Yliopistot menettävät autonomiansa ja tutkimuksia arvioivat sosiaalisen median maalittajat Juha Jokelan verrattomassa draamassa - Kulttuuri | HS.fi

Yliopistot menettävät autonomiansa ja tutkimuksia arvioivat sosiaalisen median maalittajat Juha Jokelan verrattomassa draamassa

Juha Jokelan Dosentit kuvaa akateemisen idealistin puristumista voimakenttien alle.

Ria Kataja (oik.) tekee vahvan roolityön Johanna Virtasena. Marja Salo työskentelee Dosentit-näytelmässä yliopistossa.

16.9. 14:39

Draama

Dosentit. Juha Jokelan kirjoittaman ja ohjaaman näytelmän kantaesitys Suomen kansallisteatterin suurella näyttämöllä 15.9. Lavastus Kati Lukka, puvut Auli Turtiainen, valot Nadja Räikkä, musiikki ja äänisuunnittelu Tuuli Kyttälä, videot Timo Teräväinen. Rooleissa Ria Kataja, Marja Salo, Tommi Korpela, Hannu-Pekka Björkman, Maria Kuusiluoma, Otto Rokka. ★★★★

Näytelmäkirjailija ja teatteriohjaaja Juha Jokela teki ilmiömäisen läpimurron komediallaan Mobile Horror, joka sai kantaesityksensä pikkuruisessa Teatteri Jurkassa talvella 2003.

Konkurssikypsään it-yritykseen sijoittuva ja kielellisesti hervottoman hauska komedia levisi nopeasti lähes kaikkiin Suomen teattereihin. Se on myös toistuvasti noussut esille puhuttaessa Jokelan myöhemmistä töistä.

Paljon Jokela onkin saanut aikaiseksi. Mainittakoon vain monet television menestyssarjojen käsikirjoitukset, Espoon kaupunginteatterin kolme suosittua Esitystalous-näytelmää ja Kansallisteatterin suurella näyttämöllä kantaesitetyt draamat Patriarkka (2012) ja Sumu (2016).

Kolmas Kansallisteatterin kantaesittämä Jokelan näytelmä Dosentit palauttaa Mobile Horrorin vahvemmin mieleen kuin mikään edellä mainituista teoksista. Aihe tosin tuntuu painavammalta ja käsittelytapa vakavammalta.

Mobile Horrorissa työuupumuksesta kärsinyt idealistinen toimitusjohtaja Terhi palaa työelämään huomatakseen teknisen kehityksen johtaneen ainoastaan siihen, että kännykkäsovellutusten suunnittelussa pyritään entistä enemmän vetoamaan asiakaskunnan alhaisimpiin vaistoihin.

Dosenttien päähenkilö Johanna Virtanen on sosiaalipsykologian professori, joka yliopiston tilaa koskevaa tutkimusta tehdessään toteaa yliopiston kadottaneen autonomisuutensa ja muuttuneen ylhäältä päin johdetuksi liikelaitokseksi, minkä seurauksena hän kehottaa yliopiston rehtoria eroamaan virastaan.

Terhi yrittää paeta ristiriitoja kääriytymällä mattoon, mutta Johannalta menevät aivot jumiin stressin seurauksena.

Dosentit alkaa Johanna Virtasen pitämänä luentona, josta hän huomaamattaan liukuu keskelle tutkimusaihettaan ja omaa tutkimustyötään. Erittäin kärjistetysti kuvattujen muiden henkilöhahmojen myötä käy pian ilmeiseksi, että esityksen yleisö on upotettu tarkastelemaan asioita Johanna Virtasen näkökulmasta.

Kansalliskirjaston Rotunda sopii loistavasti kansallisella päänäyttämöllä esitettävän näytelmän tapahtumapaikaksi. Pyöreä kirjatorni vastaa päähenkilön henkistä tilaa ja toisaalta konkretisoi osuvasti tutkimustyössä esille nousevaa panoptikonin käsitettä, yksilön sisäistämän itsekontrollin tuottamaa painetta.

Mihin yliopistoa tulisi viedä, tai mihin sitä ollaan viemässä.

Akateeminen traditio ja yliopistojen perustuslaillinen itsehallinto ovat uhattuina, kun kaikkea aletaan arvioida voimasuhteiden kautta.

Tutkijoiden työ altistuu ennen muuta sosiaalisen median maalittamiselle, missä akateemisen keskustelun korvaa anatomiasta ammentava nimittely.

Yliopistojen rakenteet ja rahoitus ovat olleet viime vuosina niin suurten muutosten kourissa ja vilkkaan keskustelun kohteena, että Jokelan näytelmä tarjoaa oivallista tuuletusta tavallisen kansalaisen solmuun menneille ajatuksille.

Yliopistomaailmaa sisältäpäin tuntevat löytävät sieltä varmasti monia kiistanalaisia viittauksia todellisin tilanteisiin, mutta Jokelan verhoilemina ne tuskin riittävät repimään auki kenenkään yksityisiä haavoja.

Toisaalta Johanna Virtasta näyttelevä Ria Kataja tekee niin vahvan roolityön, ettei päähenkilön kolhuihin ole minkäänlaisia vaikeuksia samastua.

Virtasen epävarmuuskin on uskottavaa, kun muuta yliopistoväkeä esittävät Maria Kuusiluoman, Tommi Korpelan, Hannu-Pekka Björkmanin ja Marja Salon kaltaiset karismaattiset näyttelijät.

Nuoren Otto Rokan esittämällä Virtasen abiturienttipojalla on herkullinen tehtävä esittää väistämättömän ratkaiseva kysymys: Mitä tällä kaikella on merkitystä ilmastonmuutosta ajatellen?

Juha Jokela käyttää näytelmässään jälleen verrattomalla tavalla kieltä ja erikoisalojen terminologiaa. Dosenttien erikoisuutena on yleisön konkreettinen hukuttaminen keskelle twitter-viestien tolkutonta tulvaa.

Oikaisu 16. syyskuuta klo 15.10: Toisin kuin jutussa aiemmin kerrottiin, oli Esitystalous-näytelmiä kolme, ei kaksi.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat