Riko Saatsin esikoiskokoelma hyödyntää taitavasti kirjallisia perinteitä - Kulttuuri | HS.fi

Riko Saatsin esikoiskokoelma hyödyntää taitavasti kirjallisia perinteitä

Hyviä aikomuksia -novellikokoelman tekstejä jäsentää jokin rajoite: filosofian lauselogiikka tai 1930-luvun julkaistu lasten liikuntaopas.

Riko Saatsi (s. 1978) tunnetaan teatteriohjaajana ja dramaturgina.

28.10. 2:00 | Päivitetty 28.10. 8:16

Novellit

Riko Saatsi: Hyviä aikomuksia. Gummerus. 205 s.

Absurdi ja realistinen kiskovat vuorovetoja teatteriohjaajana ja dramaturgina tunnetun Riko Saatsin (s. 1978) esikoisnovelleissa. Teos asettuu osaksi nykynovellin viime vuosina virkistynyttä kenttää, jonnekin Maija Sirkjärven arkijännän ja Harry Salmenniemen muotoleikittelyn väliin.

Niminovelli on vaikuttava tarina väkivaltaisen lähisuhteen surullisesta lopusta ja surutyöstä.

”Molempien veitsien kahvat ovat mustat kuin hirtetyn kieli, mutta kumpikin niistä on kauniisti ja ergonomisesti muotoiltu niin kuin vain laadukkaat ja lujat Fiskarsin keittiötyökalut ovat”, kuvailee kertoja puukotetun henkilön jäämistön esineitä. Kummallinen tunnelma syntyy hienovaraisin keinoin.

Hyviä aikomuksia sisältää useita tekstejä, joita jäsentää jokin rajoite: filosofian lauselogiikka tai 1930-luvun julkaistu lasten liikuntaopas.

Kaikki päättyy aikanaan kirjoittautuu byrokratianovellitaiteemme työnhakuhaaraan. Työnhaun satirisointi on toki tarpeen, kun kansalaisuus typistyy ihmisen käyttöarvoon työelämässä. Mutta vaikka työnhakua käsittelisi lauselogiikan keinoin, on se silti kirjallisesti turhankin helppoa.

Pitkälle viety, tietysti tarkoituksellinen, toisteisuus ei välttämättä tee kovin hyvää novellia, esimerkiksi Lapselle iloa ja terveyttä rakentaa viehättävän suhteen 90 vuotta vanhaan pedagogiseen tekstiin, mutta miksi? Teksti käsittelee kontrollia, mutta mihin satiirin kärki suuntautuu?

Kirjan päättävä pitkä, lapsen näkökulmasta avautuva Kaskelotti taas poikkeaa tyylillisesti muista teksteistä.

Novelli pyrkii jäljittelemään lapsen ajattelua nopeilla siirtymillä. Lapsi-Tuomaksen pariksi asettuu Thomas, jonka kautta Kaskelotin maailma muuttuu korostetun väkivaltaiseksi, groteskiksi ja ruumiilliseksi. Novelli sulauttaa erilaisia elementtejä toisiinsa ja kiinnittää niitä jatkuvasti arkisiin kokemuksiin, esimerkiksi siihen että sukeltaa vahingossa liian syvälle:

”Kuinka pitkään vedessä pitäisi olla, jotta hänelle kasvaisi kidukset?

Pinta ei silloin olisi niin kaukana.

Nyt se oli ilkeän kaukana.”

Pitkin Kaskelottia häilyy isä. Kauhuelementit ovat niin vakiintuneet johonkin freudilaiseen psykoanalyysilähteeseen, että vedenalisesta tiedostamattoman käsitteestä nykäiseminen tyhjentää tulkintalavuaarin.

Kokoelmassa erottuu juuri perinteen taitava hyödyntäminen. Novellit leikittelevät lajin tulkintakonventioilla, suorasukaisestikin.

Esimerkiksi ytimekäs GIF-tulkinta pureutuu yksittäiseen GIF-kuvaan, jossa ”maan pettäminen vartijan jalkojen alta on viestin metaforinen ydinsisältö”. Maan pettäminen vartijan jalkojen alta varjostaa (metaforisesti) seuraavaakin tekstiä.

Saatsin novellit asettavat lukijansa tulkinnallista uteliaisuutta herättäviin pisteisiin. Kuka puhuu, miten ja miksi? Tekstin uteliaisuus jää kuitenkin varman toteutuksen varjoon.

Helsingin Sanomien palkinto vuoden parhaalle esikoisteokselle jaetaan 18. marraskuuta. Riko Saatsi esiintyy Kirjamessuilla pe 29.10. klo 14.30 (Töölönlahti).

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat