Vantaasta tulee mieleen lentokenttä ja yökerho, mutta voisiko se olla myös kulttuurikaupunki? Uudet teatteritilat syntyivät vastoinkäymisten sarjan jälkeen - Kulttuuri | HS.fi

Vantaasta tulee mieleen lentokenttä ja yökerho, mutta voisiko se olla myös kulttuurikaupunki? Uudet teatteritilat syntyivät vastoinkäymisten sarjan jälkeen

Kaksi vantaalaista teatteria juhlii juuri upouusia yhteisiä tilojaan Silkkitehtaassa Vantaan Tikkurilassa. Se ei ole ihme, onhan Vantaa kulttuurikaupunki. Ai on vai?

Teatteri Vantaan johtaja Anne Nielsen ja Tanssiteatteri Raatikon johtaja Marja Korhola ovat enemmän kuin mielissään Silkkitehtaan uusista yhteisistä tiloista.

25.10. 16:00

Ristiriita on ilmeinen.

Vantaa on 237 000 asukkaallaan Suomen neljänneksi suurin kaupunki, mutta kulttuurikaupunkikahinoihin sillä ei ole asiaa – ei mielikuvien eikä numeroiden valossa. 293 000 asukkaan Espoossakin on sentään arkkitehtuuria, Emma ja kaupunginteatteri, mutta Vantaasta tulee ensimmäisenä kulttuurin saralla mieleen...

...Tulisuudelma-yökerho ja tiedekeskus Heureka. Helsingin Sanomien vuonna 2005 tekemässä vertailussa Vantaan sanottiinkin elävän Helsingin ja Espoon siivellä mitä tulee kulttuuriin käytettyyn rahaan.

Tuossa he nyt silti istuvat uudenkarheassa teatterilämpiössä Silkkitehtaan tiloissa Tikkurilassa, kaksi vantaalaista teatterinjohtajaa, Marja Korhola ja Anne Nielsen.

Silkkitehdas on vanha punatiilinen, useasta rakennuksesta koostuva kompleksi, rakennusinsinööri Kurt Wreden 1930-luvulla perustamalle Tikkurilan Silkille rakennettu.

Nyt Korholan johtaman Tanssiteatteri Raatikon ja Nielsenin johtaman Teatteri Vantaan yhteiset lämpiötilat punaisten tiiliseinien sisällä ovat juuri valmistuneet. On tyylikästä mutta tunnelmallista, yksityiskohtia myöten kaunista.

Lämpiötä Teatteri Vantaan puolella hallitsee tyylikäs baaritiski.

L:n muotoinen tila jakaantuu luontevasti kahteen puoliskoon: Teatteri Vantaan salin puolella pronssinvärinen baaritiski hohtaa hillitysti ja seinät ovat tummat, Raatikon puolella leikkisät matot ja punainen metkanmallinen sohva varastavat huomion vaaleiden seinien keskellä.

Sohvan yläpuolelle muodostuu ympyrä valosanoista: TUNNE TANSSI TUNNE TEATTERI.

Sanaympyrä suunniteltiin yhdessä molempien teattereiden henkilökunnan kanssa. Siinä yhdistyvät sopusoinnussa 50-vuotiaan Raatikon tanssi ja 35 vuotta juuri täyttävän Teatteri Vantaan teatteri.

Se, miten kaksi teatteria päätyi lyöttäytymään yksiin, ei ole ihan lyhyt tarina.

Aloitetaan Raatikosta, joka viime aikoina on tehnyt etenkin lapsille suunnattuja esityksiä.

Raatikko oli toiminut Vantaalla Viertolankuja 4:ssä vuodesta 1990 lähtien, samoissa tiloissa Vantaan Tanssiopiston kanssa. Vuonna 2013 tuli tieto, että rakennus puretaan asuntorakentamisen tieltä noin viiden vuoden kuluessa.

”Me käytiin läpi kaiken maailman teollisuusalueet, käytiin Koivukylän ja Hakunilan perukoillakin kaikki paikat läpi. Tuntui että mitään ei löydy”, Marja Raatikko kertoo.

Paitsi Silkkitehdas. Tehtaan juhlasalista, Jokisalista, raatikkolaiset olivat haaveilleet jo ennen kuin asettuivat Viertolankujalle.

”Sitä me kierrettiin kuin kissa kuumaa puuroa.”

Mutta aina oli jotain estettä: salia ajateltiin milloin kaupungin juhlatilaksi, milloin tapahtumajärjestäjän tilaksi.

Kunnes sitten…

Anne Nielsen ja Marja Korhola.

Mutta eipä mennä vielä siihen, vaan kuullaan ensin Teatteri Vantaan tilatarina.

Anne Nielsenin puolisonsa Matti Pasasen kanssa vuonna 1986 perustama Teatteri Kehä III – joka 2006 muutti nimensä Teatteri Vantaaksi – löysi tiensä Silkkitehtaalle vuonna 1995. Vanha Silkkisali oli intiimi ja rakas. Mutta rakennus kovin huonossa kunnossa.

”Me alettiin haikailla uusia tiloja 2016, kun vanhaa alkoi jo uhata käyttökielto”, Anne Nielsen muistelee.

Remonttisuunnitelmia ja piirustuksia koko Silkkitehtaan kiinteistön omistavan kiinteistökehitysyhtiö Renorin kanssa syntyikin, mutta palaset eivät osuneet yksiin.

Vuonna 2017 Raatikolla alkoi omalla suunnallaan olla todellinen hätä. Neljä vuotta oli jo kulunut, eikä uutta tilaa ollut löytynyt. Puskutraktorit olivat yhä lähempänä.

Keksittiin alkaa etsiä yhteistä tilaa. Renorin kanssa syntyikin suunnitelma Silkkitehtaalle, Bumerangi-niminen.

”No se tuli sitten bumerangina takaisin.”

Tuntui toivottomalta.

Kunnes sitten…

Marko Liimatainen, Renorin toimitusjohtaja sanoi, että mietitääs nyt vielä”, Korhola sanoo.

”Että onhan se Jokisali.”

Löytyi ratkaisu, jossa Raatikko, viimein, sai Jokisalinsa ja Teatteri Vantaalle rakennettiin viereen uusi sali.

Loppu hyvin, kaikki hyvin?

Ei vielä.

”Viikko ennen lopullisen vuokrasopimuksen allekirjoittamista viime vuoden marraskuussa tuli yhtäkkiä tieto, että pankki ei hyväksy meitä vuokralaisiksi. Että emme ole luotettavia, koska avustuksemme riippuvat poliittisesta päätöksenteosta.”

Apua.

Vaan onneksi apu ei tässä kohtaa ollut kaukana. Vantaan kaupungintalolta, joka sijaitsee noin 800 metrin päässä Silkkitehtaasta, löytyi kaupunginjohtaja Ritva Viljanen (sd) ja rutkasti kulttuurikaupunkiin kuuluvaa kulttuuritahtoa.

”Täytyy sanoa, että sinä perjantaina marraskuun lopussa, kun oli ihan varma, että kaupunki lähtee vuokralaiseksi ja me vuokrataan tilat kaupungilta, niin menin töistä fillarilla lähtiessäni tuohon läheiseen kahvitupaan ja otin kuoharia. Että nyt mä uskallan tuulettaa”, Marja Korhola sanoo.

Ihanaa. Upouuden tuplateatterin toimistotilat löytyvät nyt toisesta kerroksesta, niiden lisäksi siellä on muun muassa yhteinen keittiö (kaksi mikroa!), kunnollisenkokoiset pukuhuoneet, huoneet ompelimolle ja puvustamolle sekä rauhoittumistila (piano!).

Kierreportaita pääsee alas salikerrokseen, ja kas, suoraan Teatteri Vantaan lavalle. Samettiesirippu puuttuu vielä (vaahterankeltainen tulossa!), mutta muuten sali alkaa olla katsojia vaille valmis. Katsomon istuimet ovat kauniin teatterinpunaiset, vaan eivät uudet. Tuolit saatiin Kansallisteatterin remontissa poistuvasta Willensaunan salista, ja huokuvat teatterihistoriaa, kuin vain Kansiksen edellisen pääjohtajan Maria-Liisa Nevalan Pariisista hankkimat samettituolit voivat.

Näyttämömestari Onni Toppila Teatteri Vantaan salissa, jonka istuimet on saatu Kansallisteatterin Willensaunasta.

Kulman takana Raatikon saliin paikalle on juuri tullut lavastaja Janne Siltavuori. Hän vaikuttaa kovasti tyytyväiseltä. ”Parempi on, ja korkeampi. Tulevaisuudessa täällä on todella hienot mahdollisuudet vaikka mihin.”

Saliin mahtuu katsojia maksimissaan 200, nyt harmaita istuimia on aseteltu tilaan 120. Sivuseinien samettiverhon takaa löytyvät lasitiili-ikkunat, jotka voidaan tarvittaessa ottaa esiin.

Raatikko pääsi viimein asettumaan Tikkurilan Silkin juhlasaliksi rakennettuun Jokisaliin, kuten teatteri oli vuosikymmeniä toivonutkin.

Kaikki tuoksuu uudelta, lattian puupinnoite on paras mahdollinen tanssille.

Ei ihme, että teatterinjohtaja Marja Korholasta tuntuu vähän haikealta, että eläkkeelle siirtyminen on pienen hetken päässä eikä peruakaan voi. Korhola nauraa.

”Seuraaja, Jaakko Toivonen, on jo valittu!”

Raatikko on viime aikoina keskittynyt etenkin lapsille suunnattuihin esityksiin, mutta uusien tilojen myötä on tarkoitus ottaa ohjelmistoon enemmän myös aikuisille, Korhola sanoo.

Teatteri Vantaalla ohjelmisto on pääosin vierailuesityksiä, mutta omista esityksistä, teatterin sielusta, ei missään tapauksessa haluta luopua, Anne Nielsen sanoo.

30. lokakuuta järjestettävä 35-vuotisgaala toimii samalla uuden salin vihkiäisinä, gaalaan on tulossa esiintymään liuta Teatteri Vantaan lavalla vuosien mittaan nähtyjä taiteilijoita: Seela Sella, Anja Pohjola, Ria Kataja. Esko Salminenkin tulee, ja on ainoa, jolle keikka on ensimmäinen.

Kulttuuria on, ja tahtoa!

Teattereiden sisäänkäynti on Keravanjoen puolella.

Kaupunkien kulttuuribudjettivertailuissa Vantaa todellakin löytyy häntäpäästä. Esimerkiksi jo mainitussa HS:n vuonna 2005 tekemässä selvityksessä eniten rahaa kulttuuriin per asukas käytettiin Lahdessa (180 euroa), kun Vantaalla summa oli alle kolmasosa (56 euroa).

Kun Vantaan vuoden 2020 kulttuuribudjetin (7,2 miljoonaa euroa ilman taideopetusta ja kirjastoa) jyvittää asukkaille, joita oli viime vuoden lopussa 237 000, saa summaksi ilman kirjastomenoja noin 52 euroa / asukas.

Tikkurilan uutta upeaa kirkkoa vastapäätä sijaitseva kaupungintalo on upea modernistinen rakennus vuodelta 1956, arkkitehtipariskunnan Eija ja Olli Saijonmaan suunnittelema. Sisältä löytyy 1950-lukua henkivä kodikas aula, keskellä Laila Pullisen veistos Harju (Herakles) (2002).

Kaupunginjohtaja Ritva Viljanen odottaa kokoushuoneessa, tarjoaa kahvia, oman kaupungin tehtaan suklaamakeisia ja tiikerikakkua.

Ritva Viljanen, miksi Vantaasta tulee mieleen kyllä tiede ja viihde, mutta ei taide?

”Hyvä haastava näkökohta. Minusta Vantaan kulttuuria kuvaa sana rouheus, se on lähellä ihmistä ja lähtee ruohonjuuritasolta. Vantaalla ei ole suuria instituutioita kuten Oopperaa tai Kansallisteatteria, mutta meillä on lukuisia pieniä teattereita, kulttuuritaloja – olemme ihmisen katseen korkeudella ja se on tosi mielenkiintoista.”

Kuluvan vuoden yleisömenestys on ollut Laila Pullisen tänä kesänä yleisölle avattu koti, Nissbackan kartano, ja tietenkin sen taidepuisto, Viljanen kertoo.

”Vantaa on ollut se mahtipitäjä, jonka läpi kuninkaat ovat kulkeneet ja tsaarit, ja sen takia meillä on poikkeuksellisen paljon kartanoita.”

”Meillä on paljon taidetta, mutta me voisimme tuoda sitä enemmän tuoda esiin, että ihmiset löytäisivät sen. Toisaalta kun ihmiset löytävät, he ovat tosi ilahtuneita. Taide on lähellä ihmistä ja sellaista yllätyksellistä.”

Kaupunginjohtaja Ritva Viljanen on ylpeä Vantaasta, sen pitkästä historiasta, rouheasta kulttuurista ja dynaamisesta tulevaisuudesta.

Esimerkiksi Viljanen nostaa Ombran, Keimolan vanhaan valvontatorniin rakennetun taideteoksen, joka soi, kun tornin ympärillä liikutaan. Ääni on muodostettu autourheilupioneeri Leo Kinnusen rata-auton äänestä.

Kun Ombra ei ole tuttu, on pakko miettiä vähän. Ehkä se sittenkin on oma vika, kun ei tunne Vantaata kulttuurikaupunkina?

”Asiathan ovat niin kuin ne tuntuvat. Jos katsoo ulkopuolisen silmin eikä löydä sitä kulttuuria, niin kyllä meidän täytyy kertoa enemmän. Ja enemmän myös tarinallistaa sitä mistä kulttuuri löytyy.”

Entäpä sitten eurot? Teatterinjohtajat kiittelivät kaupungin kulttuuritahtoa ja matalia kynnyksiä, mutta rahaa saisi tulla enemmän.

”Toki on niin, että kun Vantaa on ollut vuosikymmenet Suomen nopeimmin kasvava kaupunki, niin kyllä meidän investoinneissa on olleet peruspalvelut pääpainona.”

Vantaalle muuttaa keskimäärin 5 000 ihmistä vuodessa ja määrän arvioidaan pysyvän samansuuruisena seuraavien kymmenen vuoden ajan.

”Talous on tasapainottelua, mutta meillä on vahvaa kulttuuritahtoa: heti kun ylimääräistä tulee, se ropsautetaan tuonne, tehdään lisää palveluita, lisätään kulttuurille. Varsinainen suora kulttuurintuki, siinä me emme ole kaikkein suurimpia.”

”Mutta sitten täytyy huomata, että Vantaalla annetaan ilmaisia tiloja kulttuurille, ja on tuettu muulla tavalla.”

Uskotaan, uskotaan: kuultiinhan tämä teatterinjohtajiltakin.

Joten kysytään kaupunginjohtajalta – jonka työhuoneen ikkunanäkymässä purettava Tikkurin kortteli, uusi kirkko ja nostokurjet seisovat sulassa sovussa – enää vain sitä millainen on hänen unelmiensa Vantaa.

”Haluan Vantaan, jossa on kukoistavat kaupunkikeskukset, joissa on paljon ihmistä lähellä olevaa kulttuuria. Kyllä minä näen, että Vantaa on kulttuurikaupunki ja se tulee olemaan tulevaisuudessa yhä vahvemmin.”

Lue lisää: Keskellä Tikkurilaa on piilossa historiallinen alue, joka on juuri nousemassa uuteen kukoistukseen

Tanssiteatteri Raatikko

  • Perustettu vuonna 1972 Vantaalla.

  • Perustajina tanssija-koreografit Marjo Kuusela ja Maria Wolska.

  • Keskittynyt erityisesti lasten- ja nuortenteatteriin. Tekee paljon kiertueita ympäri Suomen.

  • Vuosittain yli 400 näytäntöä ja yli 30 000 katsojaa.

Teatteri Vantaa

  • Aloitti 1986 nimellä Teatteri Kehä III. Vaihtoi nimen Teatteri Vantaaseen 2006.

  • Perustajana aviopari: näyttelijä Anne Nielsen ja oopperalaulaja Matti Pasanen.

  • Toimi vuodesta 1995 alkaen Tikkurilan Silkkitehtaan alueella Silkkisalissa. Lisäksi teatteri on tehnyt runsaasti kiertue-esityksiä Etelä-Suomen alueella.

  • Toimii aktiivisesti vierailunäyttämönä.

Oikaisu 26.10. klo 11.10: Korjattu kuvatekstiin Vantaanjoen tilalle Keravanjoki.

Oikaisu 27.10. klo 13.57: Poistettu Teatteri Vantaan juhlagaalan esiintyjälistasta esteen vuoksi pois jäävän Ulla Tapanisen nimi.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat