Ville Ranta tekee hirtehisen maihinnousun Ranskaan, jossa sarjakuvantekijä painii taiteellisuuden ja kaupallisuuden välissä - Kulttuuri | HS.fi

Ville Ranta tekee hirtehisen maihinnousun Ranskaan, jossa sarjakuvantekijä painii taiteellisuuden ja kaupallisuuden välissä

Oululainen sarjakuvataiteilija piirtää ranskalaisesta sarjakuvaväestä kukkoja. Ville Ranta osaa myös irvailla itselleen.

Ville Ranta kuvaa sarjakuvassaan matkaansa Ranskaan.

13.11. 14:51

Sarjakuvat

Ville Ranta: Kuinka valloitin Ranskan. WSOY. 164 s.

Kautta historian miehet ovat jättäneet äidit ja lapset jälkeensä, kun ovat häipyneet maailmalle viemään roskia, voittamaan sotia tai tekemään muita urotöitä. Uusimman sarjakuvakirjansa alussa Ville Ranta hiipii Ranskaan tavoittelemaan taiteellista ja taloudellista menestystä.

Ranska onkin Euroopan suurin sarjakuvien markkina-alue, eli periaatteessa oikea paikka, jos haluaa tienata alalla.

Ranta on opiskellut kielen ja päässyt sisään maan sarjakuvapiireihin. Hän julkaisi vuosia ranskaksi Ville veut être français -blogia (Ville tahtoo olla ranskalainen). Angoulêmen ison sarjakuvafestivaalin piirroskonserteissa hän oli pitkään ainoa ei-ranskalainen taiteilija.

Rannan kaikissa sarjakuvissa on paljon häntä itseään. Tällä kertaa hän ei etäännytä omaelämäkerrallisuutta yhtä kauas kuin vaikkapa edellisessä kirjassaan Kuningas menettää päänsä, joka sijoittui satumaailmaan.

Kuinka valloitin Ranskan perustuu Rannan kokemuksiin vuosien mittaan. Siinä näkyy, kuinka hyvin hän tuntee sikäläisen sarjakuvan maailman.

Ranta tekee ranskalaisesta sarjakuvaväestä kukkoja, vanhan Suur-Gallian tunnuseläimen mukaan. Kanoja – naisia – ei mahdu mukaan monta. Sarjakuva ei ole siellä kovin tasa-arvoista.

Henkilöiden ja kustantamoiden nimet on hienotunteisesti vaihdettu. Ranskalaiset tosin tunnistavat nimet helposti. Tarinan ymmärtämisen kannalta se ei ole välttämätöntä, mutta monen tuotantoa tunnetaan meilläkin.

Keskeinen hahmo on Lancelot, Rannan opas ja suojelija, ison Huysmans-kustantamon pomo, jonka tuki ailahtelee. Oikeasti hän on Benoît Mouchart ja kustantamo Casterman, Tintin perinteinen kotitalo. Ranta tutustui Mouchartiin jo, kun tämä oli Angoulêmen festivaalin taiteellinen johtaja.

Rannan kirjassaan ihailema Léon Choukri on Rabbin katista tunnettu Joann Sfar. Richart, joka antaa käsikirjoituksensa Rannalle piirrettäväksi, on Lewis Trondheim ja heidän teoksensa Julkimot (2006). Suomeksi on julkaistu muun muassa Trondheimin Jussi Jänis -sarjaa.

Varsinkin Mouchartista ja Trondheimista Ranta tekee hupaisat henkilökuvat, osuvat karikatyyrit. Ei hän imartele itseäänkään.

Supertähti Trondheim on onnistunut tekemään sekä taiteellisia että kaupallisia menestyksiä. Ne kaksi eivät kohtaa usein Ranskassakaan.

Sarjakuva sijoittuu Angoulêmen suurille sarjakuvafestivaaleille.

Myyntilistan kärki täyttyy vuosi toisensa jälkeen enimmäkseen Asterixeista, Lucky Lukeista ja muista vanhoista suosikeista, jotka olivat parhaimmillaan vuosikymmeniä sitten.

Sen sijaan esimerkiksi taiteellisesti keskeisen l’Associationin – jonka perustajiin Trondheim kuuluu – julkaisujen myynti jää usein muutamaan tuhanteen.

Rannan sarjakuvia on julkaissut Ranskassa enimmäkseen Ça et Là (kirjassa Á Peu Près). Uutuus ilmestyi lokakuussa Rackhamilta. Molemmat ovat arvostettuja mutta pienehköjä taidepajoja.

Ranta kuvaa sisyfosmaista pyristelyään taiteen kuplasta kohti kaupallista menestystä. Tarina on kärjistetty. Sen tekijä Ranta ymmärtää varmasti taiteen ja viihteen pelisääntöjen erot paremmin kuin päähenkilönsä Ranta.

Kirjassa isot kustantamot tuomitsevat Rannan tyylin kaupallisesti epäkelvoksi. Silti hän piirtää aina hienostuneella luonnosmaisella viivalla, joka huojuu rosoisen kauniina kuin rantakaislikko tuulten ja aaltojen elävöittämänä.

Juuri se ristiriita nostaa Kuinka valloitin Ranskan sisäpiirin jutusta yleispäteväksi pohdiskeluksi taiteen suhteesta kaupallisuuteen. Ranta käsittelee aihetta herkullisesti itseäänkin irvaillen.

Rannan sarjakuvat eivät siis kiipeile myyntitilastojen huipuilla enempää Suomessa kuin Ranskassa, mutta palkintoja tulee molemmista – Suomesta muun muassa Puupäähattu ja Ranskasta ritarinarvo.

Vaikka Ranta on menestynyt taiteilijana erittäin hyvin, hän tuskailee talouden kanssa. Se on yleistä kaikissa taiteissa. Ongelma on ehkä itsestäänselvempi ja siksi lievempi sellaisilla aloilla, jotka eivät tuota kaupallista viihdettä vertailukohdaksi.

Ranta ei silti ole väärässä, kun haikailee kunnon korvausta taiteellisesta työstään. Siitä sopii muistuttaa nyt, kun kulttuuria pitäisi rakentaa uudelleen koronan jälkeen.

Ville Ranta kertoo kirjastaan Kuinka valloitin Ranskan Helsingin sarjakuvafestivaalilla (13.-14.11. Kaapelitehdas, Tallberginkatu 1) su klo 12.30.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat