Kirjailija innostui verenimijöistä jo 1990-luvun alussa – inspiraatiota vampyyritarinoihin hän saa omilta tyttäriltään - Kulttuuri | HS.fi

Kirjailija innostui verenimijöistä jo 1990-luvun alussa – inspiraatiota vampyyritarinoihin hän saa omilta tyttäriltään

Tv-kääntäjä Sari Luhtanen siirtyi sarjakuvakäsikirjoituksista kirjallisuuteen.

Kirjailija, käsikirjoittaja ja suomentaja Sari Luhtanen Suomen kotinsa kattoterassilla Jätkäsaaressa

24.7. 2:00 | Päivitetty 24.7. 10:49

Sari Luhtanen on kääntänyt klassisia tv-sarjoja kuten Simpsonit ja Frasier ja käsikirjoittanut Maisa ja Kaarina -sarjakuvaa. Viime aikoina hän on kirjoittanut chick litiä nuorille, uusimpana Isadella-trilogian. Se kertoo tytöstä, jolla on kolme äitiä – kaikki vampyyrejä.

Vampyyrit ovat esiintyneet ahkerasti nuorille suunnatuissa tarinoissa kuten Buffy, vampyyrintappaja -tv-sarja ja Twilight-elokuvat ja sen pohjana ollut Houkutus-kirjasarja.

Mutta Luhtanen innostui verenimijöistä jo, kun teki miehensä, sarjakuvataiteilija Pentti Nuortimon kanssa Pieni vampyyritarina -sarjakuvan, joka voitti Kemin sarjakuvakilpailun vuonna 1992.

”Kaikki kirjani ovat arjen ylistystä. Vampyyrit tuovat siihen elämän ja kuoleman rajoilla häilymisen. Tyttärillä on usein vaikeaa yhdenkin äidin kanssa. Isadellalla heitä on kolme ja vielä vampyyrejä, jotka tietävät kaiken. Varsinaisia yliäitejä!”

Ennen Isadellaa Luhtanen kirjoitti Totuus Tarusta -trilogian, jossa peikko ilmestyy nuorelle tytölle kerran kuussa. Molemmissa on siis yliluonnollinen puolensa.

Luhtanen sanoo, että on saanut trilogioihinsa valtavasti materiaalia omilta tyttäriltään, jotka ovat jo aikuisia. Isadellan äideistä hän tunnistaa itsensä varsinkin suojelunhaluisimmassa.

Luhtanen sanoo lukeneensa nuorena enemmän poikien seikkailuja kuin tyttökirjoja. Edgar Rice Burroughsin Mars-sarja oli suuri suosikki. Miten Taru ja Isadella sitten sopivat chick litiin?

Wikipedia kertoo, että chick lit on kaunokirjallisuutta, joka käsittelee modernin naisen elämän ongelmia humoristisesti ja kevyesti. Toisaalta sille ei lajina ole tarkkaa määritelmää ja että jotkut sisällyttävät siihen lähes kaiken naisen itsensä etsimisestä arkipäiväisiin perhekuvauksiin.

Lasten ja nuorten kasvaminenhan on kirjaimellisesti itsensä etsimistä perheissä, joten väljät määritelmät taitavat sopia hyvin.

”Nykyään tykkään chick litistä Jane Austenista lähtien. Sen päähenkilöt ovat väärällä tavalla neuvokkaita, luulevat tietävänsä kaikkea, vaikka eivät tiedä mitään. Frasierkin oli tavallaan sellainen hahmo, lääkäri, joka ei osannut parantaa itseään.”

”Aikuisille ja nuorille kirjoittamisessa ei oikeastaan ole eroa. Molemmissa päähenkilöt tietävät, mitä haluavat, mutta eivät, mitä tarvitsevat. Lähes kaikki kirjani ovat minä-muodossa. Se tuo näkökulman hyvin esiin ja sopii chick litiin.”

Kääntäjänä Luhtanen muistetaan usein varsinkin animaatiosarja Simpsoneista. Hän aloitti, kun sarja tuotiin Suomeen vuonna 1991. Nyt Simpsoneita tulee monelta kanavalta, mutta Luhtanen lopetti, kun kääntäjien työehtoja huononnettiin rajusti kymmenisen vuotta sitten.

Aikoinaan kääntäjien piti käydä tv-asemilla painamassa napista joka teksti oikealla hetkellä ruutuun. Kutsukaa McCall tuli perjantai-iltaisin, joten Luhtanen ei päässyt silloin ulos. Kaverit sanoivat McCallia hänen perjantaipoikaystäväkseen. Nykyisin tekstitykset ajastetaan etukäteen.

Luhtasen omia suosikkeja on myös rikossarja Kova laki eri versioineen. Niitä Luhtanen käänsi Ylelle, mutta nyt nekin pyörivät useilla kanavilla. ”Kovan lain tunnari on yhä puhelimeni soittoäänenä”, Luhtanen toteaa hieman haikeasti.

Vaikka vanhat suosikit ovat jääneet, tv-sarjojen kääntäminen on yhä Luhtasen päätyö. Hän sanoo innostuvansa yleensä siitä, mitä kulloinkin tekee.

Parhaillaan hän kääntää uusiseelantilaista Mystic-nuorisosarjaa, joka alkaa pyöriä syksyllä ja Josephine Deckerin elokuvaa kauhukirjailija Shirley Jacksonista.

”Olen ensimmäistä tv:n äärellä kasvanutta sukupolvea. Sillä on ollut iso vaikutus, myös uravalintaan. Elokuvissa on kiva käydä, mutta telkkaria rakastan. Olisin kai halunnut kirjoittaa tv-käsikirjoituksia, mutta humanisti on huono myymään.”

Luhtasen ainoa tv-käsikirjoitus Vappunenä syntyi TV2:lle yhdessä Jussi Tuomisen kanssa vuonna 2006.

”Kirjoittajana olen huomannut, että aivoni ovat naksahtaneet komedia-asentoon. Vakavan kirjoittaminen on mahdotonta, vaikka katsojana rakastan myös draamaa, varsinkin kunnon melodraamaa.”

Myös Luhtasen pitkäaikaisin kirjoitustyö oli komiikkaa. Hän käsikirjoitti Tiina Pajun piirtämää Maisa ja Kaarina -sarjakuvaa, joka ilmestyi Anna-lehdessä 28 vuotta. Kahden naisen arkielämän kommelluksista kertovasta sarjasta julkaistiin 23 kirjaa.

Maisaan ja Kaarinaan kirjoitin melkein pelkästään dialogia, hyvin vähän pieniä vinkkejä muusta. Yhteistyömme oli hioutunut hyvin. Jännitti siirtyä sarjakuvien turvallisesta maailmasta kirjoihin. Oli hirveä homma opetella kertomaan kaikki tekstillä, kuvailemaan.”

Myös tv-sarjoissa käännetään pelkkää dialogia. Maisan ja Kaarinan tuttujen hahmojen ja sarjakuvan kerronnan kanssa Luhtanen saattoi leikitellä, kokeilla vaikka vuorosanojen vaihtamista päähenkilöltä toiselle. Maisa ja Kaarina loppui vuonna 2015.

”Pelkäsin, että minulle tulee ikävä heitä, mutta se olikin myös helpotus. Elin heidän kanssaan niin pitkään, että tuntui kuin pääni sisässä olisi ollut kaksi ylimääräistä ihmistä. Katsoin kaikkea Maisan ja Kaarinan kulmasta. Ehkä oli oikea aika lopettaa ja vapauttaa ajatukset muuhun.”

Sari Luhtanen

  • Syntynyt Helsingissä vuonna 1961.

  • Opiskellut Savonlinnan kääntäjänkoulutuslaitoksessa (1980–1981) ja Helsingin yliopistossa (1981–1989) englantilaista filologiaa, yleistä kirjallisuustiedettä ja teatteritiedettä.

  • Suomentanut vuodesta 1988 tv-sarjoja, muun muassa Simpsonit, Frasier, Kova laki, Grantchester, Etsiväpari Shakespeare & Hathaway, True Detective.

  • Käsikirjoittanut useita sarjakuvia, joista tunnetuin Maisa ja Kaarina (1987–2015).

  • Toiminut Suomen sarjakuvaseuran puheenjohtajana 1990–1991.

  • Kemin sarjakuvapäivät palkitsi Maisan ja Kaarinan Lempi-patsaalla vuoden lehtisarjakuvana 1991.

  • Voitti Kemin sarjakuvakilpailun yhdessä Pentti Nuortimon kanssa 1992.

  • Sai Suomen sarjakuvaseuran Puupäähattu-palkinnon yhdessä Tiina Pajun kanssa 2019.

  • Julkaissut vuodesta 2011 lähtien yli kymmenen kirjaa aikuisille ja nuorille. Trilogiat Totuus Tarusta (2014–2016) ja Isadella (2019–2020).

  • Perheeseen kuuluu puoliso, sarjakuvataiteilija Pentti Nuortimo, ja kaksi aikuista tytärtä.

  • Täyttää 60 vuotta sunnuntaina 25.7.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat