Alma Söderhjelm luopui sukupuolestaan yliopisto-opintojen takia – Kirja nostaa esiin kuusi kultakauden naista, joiden elämän ehtoja määrittelivät muut kuin he itse - Kulttuuri | HS.fi

Alma Söderhjelm luopui sukupuolestaan yliopisto-opintojen takia – Kirja nostaa esiin kuusi kultakauden naista, joiden elämän ehtoja määrittelivät muut kuin he itse

Kultakauden naisten elämässä riittää edelleen paljon tutkittavaa, osoittaa kuusi ”säkenöivää ja oikukasta” tekijänaista esittelevä kirja.

Ida A. Fielitzin maalaama muotokuva kollegastaan Sigrid af Forsellesista (n. 1900-luvun taite). Sigrid af Forselles menestyi hyvin Pariisissa ja työskenteli kuulun Auguste Rodinin kanssa. Taustalla näkyy hänen suuri reliefinsä Ihmissielun kehitys. – Teoksen kuvitusta.

26.10. 16:00

Tietokirja

Hanna-Reetta Schreck: Säkenöivät ja oikukkaat. Suomen kultakauden naisia. Like. 240 s.

Lammilla syntynyt kuvanveistäjä Sigrid af Forselles (1860–1935) on jäänyt Suomessa vaille ansaitsemaansa huomiota, vaikka Pariisissa hänellä meni lujaa ammatillisesti. Hän tutustui taiteen senaikaisessa pääkaupungissa kollegaansa Camille Claudeliin ja raivasi tiensä alan tähden, ranskalaisen Auguste Rodinin oppilaaksi ja kollegaksi aikana, jolloin erityisesti kuvanveisto katsottiin naiselle sopimattomaksi taiteen muodoksi –  alastomia vartaloita, herregud; puhtoisten naisten mielenrauhaa ei sopinut järkyttää näyillä, jotka saattaisivat houkutella lihallisiin ajatuksiin.

Pariisissa, jonne af Forselles oli matkustanut rohkeasti yksin, hän kohtasi myös Marie Madeleine Jouvrayn, kuvanveistäjän, josta tuli sukulaissielu ja asuinkumppani; se, mitä he syvästi henkilökohtaisella tasolla jakoivat, oli jotain, jonka vain he saattavat tietää, taidehistorioitsija Hanna-Reetta Schreck kirjoittaa Säkenöivät ja oikukkaat -kirjassaan.

Rodin kiitteli kummankin ammattitaitoa: ”Olkaa onnellisia viehkeän ystävättärenne kanssa, joka on inspiroinut teidät näin herkulliseen rintakuvaan”, hän kirjoitti vuonna 1886 Jouvraylle kommentoiden tämän tekemää teosta, jonka mallina oli af Forselles.

Lue lisää: Ateneumin uusi näyttely esittelee kuvanveistäjä Auguste Rodinin – ja hänen suomalaiset oppilaansa, jotka täälläkin tunnetaan huonosti

Suomalaisveistäjälle Rodin tarjosi enemmänkin töitä, mutta af Forselles lähti Italiaan, Firenzeen. Syy ei ole tarkalleen selvillä. Firenzessä af Forselles alkoi työstää viisiosaista monumentaaliteostaan, reliefiä Ihmissielun kehitys. Kollega Helena Westermarckin mukaan af Forselles koki työskentelevänsä muinoin eläneiden mestareiden ympäröimänä.

Forselles sukelsi syvemmälle ja syvemmälle teosofian ja spiritualismin maailmaan ja noudatti henkimaailmasta saamiaan ohjeita, mikä alkoi vähitellen olla Jouvraylle liikaa. Seurasi välirikko, Forselles kaikesta päätellen katkaisi välit, mikä tuli Jouvraylle yllätyksenä ja vei hänen työkykynsä pitkäksi aikaa.

Taidehistorioitsija Hanna-Reetta Schreck on valinnut Sigrid af Forsellesin yhdeksi kirjansa hahmoista Ellan de la Chapellen, Siri von Essenin, Aino Järnefeltin, Alma Söderhjelmin ja Thyra Thesleffin rinnalle. He kaikki elivät aikana, jolloin naisen elämän ehtoja määrittelivät muut kuin hän itse.

Se ei ole enää varsinaisesti uutinen, mutta kertauksen väärti. Olosuhteet ja ajan ajatusmallit tulevat kirjassa konkreettisesti esille, ja Schreckin jokaiselle kirjoittamat kirjeet alleviivaavat henkilökohtaista sävyä. Naisten mukana pääsee sivistysmatkalle Suomen kultakaudeksi katsotun ajanjakson ja myös esimerkiksi Pariisin ja Firenzen fin de sièclen ajan ilmapiiriin.

Kirjan kuudesta kultakauden aikana eläneestä naisesta Schreck tuo kenties eniten lisävaloa juuri af Forsellesin elämään piiloon jäänyttä tutkimusta siteeraamalla ja osin myös omin arkistotutkimuksin.

Niin ikään Pariisissa opiskelleen, Suomen ensimmäisen naisprofessorin Alma Söderhjelmin (1870–1949) elämästä paljastuu Schreckin kirjassa paljon suurelle yleisölle uutta. Söderhjelm oli “uuden naisen” ruumiillistuma, joka raivasi esteitä akateemisen uransa tieltä muun muassa anomalla vapautusta sukupuolestaan vuonna 1890.

Filosofian maisterit Alma Söderhjelm (oik.) ja Sanny Ekström Etelä-Ranskassa 1890-luvulla. –  Kirjan kuvitusta.

Näin oli pakko tehdä, sillä keisarillisessa Suomessa yliopiston ovet avautuivat periaatteessa vain miehille. Kyseinen muodollisuus jatkui vuoteen 1901 saakka, ja näin oppineisuus edusti aikalaiskäsityksen mukaan eräänlaista kolmatta sukupuolta, Schreck toteaa. Yhtenä lähteenä tähän osioon on Merete Mazzarellan puolidokumentaarinen romaani Alma, Edelläkävijän tarina (Tammi, 2018).

Hanna-Reetta Schreck tunnetaan erityisesti Ellen Thesleff -elämäkerrastaan Minä maalaan kuin jumala (Teos, 2017). Lahjakkaasta sisaruskaartista päähenkilönä on nyt Thyra Thesleff, avioliittojen myötä Thyra Söderhjelm ja Thyra Castrén (1880–1959). Hänen kasvonsa ovat tutut Ellen-sisaren teoksista, esimerkiksi maalauksesta Thyra Elisabeth. Henkisyyttä huokuva symbolistinen maalaus syntyi vuonna 1892. Thyra Thesleffin ensimmäinen aviomies Torsten Söderhjelm (Alma Söderhjelmin veli) kuoli Firenzessä vain 28-vuotiaana vuonna 1908. Hopeasepän koulutuksen hankkinut Thyra oli siis alle kolmekymppisenä leski ja kahden pienen lapsen yksinhuoltaja.

Thesleff-luvussa sivutaan myös Suomen yhteiskunnallista kuohuntaa. Schreck vie lukijat myös Italiaan, Forte dei Marmin kylpyläkaupunkiin ja vitalismin aatteiden keskelle.

Vuosisadan vaihteen henkinen ilmapiiri oli naisten osalta tiukasti normeihin perustuva, rajoittava, siveellisyyttä korostava. Jokainen naisista koetti voittaa esteet tavallaan. Schreck lukee elämäntarinoita kiinnostavasti nykytutkimuksen valossa.

Porvoon lähellä Jakkarilan kartanossa syntynyt Siri von Essen (1850–1912) taisteli voidakseen antautua kutsumukselleen, näyttelijän työlle. Hänet muistetaan rooleistaan August Strindbergin näytelmissä, mutta kun yhä myrskyisämmäksi käynyt avioliitto mielenterveydeltään epävakaan Strindbergin kanssa päättyi, Siri palasi Suomeen kahdesti eronneena kolmen lapsen yksinhuoltajana.

Suurten roolien aika oli ohi. Työ jatkui näyttelijöiden opettajana, mikä toi leivän perheen pöytään. Sosiaalinen lasku oli kuitenkin selvä, käy hyvin ilmi kirjasta.

Ellan de la Chapelle (1857–1921) aikakaudelle tyypillisessa käyntikorttikuvassa.

Ellan de la Chapellea (1857–1921) kutsuttiin nuorena Helsingin kauneimmaksi naiseksi. Hän ajautui hyvin kokemattomana avioliittoon hyvinkin kokeneen taiteilija Albert Edelfeltin (1854– 1905) kanssa ja jätti omat taidehaaveet taakseen. Aikakauden kaksinaismoraali käy poikkeuksellisen karulla tavalla ilmi parin elämästä: taiteilijanero hurvitteli mielin määrin Pariisissa jättäen vaimonsa ja pienen poikansa äitinsä hoteisiin Suomeen.

Albert Edelfelt maalasi Taiteilijan vaimon muotokuvan vuonna 1896. ”Avioliittosi oli yksi onnettomimmista. Ehkä siitä syystä Albert on verhonnut sinut pimeään ja raskaaseen asuun”, kirjoittaa Hanna-Reetta Schreck Ellan Edelfeltille osoittamassaan kirjeessä.

Dekadentissa Pariisissa houkutus ja himo olivat läsnä kaiken aikaa, vaikka samaan aikaan elettiin kulttuurissa, jossa seksuaalisuutta piilotettiin, hävettiin ja tukahdutettiin, Schreck kirjoittaa. Syyllisyyden taakka oli helppo sysätä prostituoitujen harteille. Kärsivän Ellanin harteille taas soviteltiin muotidiagnoosia, hysteriaa. Avioliitto oli kaukana onnellisesta.

Aino Sibelius (o.s. Järnefelt) valokuvaaja Daniel Nyblinin vuonna 1892 ikuistamana.

Joukon tunnetuin nainen lienee Aino Järnefelt, sittemmin Aino Sibelius, jonka elämästä on kirjoitettu paljon aiemminkin. Schreck vie lukijat Ainolan saunaan, jossa Aino Sibeliuksen on tiedetty synnyttäneen, korostaa hänen vahvuuttaan, ruumiillisuuttaan sekä vaikutusta Jean Sibeliuksen sävellystyöhön, unohtamatta parin keskinäistä hyvää fyysistä kemiaa.

Parahin Hanna-Reetta,

Lienee sopivaa päättää tämä teksti kirjeeseen, kuten itse olet kirjassa jokaisen minielämäkerran kohdalla tehnyt. Paitsi luin, myös kuuntelin kirjasi. Nautin Krista Putkonen-Örnin eläytyvästä luennasta ja huolellisesta ranskankielisten sanojen ääntämisestä. Painetusta kirjastani en kuitenkaan aio luopua, se on kaunis kuin koru runsaine kuvamateriaaleineen ja mietittyine ulkoasuineen (Tuomo Parikka) – tosin kiiltokuvamaisten kukkasten viestejä jäin miettimään: koristeitako vain, vai ele Darwinin suuntaan, johon viittaat kirjan alussa.

Yllätyin hiukan, kun kuulin, että kirja on kustantamon tilaustyö. Aihe on selvästi inspiroinut sinua, ja idea henkilökohtaisista kirjeistä jokaiselle valitulle kuudelle naiselle toimii hyvin, tuo heidät lähemmäksi. Piirit olivat Suomessa pienet, ja näiden kuuden elämäntarinat sivuavat toisiaan välillä hyvinkin läheisesti.

Tuot onneksi myös esiin naisten luokkataustan, he olivat aikanaan sittenkin monin tavoin etuoikeutettuja vaikka joutuivatkin taistelemaan pyrkimyksissään elää omannäköistä elämää.

Kiitos myös kirjan kauniista kielestä. Se on varmaan saanut ilmaa siipiensä alle Virginia Woolfilta, jonka sitaattiin kirjasi päättyy.

Parhain terveisin, Pirkko

Hanna-Reetta Schreck Kirjamessuilla pe 29.10. klo 14 (Senaatintori) ja su 31.10. klo 11.30 (Kruununhaka).

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat