Haastattelun ensimmäinen kysymys saa suomentaja Pertti Seppälän nauramaan heti partaansa. Siis: minkä lajin erakko hän on omasta mielestään?
Tai onhan siitä aavistus. Seppälän valkoinen parta on kyllä pitkä kuin metsätontulla, mutta hykertelevänä ja puheliaana hän ei vaikuta syrjään vetäytyneeltä säikyltä, joka lymyilee yksin erämökissä.
”Sanoisin, että minussa herättää eniten vastakaikua kaupunkierakkous, ja ennen kaikkea klassisessa kiinalaisessa mielessä. Kaupunkierakkous oli Kiinassa lukuisien oppineiden moraalinen ja poliittinen valinta, mutta myös elämäntapavalinta”, tarkentaa Seppälä.
Hän on sinologi, kiinan kielen ja kiinalaisen kulttuurin asiantuntija, jonka tuorein suomennos Vaeltavat pilvet on ensimmäinen laaja valikoima klassista kiinalaista erakkorunoutta Suomessa.
”Mutta erakkojen elämä ei ollut erityisen yksinäistä, kuten erakkous meillä mielletään. Sekä maaseutuerakot että kaupunkierakot olivat enimmäkseen sosiaalista lajia ja tulivat toimeen toisten ihmisten kanssa, niin kuin me suurkaupunkien yksineläjät nykyään.”
Kiinalaisilla erakoilla on myös osansa siihen, että Pertti Seppälää haastatellaan nyt tässä, 70-vuotispäivänsä alla.
Toista tuhatta vuotta sitten elämästään runoilleet erakot olivat ensimmäisiä, jotka herättivät hänen kiinnostuksensa Kiinaan, sen kieleen ja kiinalaiseen kulttuuriin. Ne sysäsivät hänet sille pitkälle tielle, jolla harrastukset ja työt ovat kietoutuneet aina toisiinsa.
Seppälä on ollut myös tietokirjailija, antikvaarinen kirjakauppias, kirjakustantaja ja Helsingin yliopiston tuntiopettaja sekä radioesseiden ja radiodokumenttien tekijä. Ja toiveittensa mukaisesti ilman kokopäiväistä työsuhdetta – itsensä työllistäjä, freelancer.
”Vapaus on tietysti kuvitteellista siinä mielessä, että freelancer on periaatteessa töissä aina ja tekee usein kuukausipalkkaista pidempiä työviikkoja. Mutta sitä ei huomaa, jos nauttii tekemisistään.”
Viitasaarella syntynyt, Espoon Tapiolassa ja Porissa varhaiset kouluvuotensa viettänyt Seppälä kuvailee itseään monessakin mielessä oman aikansa lapseksi, siis kuusikymmenlukulaiseksi.
Beat-sukupolvi ja hippiliike avasivat hänelle ovia vaihtoehtoisiin elämäntapoihin ja itämaisiin kulttuureihin – ja samaan aikaan uusi rock toimi sisäänheittäjänä omissa tekemisissä. Seppälä soitti muun muassa sähköurkuja ja saksofonia, mutta keikkailu ei edennyt teinibileitä pidemmälle.
Mutta oli hänellä myös yksi vakaa suunnitelma: filosofiasta kiinnostuneena hän aloitti uskontotieteen pääaineopiskelun Helsingin yliopistossa, josta valmistuikin 1977.
Tosin tässä välissä oli elämään ujuttautunut maailman puhutuin kieli kiina, jonka opetus oli alkanut yliopistossa yhden kiinalaisen opettajan voimin 1974.
”Huomasin nopeasti, että kiina ja klassinen kiinalainen kirjallisuus sekä taolainen filosofia maistuivat paremmin kuin mitkään muut. Ehkä osittain siksi, että ne olivat jollain tasolla vahvasti kiinni arjessa.”
Kiinasta innostunut Seppälä matkusti Suomen opetusministeriön stipendiaattina Kiinaan 1977, jossa opiskeli kolme vuotta. Ensin kieltä Pekingissä, sitten myös klassista ja modernia kirjallisuutta Shanghaissa – ja kaikkialla kiinaksi.
”Kiina ei ole kieliopiltaan kauhean monimutkainen, mutta onhan hankala oppia ennen kaikkea ääntämisen, sävelkorkojen ja kirjoitusjärjestelmän takia.”
Seppälä pääsi silti päämääräänsä sekä tekemään juuri sitä, miksi Kiinaan lähti: suomentamaan kirjallisuutta, esittelemään kiinalaista kulttuuria. Kirjoja on kertynyt sittemmin toistakymmentä, myös tietoteoksia muun muassa kalligrafiasta ja Kiinan kulttuurista.
Kääntämisellä ei ole tietysti elänyt yksin, eikä se ollut edes Seppälän tavoite.
Toinen toteutunut haave oli kirja-antikvariaatti Syvä uni, jota hän piti veljensä Matti Seppälän kanssa Kampissa – Kalevankadulla ja Fredrikinkadulla – kaikkiaan 27 vuotta. Sen ohessa toimi myös kustantamo Memfis Books, erikoisalanaan Aasian maiden kulttuurit.
”Oleellista erakkoelämässä on kaikkina aikoina ollut kovien arvojen hylkääminen; rahan, uran ja maineen perässä juoksemisen välttäminen”, kirjoittaa Seppälä uusimman valikoimansa esipuheessa.
Voisiko olettaa, että rivien välissä puhuu hän itse, se kaupunkierakkouteen kallellaan oleva sinologi ja suomentaja?
”Kyllä näin voi sanoa. Ja askartelu erakkorunojen parissa jatkuu.”
Pertti Seppälä
Syntyi Viitasaarella 1951, lapsuusvuodet Helsingissä, Espoossa ja Porissa, asuu nykyään Vantaalla.
Suomentaja, kirjailija ja luennoitsija, sinologi.
Hum. kand. Helsingin yliopistossa 1977, pääaineena uskontotiede.
Opiskeli kiinaa ja Kiinan kirjallisuutta Pekingissä ja Shanghaissa 1977–1980.
Suomi–Kiina-seuran lehden Kiina sanoin ja kuvin päätoimittaja 1982–1985.
Kääntänyt varsinkin kiinalaista runoutta ja kirjallisuutta. Teoksia ja kokoelmia toistakymmentä, myös tietoteoksia.
Uusin suomennos erakkorunovalikoima Vaeltavat pilvet (2021).
Kirja-antikvariaatti Syvä uni veli Matti Seppälän kanssa Helsingissä 1988–2015, kirjakustantamo Memfis Books vuodesta 2001.
Tehnyt Yleisradiolle vuodesta 1986 noin 60 radiodokumenttia ja radioesseetä.
Käynyt Kiinassa lähes vuosittain vuodesta 1983. Tuonut Suomeen muun muassa kiinankielistä kirjallisuutta ja kiinalaista kalligrafiaa.
Täyttää 70 vuotta lauantaina 23. lokakuuta.