Taidekeskus Salmelan kesänäyttelyssä ärsyttävät piirteet ovat yhä läsnä, mutta se myös yllättää positiivisesti - Kulttuuri | HS.fi

Taidekeskus Salmelan kesänäyttelyssä ärsyttävät piirteet ovat yhä läsnä, mutta se myös yllättää positiivisesti

Suosittu kesänäyttely Mäntyharjulla luottaa omaan makuunsa ja vetovoimaansa.

Anna-Liisa Kankaanmäen maalaukset ammentavat taidehistoriasta ja mytologiasta mutta kommentoivat myös tätä päivää. Kuvassa Piknik ruohikolla, 2020, akryyli ja öljyväri kankaalle

30.7. 11:48

Nykytaide

Taidekeskus Salmelan kesänäyttely 15.8. saakka (Mäntyharjuntie 25, Mäntyharju). Avoinna joka päivä kello 11–18.

Taidekeskus Salmela on erikoinen tapaus. Suomen suurimpana kuvataidefestivaalina sen kävijämäärät ovat huimia vuodesta toiseen.

Idyllinen sijainti kahden järven välissä sekä miljöö huviloineen ja huvimajoineen kutsuvat tekemään kesäretken Mäntyharjulle, mutta toki myös esillä olevasta taiteesta pidetään ja sitä myös ostetaan ilmeisen innokkaasti.

Kriitikot sen sijaan ovat harvemmin yhtä ihastuksissaan: Salmelan näyttelyitä on vuosien varrella kritisoitu kaupallisuudesta, konservatiivisuudesta sekä kuvataiteelle asetetusta kauneuden ja hyvän mielen vaatimuksesta.

Suvi Malek on Salmelan kesän 2021 nuori taiteilija. Kuvassa teos Tanssimekossa, 2021, öljy kankaalle

Nämä elementit ovat parinkymmenen eri taiteilijan kokonaisuudessa läsnä tänäkin vuonna ja kiteytyvät Salmelan kesän 2021 nuoreksi taiteilijaksi valitun Suvi Malekin maalauksissa. Katoavaa viattomuutta, kaihoa, toivoa ja tuntematonta kohti astumista kuvaavissa teoksissa kankaisiin kääriytyneet, eteeriset naishahmot poseeraavat kohottamalla kasvonsa tai kääntämällä itsetarkoituksellisen arvoituksellisesti selkänsä.

Nykytaiteessa itselleni antoisinta on, että se herättää ajatuksia, tunteita ja vaikeammin sanallistettavia mielenliikahduksia tai tuntemuksia, affekteja. Taide saa myös ärsyttää, turhauttaa ja haastaa – itse asiassa usein juuri silloin se tarjoaa mahtavia oivalluksia. Pelkistä kauniista kuvista tai kaihoisista naishahmoista minun on vaikea saada mitään irti.

Edeltävänä vuonna Salmelan Nuorten taiteilijoiden kuvataidekilpailun ensimmäisen palkinnon voittanut Anna-Liisa Kankaanmäki kuvaa maalauksissaan niin ikään naishahmoja. Taidokkaissa teoksissa luonto on vehreää ja rehevää, valo kirkasta. Samalla maalauksissa on kuitenkin läsnä sekä jotakin häiritsevää outoutta että omaperäistä intensiteettiä, ja juuri siksi ne tuntuvat Salmelan kokonaisuudessa erityisen raikkailta.

Kankaanmäen Piknik ruohikolla (2020) viittaa suoraan sekä nimellään että kuva-aiheellaan Edouard Manet’n teokseen Aamiainen ruohikolla (1863), joka niin ikään versioi vanhempia puutarhajuhla-aiheisia teoksia.

Molemmissa maalauksissa kaksi pukeissa olevaa miestä ja alaston nainen istuskelevat ruohikolla eväineen. Manet’n maalauksessa aamiainen nautitaan jykevien puiden ympäröimänä, kun taas Kankaanmäki sijoittaa piknikin viinilaseineen keskelle asfaltoituja katuja ja kaupunkimaisemaa. Kankaanmäki tuo terävästi esiin sekä sen, millä tavalla naishahmot on kuvattu länsimaisessa taidehistorian kaanonissa, että sen, millä tavalla ja millaiseksi ihmiset muokkaavat ympäristöä.

Marika Mäkelän kokonaisuus on tasapainoinen ja onnistunut.

Nuorempien taiteilijoiden lisäksi Salmelassa on mukana joukko tunnetumpia nimiä Reidar Särestöniemestä Inari Krohniin ja Rafael Wardiin. Marika Mäkelän teokset muodostavat oman, huolellisesti ripustetun gallerianäyttelyn kaltaisen kokonaisuutensa. Maalauksen ja kuvanveiston rajaa liudentavat teokset houkuttelevat katsomaan lähempää ja uppoamaan yksityiskohtien runsauteen.

Reidar Särestöniemen maalausten ja Nina Ternon pronssiveistosten välille syntyy kiinnostava vuoropuhelu.

Eri taiteilijoiden välille ripustuksen avulla luoduista rinnastuksista ehdottomasti toimivin ja ilahduttavin on Nina Ternon pronssiveistosten tuominen samaan tilaan Reidar Särestöniemen värikylläisten maalausten kanssa.

Huurteisten koivikoiden ja suopursutupsujen vaaleat sävyt Särestöniemen maalauksissa kohtaavat Ternon pronssiveistosten rouhean pinnan tai lampaan turkin muodot ja viitteellisen pehmeyden. Hetken aikaa ne ovat kuin samasta materiasta syntyneitä, kun Ternon ratsukot ja eläimet vaeltelevat Särestöniemen mielenmaisemissa koivikoissa, jängillä ja tuntureiden keskellä.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat