimellään kulkevaa keskusteluohjelmaa.

  • Täyttää 60 vuotta keskiviikkona 28. heinäkuuta.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat