Natsi vai jotain muutakin? Saksassa yritetään pelastaa Emil Nolden taiteen arvostus, mutta helppoa se ei ole - Kulttuuri | HS.fi

Natsi vai jotain muutakin? Saksassa yritetään pelastaa Emil Nolden taiteen arvostus, mutta helppoa se ei ole

Kansallissosialistiseen puolueeseen kuulunut Emil Nolden joutui itse natsien taidepolitiikan uhriksi. Hänen pohjoiset yhteytensä sekä maalaustekniikkansa hienoudet saivat omat näyttelyt Hampurissa.

Hinaaja Elbellä (1910) esittelee Emil Nolden vahvaa värimaailmaa Hampurin Kunsthallen uudessa näyttelyssä.

22.11. 16:00 | Päivitetty 22.11. 18:31

Hampuri

Mitkä värit, mitkä kompositiot, mikä visionäärisyys!

Hampurin kaksi uutta Emil Nolden (1867–1956) taiteen näyttelyä Bucerius Kunst Forumissa ja Kunsthallessa todistavat jälleen saksalais-tanskalaisen taiteilijan omaperäisyydestä ja väkevyydestä.

Samalla ne ovat ensimmäisiä yrityksiä pelastaa Nolden arvostus vuoden 2019 natsipaljastusten jälkeen.

Helppoa se ei ole. Vuonna 2019 liittokansleri Angela Merkel poistatti uusien tietojen johdosta Nolden maalaukset työhuoneestaan.

Mutta yleisöä näyttelyissä kyllä riittää.

Yleisöä ja näyttelyripustusta Nolde und der Norden -näyttelyssä Bucerius Kunst Forumissa Hampurissa.

Nolde oli jo aikoja sitten tiedetty kansallissosialistisen puolueen Tanskan-jaoston varhaisjäseneksi. Hän oli samalla natsien taidepolitiikan uhri ja läpäisi ”denatsifikaatioprosessin” sodan jälkeen nopeasti.

Vajaa vuosikymmen sitten Nolde-säätiön uusi johto päätti, että taiteilijan natsiaatteen syvyyttä koskevia dokumentteja ei enää peitellä. Tämän johdosta Berliinin Hamburger Bahnhof -museon näyttely Emil Nolde, saksalainen legenda: Taiteilija kansallissosialismin aikaan pystyi tuomaan vuonna 2019 esiin paljon uutta tietoa.

Paljastukset saivat katsomaan Noldea uusin silmin myös Turun taidemuseon laajassa Nolde-näyttelyssä myöhemmin samana vuonna.

Herra ja daami (punaisessa salissa) on Emil Nolden väkevää ekspressionismia vuodelta 1911.

Nolden taiteelliset saavutukset ovat kiistattomat. Hän oli ensimmäisiä saksalaisia ekspressionisteja Die Brücke -ryhmässä 1906. Hän toimi myös Berliinin Secession-ryhmässä ja vielä Der Blaue Reiter -ryhmässä, joskin hankala luonne sai tiet erkaantumaan nopeasti.

Hankaluuksistaan hän syytti ”juutalaisten salaliittoa” monien muiden tavoin. Antisemitismi oli hirvittävän yleistä Saksassakin jo vuosikymmeniä ja vuosisatoja ennen natsien valtaannousua.

Poliittisen kotinsa Nolde löysi kansallissosialistisen puolueen Tanskan-jaostosta 1920-luvun alussa.

Nolde julisti (oman) ekspressionisminsa ”tosisaksalaiseksi” tyyliksi. Natsien propagandasta vastannut Joseph Goebbels oli pitkään samaa mieltä.

Vuonna 1934 jo eläkeikäinen Nolde kirjoitti omaelämäkertansa Jahre der Kämpfe, jossa oli vaikutteita Adolf Hitlerin Mein Kampf -kirjasta. Hitler kuitenkin hylkäsi kiihkeän kannattajansa modernismin.

Vuonna 1937 Nolde liitettiin protesteistaan huolimatta Entartete Kunst -näyttelyyn, jossa pilkattiin natsien halveksimaa ”rappiotaidetta”. Yli tuhat Nolden teosta poistettiin Saksan museoista, ja vuonna 1941 Noldelta kiellettiin taiteensa esittely näyttelyissä ja sen myyminen.

Nolde asemoitui natsista natsien uhriksi. Se auttoi häntä myöhemmin sodanjälkeisessä Saksassa, jossa hän nautti jälleen suurta arvostusta.

Varhaista Noldea: Ennen auringonnousua vuodelta 1901.

Uusissa näyttelyissä Nolden natsimenneisyyttä ei peitellä, mutta se ei myöskään nouse pääteemaksi, koska aihe käytiin niin tyhjentävästi läpi vain kaksi vuotta sitten Berliinin-näyttelyssä.

Bucerius Kunst Forum ottaa teemakseen Nolde und der Norden eli Nolde ja pohjoinen. Tanskalais-saksalaisten vanhempien poika vaikuttui Tanskan taiteesta Pariisin maailmannäyttelyssä 1900 niin paljon, että muutti Tanskaan pariksi vuodeksi saamaan lisäoppia Kristian Zahrtmannilta.

Vasemmalla tanskalaisen Jens Ferdinand Willumsenin komea Jotunheim (1892/1893) ja oikealla pohjoista valoa tulvivia teoksia Nolde und der Norden -näyttelyssä.

Tutuksi tulivat myös Viggo Johansen ja esimerkiksi Anna Ancher, joka käsitteli maalauksissaan sisätilojen sivulta päin tulvivaa päivänvaloa Noldea inspiroineella tavalla.

Emil Nolde: Kevät huoneessa (1904)

Nolde und der Norden esittelee 80 teosta lähinnä Nolden varhaiskaudelta ja 25 Tanskan taiteen saavutusta. Näin käy selväksi kuinka paljon Nolde oppi tanskalaisilta maisemamaalauksesta ja ihmiskuvauksesta matkalla kohti ominta ekspressionismiaan.

Laajassa näyttelykirjassa muistetaan myös pohtia, missä määrin ”pohjoisen valon” ja pohjoisten legendojen käsittely palasi Nolden tuotantoon 1930-luvun tienoilla pyrkimyksenä osoittaa natsijohtajille hänen taiteensa sopivuus heidän pyrkimyksiinsä.

Emil Nolden Maitotytöt (1903) on aihe, johon hän palasi myös vuosikymmeniä myöhemmin saatuaan natsipuolueen jäsenkirjan.

Kunsthallen näyttely Emil Noldes Maltechnik puolestaan pyrkii läpivalaisemaan minkälaiset materiaalivalinnat ja työprosessit tekivät Noldesta Nolden. Se tapahtuu esimerkiksi infrapunakuvien ja valmiiden teosten rinnastuksella.

Infrapunan avulla voidaan tarkastella Nolden työskentelyä Kuolema erämaassa -teoksen parissa.

Emil Nolden Kuolema erämaassa (1912) on osa Pyhän Maria Egyptiläisen legendasta kertovaa teossarjaa.

Tämä lähestymistapa tuo mieleen säveltäjä Anton Webernin: hänelläkin oli natsi- ja Hitler-sympatioita, hänenkään modernismiaan ei arvostettu natsi-Saksassa ja hänenkin taiteensa taustalla olevaa tekniikkaa on antoisaa analysoida tieteellisin metodein.

Nolde-keskustelu heijastuu myös Wagner-keskusteluun. Missä määrin Richard Wagnerin musiikkia tahraa hänen antisemitisminsä ja se, että Wagnerista tuli hänen kuolemansa jälkeen Hitlerin lempisäveltäjä?

Ja missä määrin Nolden varhaisiakin maalauksia tahraa se, että hänestä tuli myöhemmin natsi?

Näyttelyvieras Emil Nolden taiteen lumoissa.

Kysytäänpä Noldesta myös Hampurin näyttelyjen yleisöltä.

Tietotekniikan tutkija Roland Stuckhardt pitää Nolden persoonaa ristiriitaisena.

”Taustaltaan hän oli maatilan poika ja protestantti, jonka lapsuudenkodin ainoa kirja oli Raamattu”, Stuckhardt tietää.

”Maisemat kertovat pitkien talvien Pohjois-Saksasta ja Tanskasta enkä näe näissä teoksissa propagandaa. Mutta kun Nolden tietää olleen innokas natsi, sitä ei voi unohtaa. Ilman muuta se vaikuttaa siihen, miten tämän taiteen koen.”

Laima Skerute kertoo olevansa Liettuasta ja opiskelevansa lääkäriksi.

”Pidän Nolden värimaailmasta kovasti, mutta suhtaudun häneen vähän kuin Neuvostoliiton kanssa yhteistyötä tehneeseen liettualaisrunoilijaan Salomėja Nėrikseen.”

Skerute muistuttaa, että Liettua joutui Viron ja Latvian tavoin Stalinin Neuvostoliiton, Hitlerin Saksan ja sitten taas Neuvostoliiton vallan alle.

Nolde kannatti Hitlerin Saksaa vuoteen 1945 aivan kuten Nėris (1904–1945) kannatti Stalinin Neuvostoliittoa – ajoittaisin varauksin, mutta silti.

”Olen aika isänmaallinen. Nėrisin ja Nolden taiteessa on paljon arvostettavaa, mutta en voi unohtaa, miten kommunistit ja natsit Liettuaa kohtelivat”, Skerute muistuttaa.

Emil Nolde: Kuvataiteilija (omakuva) on varhaistuotantoa vuodelta 1899.

Emil Nolde und der Norden Hampurin Bucerius Kunst Forumissa 23. tammikuuta 2022 asti. ”Meistens grundierte ich mit kreide... Emil Noldes Maltechnik Hamburger Kunsthallessa 18. huhtikuuta 2022 asti.

Oikaisu 22. marraskuuta klo 18.15: korjattu Bucerius Kunst Forumin kirjoitusasu.

Lue lisää: Saksalaistaiteilija Emil Nolde paljastui viime keväänä aktiiviseksi natsiksi, hänen laaja näyttelynsä on esillä Turun taidemuseossa

Lue lisää: Heil-tervehdyksiä Kansallisoopperaan – saako Hitlerin suosikista pitää?

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat