Tampereen Työväen Teatterin Matildassa korostuu riemukkaalla tavalla kotimaisen musikaaliosaamisen taso – lapset ovat teoksen ehdoton ydin - Kulttuuri | HS.fi

Tampereen Työväen Teatterin Matildassa korostuu riemukkaalla tavalla kotimaisen musikaali­osaamisen taso – lapset ovat teoksen ehdoton ydin

Tampereen Työväen Teatterin ennätyksellisen vilkkaaseen musikaalivuoteen mahtuu myös yksi todellinen kokoperheen teos.

Helinä Puusa on yksi kolmesta Matildan nimiroolissa vuorottelevista lapsinäyttelijöistä.

28.10.2021 15:48

Musikaali

Matilda. Suomenkielinen kantaesitys Tampereen Työväen Teatterin suurella näyttämöllä 27.10. Roald Dahlin lastenkirjan pohjalta kirjoittanut Dennis Kelly, musiikki ja laulujen sanat Tim Minchin, suomennos Reita Lounatvuori ja Hanna Kaila. Ohjaus Samuel Harjanne, koreografia Jari Saarelainen, kapellimestari Joonas Mikkilä, lavastus Peter Ahlqvist, puvut Pirjo Liiri-Majava, kampaukset ja naamiointi Sari Rautio, ääni Kalle Nytorp, valot Juha Haapasalo, videot Tero Koivisto. Nimiroolissa vuorottelevat Alma Järvensivu, Villa Murtagh ja Helinä Puusa. ★★★★

Musiikkiteatterin ja erityisesti musikaalien asema on noussut Suomessa viime vuosikymmeninä hurjaa vauhtia.

Teattereissa panostetaan tuotantoihin, tekijöiden ammattitaito kasvaa kohisten ja yleisö osoittaa rakkauttaan – joskus suorastaan sokeasti.

Monet teatterialan suurimmista taiteellisista voitoista on viime vuosina saatu kokea nimenomaan musikaalien parissa.

Tampereen Työväen Teatteri on saavuttanut musikaaliosaamisellaan aivan erityisen paikan teatterikartalla, mihin tuo oman keskeisen lisänsä teatterin pitkäjänteinen työ uusien kotimaisten musiikkinäytelmien tuottajana.

Pandemian aiheuttamien aikataulumuutosten takia Työviksessä on nyt käynnissä erikoisen poikkeuksellinen näytäntövuosi. Ohjelmistosta löytyy peräti neljä hyvin erilaista musikaalia.

Nopeimmat ehtivät nähdä viime syksynä vähille esityksille jääneet viiden tähden mestariteokset. Ennen näkemättömän upea kotimainen kantaesitysmusikaali Hamlet saa marraskuussa vielä kolme esitystä ja yhteistyössä Helsingin kaupunginteatterin kanssa toteutettu Kinky Boots jatkaa ensi helmikuuhun asti.

Vuoden uutuuksista vastaa ohjaajana Samuel Harjanne, yksi musikaalibuumin kärkinimistä.

Tammikuussa ohjelmistoon tulevaa ja terrori-iskuista lähtökohtansa ammentavaa tuoretta Broadway-menestystä Come From Away edeltää suomenkielisen kantaesityksensä juuri saanut, englantilaiseen lastenkirjaan perustuva kokoperheen musikaali Matilda.

Matildassa korostuu riemukkaalla tavalla kotimaisen musikaaliosaamisen saavuttama viimeisin taso.

Lapset ovat aivan keskeisessä asemassa sekä Roald Dahlin kirjoittamassa tarinassa että sen pohjalta tehdyssä musikaalissa, eikä lapsia ole estetty ottamasta näyttämöä haltuunsa myökään Tampereella.

Harvoin on teatterissa kuultu niin raikuvia aplodeja kuin Työviksen ensi-illassa Matildaa näytelleen yhdeksänvuotiaan Villa Murtaghin astuessa esiin loppukiitoksissa.

Musikaalin nimiroolissa vuorottelevat Murtaghin rinnalla Alma Järvensivu ja Helinä Puusa, minkä lisäksi mukana on pieni koululuokallinen kaksoismiehityksellä esitettäviä lapsirooleja.

Lasten käyttäminen musikaalien suurissa päärooleissa on tietysti monipiippuinen asia, minkä johdosta tämän kaltaisten esitysten yhteydessä on ruvettu järjestämään erityisiä musikaalikouluja.

Teattereilla on aikaa varmistautua lasten soveltuvuudesta, ja lapset ehtivät rauhassa harkita omaa sitoutuneisuuttaan.

Itsekin musikaalin lapsitähtenä uransa aloittanut ohjaaja Harjanne on aikaisemmin vetänyt musikaalikoulua Työviksessä esitetyn Billy Elliot -musikaalin yhteydessä.

Lapset ovat teoksen ehdoton ydin ja sen annetaan hyvällä tavalla näkyä kaikessa.

Lapsissa ilmenevä anarkistisuus yhdistettynä mielikuvituksen voimaan on innostanut säveltäjä Tim Minchinin luomaan todella riemastuttavalla tavalla rönsyilevää musiikkia, jossa on vahvojen melodioiden rinnalla myös villejä painotuksia yksittäisten soitinten, etenkin vaskipuhaltimien, käytössä.

Musiikin osuus Matildassa on niin merkittävä, että teos tuntuu melkein läpisävelletyltä. Tässä suhteessa tuntuu suorastaan oleelliselta, että Minchin vastaa myös laulujen sanoituksista.

Musiikki yhdistettynä brittiläisestä nonsense-runoudesta ammentavaan tekstiin antaa pelivaraa esiintyjille. Katsojan ei ole pakko saada selvää joka sanasta, eikä asioita ole tarkoitus ymmärtää vain yhdellä tavalla oikein.

Tämä ei tarkoita sitä, etteivätkö esityksen lapset olisi laulaneet todella taitavasti. Painopiste joka tapauksessa oli asetettu lasten persoonalliseen ilmaisuun, ei mihinkään ehdottomaan oikein tekemisen paineeseen.

Ja ensi-illan lapsiyleisö nappasi hämmästyttävän nokkelasti kiinni sanaleikeistä, jotka oli suomennettu tyylikkäästi ilman helppoja ajankohtaisia hokemia.

Koulutielle astuvan viisivuotiaan englantilaistytön tarinaa tukee ansiokkaasti myös Peter Ahlqvistin luoma lavastus, jonka vuolaasti virtaavat visiot ilmentävät mielikuvituksen lisäksi tunne-elämän tyrskyjä Musikaalin aikuiset esitetään niin vahvasti karrikoiden, että niiden räjähtävistä sisuksista alkaa versoa vaikka minkälaisia mielikuvia.

Jani Karvisen naispuolinen rehtori on lapsia retuuttaessaan niin hirmuinen ilmestys, ettei katsomoon kannata viedä ketään alle kouluikäistä lasta. Teatterin antaman suositusikäraja onkin sopivasti seitsemän vuotta.

Anna-Maija Tuokko tuntuu suorastaan liian täsmäroolitetulta Matildan äidin roolin. Dahlin romaanin äiti käytännössä asuu bingohallilla, mutta musikaalissa hän harrastaa kilpatanssia. Tanssii tähtien kanssa -kisan vuonna 2017 voittanut Tuokko sambaa lavalla koko rahan edestä, eikä hänestä jää pahasti jälkeen, ainakaan spagaatin syvyydellä mitattuna, myöskään Matildan isää esittävä Jyrki Mänttäri.

Pihla Pohjolaisen arka opettaja ja Petra Karjalaisen vahvasti eläytyvä kirjastonhoitaja vastaavat keskeisesti siitä, että tarinan moniväriset langat kietoutuvat lopulta hienoksi paketiksi, jonka sisältö on kiinni jokaisen katsojan omista hoksottimista.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat