Vain viitteellisesti läsnäolevien ihmisten jäljet täyttävät tilan Ilmassa-näyttelyssä - Kulttuuri | HS.fi

Vain viitteellisesti läsnäolevien ihmisten jäljet täyttävät tilan Ilmassa-näyttelyssä

Kolmeen kerrokseen levittäytyvässä Sinkan näyttelyssä on ilman liikkeitä ja ilmastossa olemista.

Anni Kinnunen: Big Bang, 2018, pigmenttivedos, akryylilasi (Diasec)

29.10. 11:39

Ilmassa 16.1.2022 saakka Taide- ja museokeskus Sinkassa (Kultasepänkatu 2, Kerava). Avoinna ti, to, pe klo 11–18, ke klo 12–19, la–su klo 11–17.

Pilvien liikkeitä, ilmassa tanssivia muovipussin riekaleita, syvään hengittävä jättiläiskasvi ja jopa hämmentävän paljon ilmapalloja. Taide- ja museokeskus Sinkassa nähtävä ryhmänäyttely Ilmassa tarjoaa erilaisia näkökulmia teemaansa, ilmassa olemiseen. Kolmeen kerrokseen levittäytyvän näyttelyn teoksissa ihmiset ovat pääosin läsnä vain viitteellisesti. Ja juuri tuon poissaolon kautta ihmisen jäljet täyttävät tilan – ja ilman.

Charles Pétillon: Playstation 1, 2011, pigmenttivedos, 111×146 cm, courtesy Danysz gallery.

Charles Pétillonin valokuvatuissa installaatioissa valkoiset ilmapallot leijuvat keskellä metsää sekä pursuavat ulos rakennuksista, liukumäistä tai ojarummuista. Pallot ovat rypälemäisissä rykelmissään kuin saippuavaahtoa tai molekyylejä. Ne ovat ilmestyneet autioilta vaikuttaviin tiloihin tai maisemiin, muodostavat häiriön ja ottavat haltuun.

Erivärisiä ilmapalloja nähdään myös Jiri Gellerin, Anni Kinnusen ja Timo Wrightin teoksissa: ne ovat karanneet katonrajaan, asetettu jalustalle, pinottu lasin taakse tai puhjenneet. Ilmapallot kantavat mukanaan kaikuja lasten juhlista ja ilosta, mutta saavat näyttelyn teoksissa myös painostavia ja levottomuutta herättäviä ulottuvuuksia.

Timo Aho: Under Control, 2018–2021, muovi, ilmastointiteippi, ilmapuhallin, ajastin, puurakenne.

Pinkeäksi puhallettujen tai pumpattujen ilmapallojen lisäksi ilma on konkreettinen materiaali ja väline useammassa teoksessa. Timo Ahon installaatiossa Under Control (2018–2021) mustasta kierrätysmuovista koostuva jättiläiskasvi on asetettu jykevään kehikkoon. Ilma liikkuu kasvin sisällä, muovin alla. Sisäänhengityksellä sen ulokkeet kohoavat ja ojentuvat, uloshengityksellä lötkähtävät.

Puinen rakenne kasvin ympärillä kahlitsee mutta myös pitää sitä pystyssä. Kasvi muistuttaa elävää olentoa, jonka hengitys on hidasta ja hiukan vaivalloista. Teoksen äärellä tekee mieli oleilla, jäädä kasvin seuraksi ja hengittää syvään sen tahdissa.

Saara-Maria Kariranta ja Jarmo Ilmari Somppi: Sarjasta Weight of Energy, 2017, tilan mukaan muuttuva installaatio, tuulettimet ja muovipussit. Porin taidemuseo / Tallennekokoelma AJ.

Myös Saara-Maria Karirannan ja Jarmo Ilmari Sompin yhteisteoksessa Weight of Energy (2017) kohtaavat muovi ja liike, kun läpinäkyvät ja ohuet muovipussin riekaleet nousevat ilmaan 12 tuulettimen avulla. Toteutus on yllättävän vangitseva: Muoviriekaleet liikkuvat toisiaan kohti, keriytyvät klimpiksi keskelle lattiaa ja irtoavat taas toisistaan. Ne nousevat spiraalina korkealle ilmaan, liitelevät hetken ja laskeutuvat liukuen kuin joutsenet veden pinnalle.

Vielä voimakkaammat tuulet puhaltavat Paula Lehtosen teoksissa, joissa katsoja joutuu keskelle 3D-animoitua pyörremyrskyä tai todistamaan luonnonkatastrofeja. Ilmassa oleminen näkyy liikkeenä ilmassa ja ilman mahdollistamana, mutta se on myös ilmastossa olemista.

Josefina Nelimarkka: Cloud Momentum, 2021, LED-valot, lasi, akryyli, datateknologia.

Josefina Nelimarkan teosten materiaalia ovat tutkijoiden keräämä ilmastodata ja pilvet, jotka lipuvat pitkin näyttöjä tai jähmettyvät imelän vaaleanpunaisina ja kirkkaan turkooseina valokuviin. Nelimarkka tarkastelee pilvien olemusta ja elinkaarta – sitä miten ne syntyvät ja toisaalta lakkaavat olemasta. Vuorovaikutteisessa kuva- ja ääni-installaatiossa Supersaturation (2020) sävyt ja muodot elävät ja vaihtuvat jatkuvasti, kun laitteet keskustelevat muun muassa Hyytiälän metsäasemalta kerätyn ilmastodatan kanssa. Pilvet hohtavat valkoisina sinistä taivasta vasten, kunnes muuttuvat joksikin aivan muuksi.

Marianna Uutisen maalausten kimaltelevat pinnat tuovat mieleen sädehtivät kuvat galakseista ja planetaarisista sumuista. – Rest, 2021, Back, 2021 & MA, 2021, akryyli kankaalle.

Marianna Uutisen akryylimaalaukset kurottavat vielä pilvien tai koko ilmakehänkin toiselle puolelle ja venyttävät näyttelyn teemaa kosmiseen mittakaavaan. Maalausten kimaltelevat pinnat tuovat mieleen sädehtivät kuvat galakseista ja planetaarisista sumuista. Maalaukset ovat kuin upottavia tähtimeriä mustaa taustaa vasten.

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat