Kirjailija Orvokki Autio löi itsensä läpi Pohjanmaa-aiheisella trilogiallaan – ”Lukeminen auttaa kestämään” - Kulttuuri | HS.fi

Kirjailija Orvokki Autio löi itsensä läpi Pohjanmaa-aiheisella trilogiallaan – ”Lukeminen auttaa kestämään”

Kirjailija Orvokki Autio tunnetaan suomalaisen kirjallisuuden vahvana pohjalaisuuden kuvaajana.

Orvokki Autio viihtyy uuden kotinsa pihapiirissä.

26.7. 2:00

ISÄN jäämistöstä löytynyt isän kirjoittama runo sai Orvokki Aution päättämään 13-vuotiaana, että hän ryhtyy kirjailijaksi. Runo oli osoitettu hänen äidilleen, joka pakeni kotoaan pahaa anoppia kaksivuotiaan poikansa ja vielä syntymättömän Orvokin kanssa.

”Kirjoittaminen tulee isältä. Minulla on ollut aina kauhea kirjoittamisen nälkä ja himo. Sen kanssa ovat kilpailleet kuvataide ja teatteri. Äitini toimi ompelijana Ylistarossa ja puki minut aina viimeisen päälle. Häneltä olen perinyt silmää kauneudelle”, Autio kertoo.

KOULUN jälkeen Autio suuntasi kirjallisuus- ja teatteriopintoihin. Elämänsä ensimmäisen Karin, runoilija Kari Aronpuron, hän tapasi Lapualaisoopperan ennakkonäytöksessä 1966 Vanhalla ylioppilastalolla Helsingissä.

”Kuusikymmenluvun hullu kausi oli juuri alkamassa. Liityimme puolueeseen ja Suomi–Neuvostoliitto-seuraan. Se oli ihanaa aikaa, kun uskottiin hyvään, se kaikkihan lähti hippiliikkeestä Yhdysvalloista. Julkaisin silloin neljä kirjaa, mutta ajan aktiviteetit häiritsivät kirjoittamista.”

Elämänsä toisen Karin, taidemaalari Kari Jylhän, Autio kohtasi Nuorison valtakunnallisen taidetapahtuman palkintoleirikoulussa Ylitorniossa 1974.

”Kaikki tapahtui hyvin nopeasti, ruotsalaisen tanssiravintolan lattialla tangon soidessa.”

AUTIO löi kirjailijana läpi 1980-luvulla Pohjanmaa-aiheisella Pesärikko-romaanitrilogiallaan. Kirjoja kiitettiin ja myytiin, kustantajan tilaisuudet täyttyivät yleisöstä, ja valittiinpa hänet Iltalehden Suomen kymmenen tyylikkäimmän naisen listallekin.

”Ei siinä ehtinyt huokailla menestyksen kanssa, koko ajan tuli muita asioita. Kun romaani oli valmis, piti järjestää Karin näyttely. Hän toimi myös Suomen taiteilijaseuran puheenjohtajana. Matkustimme paljon, Japanissa, Meksikossa, kun oli rahaa.”

Eräänä lauantaina toukokuussa 2013 Kari Jylhä lähti Itäkeskukseen ostamaan kalaa, viiniä ja lottokuponkia eikä enää palannut kotiin. Autio alkoi yöllä kysellä hänen peräänsä ja ehti aamuyön tunneiksi Töölön sairaalaan pitämään puolisoaan kädestä hänen viimeisinä hetkinään.

”Kämmenen keskikohta pysyi pisimpään lämpimänä. Karin kynnenalukset olivat mustat, koska hän oli päivällä tuonut minulle orvokkeja ja istuttanut ne”, Autio muistelee.

POLIISI ei saanut selville, mitä kotimatkalla Itäkeskuksesta oli tapahtunut, ja aivovamman arveltiin johtuneen kaatumisesta. Aution oli vaikea uskoa kaatumiseen, joka aiheuttaisi vamman korvan taakse ja jonka yhteydessä katoaisi tavaroita.

”Se oli ihan kauheaa, niin kokonaisvaltainen hajoaminen. Laihduin kymmenen kiloa ja olin hirvittävän uupunut. En halunnut tavata ketään enkä mennä minnekään. Luin tuttuja klassikoita, Victor Hugota, W. Somerset Maughamia, Anton Tšehovia. Lukeminen auttoi kestämään”, hän kertoo.

”Lähdin liikkeelle, kun ystäväni, teatteriohjaaja Mikko Roiha kutsui minut Pesärikko-näytelmän Suomi 100 -kiertueen ensi-iltoihin. Mutta en ole vieläkään selvinnyt siitä.”

”Niistä ystävistäkin, jotka ovat eri elämäntilanteessa, hyvin harvasta on apua. Sellainen pariskuntien Noan arkki on tämä yhteiskunta, että kun ulos yksin jäät, sisälle et enää pääse.”

TOISSA syksynä vastoinkäymiset jatkuivat. Myllypuron taiteilijakylässä asunut Autio haistoi yläkerran työhuoneestaan savua. Hän oli raahaamassa raskasta sammutinta portaisiin, kun ovelle tullut naapuri tempaisi hänet sukkasillaan ulos. Lieskat yläkerran ikkunasta löivät jo korkealle, ja pian palokunta heitteli hänen tavaroitaan sieltä turvaan.

”Pelastajat keskittyivät taulujen varjelemiseen eivätkä ajatelleet kirjailijan tavaroiden ja jäämistön suojelemista. En edes uskalla ajatella, mitä kaikkea siinä meni, mutta se tuntuu lähes yhtä suurelta menetykseltä kuin läheisen kuolema.”

TULIPALON syy ei ole selvinnyt. Muutto väistöasunnosta Kalliosta Taiteilijatalo Ars Longaan Kalasatamaan viivästyi koronatilanteen takia. Suuri osa muuttokuormasta on vielä purkamatta, ja muita tavaroitaan Autio odottelee yhä savuvahinkosaneerauksesta.

”Olen miettinyt paljon näitä asioita ja ihmetellyt saamiani uhkauksia ja kummallisia yhteyksiä. Asiat kiertävät päässäni, kun ne eivät vaan selviä. Mutta nyt minun pitää ensin saada työhuoneeni kuntoon, niin että voin kirjoittaa. Se on se tärkein asia”, hän sanoo.

”En ole niin vaatelias elämän suhteen, että haluaisin jotain erikoista. Täytyy sanoa nyt jo, että elämälle kiitos, vaikka on ollut nämä hirveät kokemukset viime aikoina. Ehkä nekin ovat hyväksi. Niin kuin äiti joskus totesi aamulla ilmoja kotitalon rappusilla katsellessaan: ’Tänään annettiin sitten tällainen päivä’.”

Orvokki Autio

  • Syntyi 1941 Kurikassa, asuu Helsingissä.

  • Ylioppilas Ylistaron yhteiskoulusta 1960. Opintoja Turun yliopistossa ja Tampereen yliopiston draamastudiossa.

  • Ensimmäinen teos, runokokoelma Kaukana soi haitari, ilmestyi 1969. Tunnetuimmat romaanit Viistotaival (1980), Kotipesä (1982) ja Merkki päällä (1985) muodostavat Pesärikko-trilogian. Viimeisin teos, romaani Valokuvavarkaat, ilmestyi 1988.

  • Kirjoittanut myös novelleja ja televisionäytelmiä, joista tunnetuin on Pesärikko (1989).

  • Timanttihäät-romaani on käännetty venäjäksi ja Pesärikko-trilogia usealle kielelle.

  • Opettanut luovaa kirjoittamista 30 vuotta Tampereen työväenopistossa, eri puolilla Suomea sekä ruotsinsuomalaisille Tukholmassa Ruotsissa.

  • Väinö Linnan säätiön palkinto 1970 ja 1977, valtion kirjallisuuspalkinto 1983, valtion 15-vuotinen taiteilija-apuraha 1992 ja valtion taiteilijaeläke 2007.

  • Harrastaa käsitöitä, leipomista ja lukemista.

  • Täyttää 80 vuotta tiistaina 27. heinäkuuta ja viettää merkkipäivää pienimuotoisesti.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat