Elääkö Tampereen Teatteri omassa, mistään tietämättömässä kuplassaan? Kotiopettajattaren romaani on museaalinen viritelmä - Kulttuuri | HS.fi

Elääkö Tampereen Teatteri omassa, mistään tietämättömässä kuplassaan? Kotiopettajattaren romaani on museaalinen viritelmä

Jussi Nikkilän ohjaus on täysin vailla näkökulmaa tai sen kummempaa ideaa, kirjoittaa kriitikko Maria Säkö.

Marketta Tikkanen esittää kotiopettajatar Jane Eyreä Tampereen teatterin produktiossa.

21.10.2021 15:04 | Päivitetty 21.10.2021 16:12

Näytelmä

Kotiopettajattaren romaani – Jane Eyre. Charlotte Brontën romaanin pohjalta näytelmäksi dramatisoinut Polly Teale. Suomen kantaesitys Tampereen Teatterin isolla näyttämöllä. Suomennos Reita Lounatvuori, ohjaus ja musiikki Jussi Nikkilä, lavastus- ja pukusuunnittelu takis, koreografiat Ingrid André, valosuunnittelu Raimo Salmi, äänisuunnittelu Hannu Hauta-aho. Rooleissa Marketta Tikkanen, Pia Piltz, Esa Latva-Äijö, Ritva Jalonen, Elisa Piispanen, Annuska Hannula, Antti Tiensuu, Matti Hakulinen. ★★

Charlotte Brontën Kotiopettajattaren romaani (1847) on saanut lukuisia tulkintoja teatterissa, se on kääntynyt myös tv-sarjoiksi ja elokuviksi.

Viimeksi keväällä 2020 saattoi seurata striiminä suoraa lähetystä Lontoon National Theatren loistavasta Sally Cooksonin ohjaamasta ja dramatisoimasta tulkinnasta, jossa oli täydellinen rytmi, herkkyys ja raikkaus. Maailma nähtiin siinä Jane Eyren silmin.

Jussi Nikkilän Tampereen Teatterin isolle näyttämölle ohjaamassa esityksessä käytetään Polly Tealen dramatisointia, jossa keskeiseksi ja heti alussa esitellyksi ratkaisuksi nousee Jane Eyren ( Marketta Tikkanen) ja ullakolle lukitun Bertha Masonin (Pia Piltz) tekeminen ikään kuin saman henkilön eri puoliksi.

Tealen ideana on Jane Eyren sisäisen maailman avaaminen ja sen näyttäminen, miten yhteiskunta telkeää naisen vankilaan kaikissa yhteiskuntaluokissa. Tikkanen on näyttelemisessään valovoimainen ja herkkä, Piltz antaumuksellinen, mutta kumpikin varsin sävytön. He olisivat tarvinneet ohjausta, joka auttaa löytämään sävyjä ja tekstiä, jossa on näkökulma klassikkoon.

Esa Latva-Äijö tulkitsee Rochesterin etäiseksi ja omissa maailmoissaan eläväksi. Kaiken kaikkiaan näyttelijäntyö ei oikein missään kohtaa herää erityisemmin eloon.

Kotiopettajattaren romaanista on tehty hyllymetreittäin tutkimusta feministisestä ja psykoanalyyttisesta näkökulmasta. Ja kirjoittihan Jean Rhys Bertha Masonin tarinan toisin Siintää Sargassomeri -romaaniinsa. Puhumattakaan sitten siitä dekolonisaatiokeskustelusta, jota Suomessa ja maailmalla nyt käydään.

Aivan kuin Tampereen Teatteri eläisi omassa, mistään tietämättömässä kuplassa.

Rakkaudettomana kasvattilapsena kasvaneen Jane Eyren päätyminen Rochesterin lapsen kotiopettajattareksi, Rochesterin ja Jane Eyren rakastuminen ja Rochesterin ullakolle teljetyn jamaikalaissyntyisen mielenterveydeltään horjuvan vaimon paljastuminen sekä sitä seuraava välirikko ja palaaminen yhteen on toki suurimmalle osalle katsojista tuttu tarina. Siksikin olisin kaivannut esitykseltä jotain muuta.

Nikkilän ohjaus on minusta täysin vailla näkökulmaa tai sen kummempaa ideaa.

Ainoa aidosti iloa antava asia on lontoolaisen lavastaja-puvustaja Takisin lavastus. Ilmavat puurakenteet antavat näyttelijöille mahdollisuuden tyylittelyyn ja viuhkamaisesti piirtyvät valotilanteet tuovat sekä happea että sisäisen elämän tuntua näyttämökuvaan raivorealismin sijaan.

Romaani juoksutetaan näyttämölle kovaa vauhtia, mihinkään ei oikein ehdi kiintyä. Esityksen komiikka ja parodia ovat periaatteessa oivia välineitä lähestyä goottilaisia piirteitä ja miesten valtaa. En kuitenkaan jaksa nähdä niitä kovinkaan radikaaleina eleinä, ne ovat niin fokusoimattomia.

Välillä pysähdytään kohtiin, joissa on tarkoitus avata Jane Eyren sisäistä maailmaa, mutta keskellä lavaa seisominen ja Bertha Masonille suunnitellut kouristelukoreografiat, joissa on raikas tuulahdus 80-luvun tanssiteatterista, lähinnä kummastuttavat.

Ainoa valopilkku on kasvattiäidin ja Rochesterin palvelijan rooleissa urakoiva Ritva Jalonen, jonka näyttelemistä siivittää brittiepookeista tuttu karisma ja sarkasmi.

Tampereen Teatterilta odottaisi vähän valppaampaa suhdetta ympäröivään todellisuuteen.

Oikaisu 21.10. klo 16: Bertha Masonia näyttelee Pia Piltz, ei Plitz, kuten arviossa aiemmin virheellisesti kirjoitettiin.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat