Emma Ainala maalaa kaoottisen kauniita kuvia, joissa on sidottuja ruumiita ja pörröisiä kissanpentuja - Kulttuuri | HS.fi

Emma Ainala maalaa kaoottisen kauniita kuvia, joissa on sidottuja ruumiita ja pörröisiä kissanpentuja

Emma Ainalan maalaamista naisista tulee ornamentteja heidän sulautuessaan tapetinkaltaisiin, kukallisiin kuoseihin.

Emma Ainalan A Room of one's own is crowded (2021, öljy kankaalle) on hurja teos Virginia Woolf -viittauksineen.

20.8. 10:45

Maalaustaide

Emma Ainala: Season of the Witch 29.8. saakka Helsinki Contemporaryssa (Bulevardi 10). Ti–pe 12–18, la–su 12–16.

Paloiteltuja ja sidottuja naisten ruumiita, siellä täällä liihottelevia noitia sekä toisaalta ihania, pörröisiä kissanpentuja ja kauniita kukkia.

Emma Ainala (s. 1989) taitaa kontrastit. Ainalan Helsinki Contemporaryssa esillä oleva yksityisnäyttely Season of the Witch koostuu öljyvärimaalauksista, jotka ovat tuttuun tapaan tiheitä sekä yksityiskohdiltaan että merkityksiltään. Teokset väreilevät herkullisesti harmonian ja kaaoksen välimaastossa.

Ainala on ollut läpi tähänastisen uransa tarkka tämän ajan ja alitajunnan kuvaaja. Hänen aiheensa ja kädenjälkensä ovat omaperäisiä ja tunnistettavia. Vaikka aiemmissa näyttelyissä nähdyt viittaukset sosiaaliseen mediaan ja populaarikulttuuriin ovat vaihtuneet toisenlaisiin, synkempiinkin näkyihin, keskiössä ovat yhä moniulotteiset naishahmot.

Naishahmoista tulee ornamentteja heidän sulautuessaan tapetinkaltaisiin kuoseihin. Kuvassa teos Twinning (2021), öljy kankaalle

Ainala kuvaa naisten eleitä, ilmeitä ja kehoja huolellisesti, mutta samalla hänen ilmaisutavassaan on vahvasti tyylitteleviä ja etäännyttäviä elementtejä. Sommitelmat ovat yllätyksellisiä, ja maalaukselliset ratkaisut saavat rajan elävän ja elottoman välillä hälvenemään tai liukumaan. Naishahmoista tulee ornamentteja heidän sulautuessaan tapetinkaltaisiin, kukallisiin kuoseihin. Heidän paloitellut kehonsa ovat mustiin sukkahousuihin puettuja ja köydellä sidottuja alavartaloita, irtopäitä pöydällä tai jopa vessanpönttöjä.

Katseen kohteena ja kirjaimellisesti esineellistettyinäkin hahmot vastustavat katsotuksi tulemista. Ne muljauttavat silmänsä ylös, sulkevat ne, katsovat tyhjyyteen tai todella intensiivisesti kohti. Teoksessa Sour Times (2020) silmät avautuvat aivan liian lukuisina keskeltä rintalastaa, Emerald Hunt (2021) puolestaan saa silmät säihkymään jalokivinä.

Ennen kaikkea katse kääntyy sisäänpäin. Ainala on taidokas tavassaan välittää tunteiden ristiriitaisuuksia ja päällekkäisyyksiä sekä erityisesti ahdistuksen ulottuvuuksien luotaajana. A Room of one's own is crowded (2021) on Virginia Woolf -viittauksineen hurja. Ihmiskasvonsa ja -rintansa omilla kissaeläimen kynsillään rikki repinyt sfinksi valuttaa surullisin silmin verta sydämen muotoiselle tyynylle keskellä klaustrofobisen kaksiulotteista huonetta.

Emma Ainala: Lover's Discourse (2021), öljy kankaalle

Ympärillä tapahtuu paljon: pienet siivekkäät pennut painivat keskenään, ihmispäitä löytyy pöydältä, lampunvarjostimen sisältä ja leijumassa ilmassa vaaleanpunaisena hattarana. Jopa matolla makoileva ja tikarilla lävistetty kaali vuotaa verta.

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat