Laulaja Jore Marjaranta menestyi Leningrad Cowboysissa ja sen jälkeen omilla biiseillään, vaikkei odottanut soolouralta mitään, sittemmin mukaan elämään tuli myös jooga - Kulttuuri | HS.fi

Laulaja Jore Marjaranta menestyi Leningrad Cowboysissa ja sen jälkeen omilla biiseillään, vaikkei odottanut soolouralta mitään, sittemmin mukaan elämään tuli myös jooga

Jore Marjarannan tie Suomi-rockin huipulla alkoi Peer Güntin roudarina.

Soolouran alkamisen aikoihin Jore Marjaranta aloitti joogaharrastuksen. Siitä tuli myöhemmin hänelle toinen ammatti. ”On tuonut balanssia elämään, ettei tarvitse koko ajan miettiä vain muusikonuraa”, hän sanoo.

8.10. 2:00

Jore Marjarannan 40 vuoden mittainen laulajaura on sisältänyt kaksi vaihetta. Ensimmäisellä puoliskolla hän esiintyi bändien kanssa, jälkimmäisellä soolona. Vaikka kokoonpanot ovat vuosien mittaan kutistuneet, laulaja viihtyy lavalla yksinkin.

”Olen lainannut Anssi Kelalta elämäkertakonsertti-konseptin eli kerron keikoillani tarinoita urastani. Saan helposti kasaan kaksi tuntia materiaalia, josta melkein puoli tuntia on pelkkää höpinää. Jengi on tykännyt, kun avaan yksittäisiä biisejä ja aikajanaa, miten urani on edennyt”, Marjaranta kertoo.

Menneiden läpikäynti sujuu haastattelussakin rutiinilla, ja käänteitä on matkan varrella riittänyt. Marjaranta on kiertänyt maailmaa Leningrad Cowboysin solistina ja ollut suosittu sooloartisti mutta hakenut myös nuorena pitkään paikkaansa musiikkialalla.

Ensimmäisen levytyksensä Marjaranta teki vuonna 1981 skabändi The Clapin solistina. Seuraavat vuodet kuluivat kuitenkin roudarina rockyhtyeiden matkassa. Pitkäaikaisin työnantaja oli Peer Günt, jolla oli tekniikkaa niin paljon, että keikkabussissa matkusti roudareita enemmän kuin soittajia.

”Joka viikonloppu oli vähintään kaksi keikkaa. Olin rumpuroudari eli tehtäväni oli kasata Twist Twist Erkinharjun rummut. Niissä oli kolmetoista peltiä, ja kaikki rummut olivat täynnä pieniä peilejä. Siinä oli älytön homma, mutta setti oli tosi hienon näköinen, kun se oli paikallaan ja täydessä valossa.”

Marjarannan laulajaura sai vauhtia, kun hän pääsi 1980-luvun lopussa Albert Järvisen bändiin. Se oli merkittävää myös siksi, että Hurriganesin Roadrunner-levy oli aikoinaan innoittanut hänet hankkimaan ensimmäisen kitaransa.

”Olin laulajana todella tuntematon, mutta Järvinen otti minut aina mukaan haastatteluihin, esitteli ihmisille ja tuki minua epävarmuudessani. Se aika toi alustan sille, että minusta tuli ammattimuusikko.”

Eräällä keikalla yleisöön osui Mato Valtonen, joka oli perustamassa Leningrad Cowboysia. Marjaranta pääsi mukaan bändiin ja koki sen suosion vuodet. Hän lauloi suurissa konserteissa Puna-armeijan kuoron kanssa ja esiintyi MTV Video Awardsissa New Yorkissa.

”Kiersimme maailmaa isolla joukolla, joten se opetti ryhmätyöskentelystä tosi paljon. Etenkin Senaatintorin konsertti kesällä 1993 oli häkellyttävä ja poikkeuksellinen, koska Suomen valtiolta piti anoa lupa tuoda venäläinen sotilasosasto maahan. Paikalle tuli 70 000 ihmistä, ja ilta onnistui täydellisesti. Kuorokin tykkäsi mahdollisuudesta tehdä muuta kuin perinteisiä Puna-armeijan kuoron lauluja.”

1990-luvulla Marjaranta lauloi myös Guitar Slingers -rockyhtyeessä. Molemmat bändit keikkailivat niin paljon, että Marjaranta kokee niiden tehneen hänestä laulajan.

Jore Marjaranta keikkailee nykyään lähinnä yksin tai duona kitaristin kanssa. ”Koko musiikkialan puolesta sanon, että nyt kun kaikki on vapautunut, älkää aristelko keikoille menemistä. Tarvitsemme jengin katsomoon, jotta saamme uskoa tulevaisuuteen, ja sen kautta tulee motivaatio musiikin tekemiseen.”

Vuonna 1999 Marjaranta aloitti suomenkielisen soolouran. Hän koki jo eläneensä yhden rockunelman ja ajatteli kaiken eteen tulevan olevan enää vain plussaa.

Heti alkuun tuli kaksi isoa hittiä: Haaveet kaatuu ja Miten pelko lähtee. Ne saivat merkittävää vetoapua Pahat pojat- ja Minä ja Morrison -elokuvista.

”Biisit saivat niin paljon näkyvyyttä ja kuuluvuutta, että ne ovat kantaneet minua tänne asti. Olen tosi tyytyväinen, että saan edelleen 21 vuoden jälkeen olla sooloartisti, ja myös sitä edeltäneestä 19 vuoden pätkästä. Tajuan myös roudarijakson tärkeyden, koska sen ansiosta tunnen kaikki yhden ikäpolven muusikot, millä on ollut valtava merkitys.”

Soolouran alkamisen aikoihin Marjaranta aloitti joogaharrastuksen. Sen ohjaamisesta tuli myöhemmin hänelle toinen ammatti.

”Joogalla on valtava merkitys lauluääneen, koska hengitys on siinä niin isossa osassa. Kunto pysyy hyvänä ja keikkaa jaksaa tehdä. On myös tuonut balanssia elämään, ettei tarvitse koko ajan miettiä vain muusikonuraa.”

Uutta musiikkia on ilmestynyt edelleen vuosittain. Marjaranta toivoo voivansa jatkaa laulu-uraa niin kauan kuin hänellä riittää kuulijoita.

”Tietenkin toivon myös joogan pysyvän loppuun asti. Jos pysyn terveenä, potentiaalista joogaohjaajamatkaa on vielä edessä. Tiedän Lahdesta joogaohjaajan, joka ohjasi vielä 95-vuotiaana. Se on 60-vuotiaasta vielä aika perhanasti eteenpäin.”

Jore Marjaranta

  • Syntyi 1961 Kemijärvellä. Kasvoi Lahdessa, asuu Tampereella

  • Julkaissut kahdeksan sooloalbumia vuosina 2000–2016. Tunnetuimpia kappaleita mm. Haaveet kaatuu, Miten pelko lähtee, Kävelet tähtiin päin, Niin kaunis on Helsinki nyt, Ikävä, Mä aion elää ja Huomaan vain sinut.

  • Laulajana yhtyeissä The Clap, Peak Funktion, Albert Järvinen Band, Albert Järvinen Bronx, Leningrad Cowboys ja Guitar Slingers.

  • Työskentelee myös joogaopettajana.

  • Saimaan Norppaklubin hallituksen jäsen. Harrastaa joogaa, asahia ja pyöräilyä.

  • Täyttää 60 vuotta lauantaina 9. lokakuuta. Julkaisee merkkipäivänsä kunniaksi uuden biisin suoratoistopalveluissa 15. lokakuuta.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat