Netflixin tuottama Sorjonen-elokuva on isolla budjetilla tehty kasa kliseitä ja tahatonta komiikkaa: Ville Virtanen ylinäyttelee kuin Johnny Depp merirosvokapteenina - Kulttuuri | HS.fi

Netflixin tuottama Sorjonen-elokuva on isolla budjetilla tehty kasa kliseitä ja tahatonta komiikkaa: Ville Virtanen ylinäyttelee kuin Johnny Depp merirosvo­kapteenina

Kansainvälisesti menestynyt dekkarisarja saa kompastelevan huipennuksen elokuvateattereissa. Murhamysteeri tulee muualla maailmassa nähtäville Netflixissä.

Anu Sinisalon esittämä Lena Jaakkola ja Ville Virtasen Kari Sorjonen haluavat selvittää, kuka maalaa verisiä muraaleja.

26.10. 12:25 | Päivitetty 27.10. 9:52

Jännitys

Sorjonen – muraalimurhat, ohjaaja Juuso Syrjä, pääosissa Ville Virtanen, Anu Sinisalo, Sampo Sarkola, Olivia Ainali, K16, 107 min. ★★

Olisi täysin aiheellista tehdä elokuva kerrostalojen seiniin maalattaviin lastenkuvituksiin kohdistuvista negatiivisista tunteista, mutta Sorjonen-elokuvan nimi ei viittaa inhoon muraaleita kohtaan.

Muraalit edustavat elokuvassa tappajan jättämiä viestejä, verimaalilla sapluunan läpi puhallettuja kuvia, joissa lainataan vähän Banksyltä ja enemmän carpe diem -huoneentauluista.

Sorjonen – muraalimurhat -elokuvan levittäjä on toivonut, ettei ennakkokirjoituksissa kuvailtaisi liian tarkkaan alkuasetelmaa, mutta epätarkastikin kerrottuna on selvää, että Keskusrikospoliisin rikostutkijan Kari Sorjosen supermieli alkaa vähän kelailla verimaalausten merkitystä.

Jälleen tuhlataan aikaa vastahakoisen Sorjosen töihin houkuttelemiseen – juonikuvio, jonka lopputulosta on joka kerta yhtä mahdotonta arvata – sillä hän on työssään käsittämättömän ylivoimainen.

”Me tarvitaan tän aivoja”, neuvoton työtoveri (Johan Storgård) sanoo.

”Te ette saa niitä, ne ei oo kunnossa”, Sorjonen (Ville Virtanen) vastaa.

Vastakkain ovat “poikkeusyksilöt”, rikostutkija ja sarjamurhaaja, jotka molemmat kokevat parantavansa maailmaa eri keinoin.

Ville Virtanen hytkyy, nykii ja värähtelee. Hän saa vetää roolin överiksi kuin Johnny Depp merirosvokapteenina.

Muut näyttelevät asiallisesti kuin lukuharjoituksissa.

Nopeasti tuotettu elokuva on tehty fanien toiveesta, samalla väellä ja tyylillä kuin 2016–2020 pyörinyt tv-sarjatuotanto.

Ville Virtanen sätkii ja hytkyy mestarillisena rikostutkija Sorjosena.

Elokuva on täynnä Sorjos-hetkiä. Hänen erinomaisuutensa korostuu, kun hän lausuu korkeakulttuurisen sitaatin, jota muut eivät tunne. Tällä kertaa Nietzscheä.

Televisiosarjan pääkonnaa, breivikmäistä Lasse Maasaloa (Sampo Sarkola) kuljetetaan poliisisaattueessa, jotta hän pääsisi tuijottelemaan Sorjosia eri paikoissa.

Venäjällä kovettunut poliisi Lena Jaakkola (Anu Sinisalo), ratkoo murhamysteeriä omilla säännöillään eli maiharit jalassa.

Dekkareiden tekijöillä on taipumus tunkea päähenkilön tytär jonkinlaiseen rooliin, usein panttivangiksi, Pohjoismaissa tutkintatiimiin. Kätevästi myös jälkeläis-Sorjonen (Olivia Ainali) on pätevöitynyt rikostutkintaan yliopistolla.

Elokuvassa käydään suureellisia keskusteluita pahuuden olemuksesta ja kuolemanrangaistuksen oikeutuksesta. Mie-murre on edelleen päälleliimattu joidenkin hahmojen puheeseen.

Ruumiiden maskeeraajia ja irtojäsenten askartelijoita on työllistetty ahkerasti, jotta groteskius yltäisi sarjan verikekkereiden tasolle.

Juonesta on järkevästi karsittu sarjaa hidastaneet Lappeenrannan kuntapoliittiset kähminnät.

Ne veivät Sorjosta kohti tyypillistä TV2-pikkukaupunkidraamaa, mutta niistä puuttui hersyvä kumisaapashuumori.

Kosketuksen voima on olennainen teema. Hahmot hiplaavat toisiaan merkityksellisesti. Sorjonen painaa etusormella ohimoaan. Painallus läväyttää kankaalle välkkyviä kuvia todistusaineistosta.

Tahaton naurettavuus on jatkuvasti läsnä.

Suomalaisessa elokuvassa on harvakseltaan onnistuttu haalimaan katsojia kirjoihin pohjaavilla dekkarielokuvasarjoilla: Palmuilla, Harjunpäillä ja Vareksilla.

Kirjoista levisi ensiksi televisioon ja sitten leffaan 2000-luvun alun etsiväsarja Raid, jonka nuhjuisuus ei ole säilyttänyt viehätystään.

Sorjosella ei ole, harvinaista kyllä, kirjallista taustaa.

Sarjan luoja Miikko Oikkonen, yksi elokuvan käsikirjoittajista, halusi aikanaan tehdä ”tyylipuhtaan nordic noir -sarjan". Tyylistä jäätiin usein puhtaaksi.

Kaikki sarjan ja elokuvan juonikuviot voi löytää ruotsalaisesta Tapaus-sarjasta, joka parodioi puhkikulunutta pohjoismaista lajityyppiä. Kliseissä tavoitetaan huipputasot.

Mainosohjaajana kokemuksensa hankkineen Juuso Syrjän kuuluisin teos taitaa olla Daruden Sandstormin musiikkivideo. Hän osaa välittää kulkuneuvoilla kaahaamisen huumaa.

Prameissa toimintakohtauksissa näkyy, että 107-minuuttiseen elokuvaan on ollut käytettävissä 2,4 miljoonaa euroa, miljoona enemmän kuin kotimaisissa keskimäärin.

Lopputeksteissä kerrotaan, että ”elokuvan tapahtumat ovat fiktiivisiä”. On helpottavaa ymmärtää, ettei Keskusrikospoliisi oikeasti anna täysin ulkopuolisten kuulustella epäiltyjä tai raahaa murhaajia yleisöluennoille.

Ongelma ei tietenkään ole arkirealismin ylittäminen, vaan se, miten jäykästi, arvattavasti ja kompastellen juonta kuljetetaan. Tarina ei hetkellisistä paisutteluista huolimatta kasva lähellekään pohjoismaisten verrokkien suuruutta.

Janina Sorjonen (Olivia Ainali) on perehtynyt rikoksiin yliopistolla.

Sorjonen on kuitenkin kantoraketti.

Netflixin osatuottama elokuva tulee muissa maissa ensi-iltaan suoratoistopalvelussa, joten katsojaluvut tulevat olemaan suuret. Jo nyt englanniksi Bordertownina tunnettua sarjaa on katseltu kymmenissä eri maissa.

Sarjan alkuperäinen tuotantoyhtiö Fisher King Production Oy ajautui taloudellisiin ongelmiin. Uusi tuotantoyhtiö, osittain saksalaisomisteinen Fisher King Oy on nyt keskittymässä jättimäisen Estonia-sarjan tuottamiseen.

Sekä Lappeenrannan puhdistuminen rasittavista sarjamurhaajista että suomalaisen tv-tuotannon valoisa tulevaisuus ovat paljolti sätkivän Kari Sorjosen ansiota.

Elokuvan tuomasta huomioista ja mammonasta suomalaisiin audiovisuaalisiin tuotantoihin voi antaa yhden ekstratähden.

OIKAISU 27.10. kello 9:40. Korjattu Sorjonen-sarjan alkuperäiseksi tuotantoyhtiöksi Fisher King Production Oy. Elokuvan tuotantoyhtiö on nimeltään Fisher King Oy.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat