Elokuvia runnellaan televisiossa pätkimällä, nopeuttamalla ja päälle pomppivilla mainoksilla – Se hyväksytään, koska vaihtoehto on huonompi - Kulttuuri | HS.fi

Elokuvia runnellaan televisiossa pätkimällä, nopeuttamalla ja päälle pomppivilla mainoksilla – Se hyväksytään, koska vaihto­ehto on huonompi

”Elokuva-alaa kiinnostaa se, että saamme elokuville mahdollisimman paljon katselijoita. Kaupallisilla kanavilla se tapahtuu tietyllä taiteellisella hinnalla. Se on parempi kuin se, että elokuvia ei näytettäisi ollenkaan”, sanoo tuottaja ja käsikirjoittaja Aleksi Bardy.

Ruotsissa korkein oikeus linjasi vuonna 2008, että mainoskatko rikkoi elokuvien dramaturgiaa ja teoskokonaisuutta.

22.11. 2:00 | Päivitetty 22.11. 6:24

Kauhuelokuvan jännite katoaa, kun elokuva katkeaa ja ruutuun tulee oltermanniukko kertomaan napostelujuustoista.

Tätä tapahtuu tunnin aikana enintään 12 minuuttia ja maksimissaan puolen tunnin välein: niin paljon mainoksia televisiossa saa lain mukaan näyttää.

Kun on lopputekstien aika, tekijät eivät saa huomiota, vaan lopputekstiruutu pienenee tunnistamattomaksi. Suoratoistopalveluissa lopputekstit jäävät usein näkemättä, kun palvelu alkaa suositella lisää katsottavaa.

Netflix kertoi myös vuonna 2019, että se alkaa tehdä fine diningista pikaruokaa: uudella toiminnolla elokuvaa voi katsella 1,5-kertaisella nopeudella.

Leffafania kaikki tämä kyrsii: miksi elokuvia saa runnella näin?

Nelonen median televisiojohtaja Ville Toivonen kertoo, että heille ei ole tullut palautetta tai kritiikkiä koskien elokuvien lopputekstejä.

”Esitämme elokuvien yhteydessä lopputekstit. Tv-kanavien graafiset kanavailmeet vaikuttavat siihen, että eri sisältöjen lopputekstit näytetään usein pienemmässä koossa.”

Mainoskatkoja pyritään Toivosen mukaan sijoittelemaan niin, että ne eivät häiritsisi.

”Pääasiallisesti hyödynnämme tuottajan tai tekijän sisältöön varaamia mainospaikkoja. Sen lisäksi valitaan dramaturgisesti sopivia mainospaikkoja, jos on tarvetta.”

MTV:n kanavajohtaja Iina Eloranta kertoo, että MTV esittää suurimman osan elokuvista lopputeksteineen, kotimaisissa elokuvissa joka kerta.

”Muutamien parhaaseen katseluaikaan sijoittuvien elokuvien osalta olemme optimoineet katseluvirtaa, eli lopputekstien lyhentämisellä pyrimme parantamaan katselukokemusta ja mahdollistamaan sujuvan siirtymisen seuraavaan ohjelmaan.”

Elorannan mukaan jokainen MTV:n kanavilla esitettävä elokuva katsotaan ennakkoon, ja mainoskatkot pyritään sijoittamaan siten, että ne haittaavat mahdollisimman vähän katselukokemusta.

Helsinki-filmin toimitusjohtaja, tuottaja ja käsikirjoittaja Aleksi Bardy ei katsele omia elokuviaan kaupallisilta kanavilta.

”Olen lopettanut kokonaan lineaarisen tv:n katsomisen. Toki olen nähnyt omiakin elokuviani kaupallisella kanavalla. Se ei ole täydellistä. Joskus katkot ovat hyvinkin harmillisia. Elokuvan immersio perustuu siihen, että luodaan yhtenäinen kokonaisuus.”

Katkottujenkin elokuvien näyttäminen on Bardyn mielestä silti hyvä kompromissi.

”Tv-esitykset ovat elokuvaan liittyvää ymmärrystä laajentava mahdollisuus ja elokuva-alalle myönteinen asia. Jos niitä ei olisi, tuskin katsojavirrat kanavoituisivat teattereihin”, Bardy sanoo.

Suomalainen elokuva saa yleensä rahoitusta kanavilta, eli tv-kanavat osaltaan mahdollistavat elokuvien tekemistä.

Elokuvan esityksissä puhutaan ikkunoinnista eli siitä, missä vaiheessa mitkäkin elokuvan levitysmuodot ovat käytössä.

Perinteisesti ikkunoidaan niin, että elokuva on teatterissa 4–6 kuukautta. Sen jälkeen elokuva on maksullisessa kotikatselussa, ja viimeinen ikkunointi on 24 kuukauden päässä ensi-illasta. Silloin elokuva menee ilmaiseen tv-katseluun.

”Se leffa on tehty kaksi vuotta sitten, ja tekijät ovat saaneet siitä jo rahansa. Ei tv-esitykseen jakseta enää panostaa”, ohjaaja Tuukka Temonen sanoo.

Hänen mukaansa kanavien kanssa voisi sopia esimerkiksi mainoskatkojen rytmityksistä, mutta sellaisia keskusteluja ei käydä käytännössä koskaan.

Hän on tv-esityksistä samaa mieltä kuin Bardy: elokuva ei ole televisiossa katkoineen täydellinen, mutta kompromissi kannattaa.

”Suuri yleisö tulee edelleen televisiosta. Ajatellaan vaikka Valmentaja-elokuvaa: sitä katsottiin leffateatterissa 10 000 kertaa, mutta tv-esitys keräsi 350 000 katsojaa.”

Lopputekstienkään suhteen Aleksi Bardy ei ole huolissaan.

”Niistä on muutenkin vaikeaa saada mitään selville. IMDB:stä löytää tarvittavat tiedot paljon helpommin ja selkeämmin.”

Temosen mielestä syy lopputekstien pienentämisessä ei ole kanavissa vaan katsojissa.

”Sitä on tutkittu, että kun lopputekstit alkavat, katsojalla vaihtuu kanava, ellei kanava mainosta heti seuraavaa ohjelmaa. Halutaan, että katsoja pysyy kanavalla ja seuraava ohjelma saa hyödyn. Tämä on vallitseva lainalaisuus, jonka ymmärrän hyvin.”

Netflixin 1,5-kertaiseen katselunopeuteen Bardy suhtautuu vähän nihkeämmin.

”Elokuvien rytmiä rakennetaan ammattitaidolla ja intohimolla. Onko se sitten hyvä idea nopeuttaa niitä? Toisaalta mikä minä olen kieltämään ihmisiä tekemästä, mitä he haluavat. Voihan joku ostaa hyvää vuosikertaviiniäkin ja juoda sen kokiksen kanssa.”

Temonen ei näe asiassa suurta ongelmaa.

”Kuluttaja tekee oman mieltymyksensä mukaisen ratkaisun. Kunhan elokuva on myös mahdollista katsoa alkuperäisenä versiona, kaikki on hyvin.”

Vaikuttaa siltä, että elokuvien runtelu on hyväksytty niin katsojien kuin tekijöidenkin piirissä. Ainakaan Suomen elokuvaohjaajaliiton toiminnanjohtajan Kaarina Silvennoisen korviin ei ole kuulunut soraääniä siitä, miten elokuvia näytetään kaupallisilla kanavilla.

Suomen elokuvasäätiön Viestintä- ja tutkimusosaston päällikön Reetta Hautamäen mukaan epävirallisemmissa yhteyksissä lopputekstien puutetta on jonkin verran puitu, mutta mitään laajempaa keskustelua asian tiimoilta ei ole käyty.

Ruotsissa asiaan on puututtu. Siellä korkein oikeus linjasi vuonna 2008, että mainoskatko rikkoi elokuvien dramaturgiaa ja teoskokonaisuutta ja esti katsojaa kokemasta teoksia tavalla, joka kunnioittaisi tekijää.

Kyseessä olivat Claes Erikssonin elokuva Hajen som visste för mycket ja Vilgot Sjömanin elokuva Alfred. Elokuvat näytettiin TV4-kanavalla.

Bardy ei usko, että vastaavia päätöksiä nähdään Suomessa.

”Elokuva-alaa kiinnostaa se, että saamme elokuville mahdollisimman paljon katselijoita. Kaupallisilla kanavilla se tapahtuu tietyllä taiteellisella hinnalla. Se on parempi kuin se, että elokuvia ei näytettäisi ollenkaan.”

Helsingin Sanomat ja Nelonen Media kuuluvat Sanoma-konserniin.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat